Satu Rämön Hildur-sarjan kolmososassa ratkotaan rikoksia niin Islannin syrjäkulmilla kuin Pohjois-Suomen pakkasissa

Kuvat: Björgvin Hilmarsson / WSOY

Hildur-sarjan luojasta, Satu Rämöstä, on tullut kirjojensa myötä Suomessa suorastaan superjulkkis. Kirjastojen seinät ovat pullistelleet väestä Rämön kirjailijavierailujen aikana,  häntä on haastateltu lehtiin ja televisiossa on kuultu hänen ajatuksiaan. Hildurista on tulossa myös televisiosarja ja näytelmäsovitus, ja kirjasarjan käännösoikeuksia on myyty jo kymmeneen maahan.

Islannissa perheineen asuva Satu Rämö on kirjoittanut aiemmin useita maahan liittyviä tietokirjoja sekä kertoillut blogissaan islantilaisesta elämänmenosta, mutta vasta esikoisromaani Hildur (WSOY, 2022) nosti hänet huippusuosioon. Sitä seurasi jatko-osa Rósa ja Björk (WSOY, 2023), ja nyt vuorossa on kolmas osa Jakob (WSOY, 2023), jonka nimihenkilö, nuorempi konstaapeli Jakob Johanson, on rikosetsivä Hildur Rúnarsdóttirin työtoveri ja alainen.

Jakob oli aloittanut poliisiopinnot kotimaassaan Suomessa, mutta siirtynyt Islantiin suorittamaan työharjoittelunsa, koska sellainen järjestely oli mahdollista. Valmistuttuaan Jakob halusi jäädä Islantiin. Hän piti maasta, kollegoistaan ja erityisesti viehättävästä lankakauppiaasta, Gudrunista. Jakob nimittäin harrasti neulomista, miehille ehkä epätyypillistä puuhaa. Hän alkoi olla melko taitava kutomaan jopa vaikeita islantilaisvillapaitoja. Silmukoihin keskittyminen rauhoitti Jakobin mieltä.

Jakobin elämää raskautti pitkällinen ja ratkaisematon huoltajuusriita pienestä pojastaan, Matiaksesta. Pojan norjalainen äiti teki kaikkensa mutkistaakseen asiaa. Hildurilla puolestaan on ollut huolia lapsina kadonneista sisaristaan, Rósasta ja Björkistä.

Sarjan edellisessä osassa Björk löytyi Färsaarilta lammasfarmarina, nyt hän on muuttanut takaisin Islantiin varsinaiseen ammattiinsa sairaanhoitajaksi. Hildur iloitsee kovasti Björkin seurasta, kauan kadoksissa ollut sisar tuntuu hänestä aivan tutulta. Sen sijaan Rósasta ei saa puhua, vaatii Björk ja uhkaa panna välit poikki, jos Hildur kyselee Rósasta tai alkaa etsiä tämän olinpaikkaa.

Jakob-kirjassa riittääkin salaisuuksia ja vaiettavia asioita. Teos jopa alkaa sellaisella. Menneisyydessä, vuonna 1988 Pohjois-Suomen Äkäslompolossa poikien kesäisellä uintiretkellä on tapahtunut jotakin, josta ei kerrota kenellekään, ikinä.

Kirjan nykyhetkestäkin, joulukuusta 2021, siirtyillään jonkin verran ajassa. Aika ja paikka ilmoitetaan selkeästi kunkin luvun alussa. Sille on syynsä, ettei tapahtumia kerrota täysin kronologisesti. Esiin tuodut seikat voivat luoda pohjaa tai selkiyttää asioita – tai lisätä lukijan uteliaisuutta. Jännitystä syntyy myös ”samaan aikaan toisaalla” -kerronnalla.

* *

Islannin talvi on tuima ja murhat rumia. Ensimmäinen uhri löytyi alastomana, rinta jättiläiskoukuin lävistettynä kalankasvattamon verkkoaltaaseen ripustettuna, osin jo kalojen järsimänä. Ruumiin olisi voinut sysätä hyisten merivirtojen kuljetettavaksi ja kadottamaksi. Hildur ihmettelee, miksi murhaaja ei ole tehnyt niin, vaan on halunnut tekonsa paljastuvan. Oliko kyseessä hyvin konkreettinen manifesti? Ja jos, niin mitä vastaan tai minkä puolesta?

Merkillisiä asioita alkoi tapahtua lisää: ihmisiä katosi, pahoinpideltiin ja tapettiin. Miksi? Tekijä jätti tekopaikoille vaikeatulkintaisia viestejä, joista saattoi päätellä vain sen, että uhreja oli tulossa lisää. Jotkin jäljet johtivat syrjäisiin hevosaitauksiin. Mitä niissä oikein tapahtui? Oliko kaikki jonkinlaista äärimmäistä ympäristöaktivismia?

Hildurin työpaikalla Länsivuonojen poliisilaitoksella oli krooninen henkilöstöpula, ja tietenkin Jakobin oli matkustettava juuri nyt Suomeen, jossa yritettäisiin saada selvyyttä oikeusteitse hänen vuosia jatkuneeseen lapsikiistaansa.

Islannissa outojen ja julmien rikosten jäljet johtivat monille tahoille, ja Hildur joutui ponnistelemaan tutkinnassa miltei yksin. Apua hän sai sentään Reykjavikin poliisista, entiseltä esimieheltään. Onneksi, sillä Suomestakin kuului kummia. Jakob oli pulassa. Kyse oli muustakin kuin huoltajuusriidasta. Hildurin täytyi rientää heti Suomeen. Perillä pohjoisten hankien keskellä, talven pimeydessä ja kylmyydessä Hildur sai kokea melkoisesti Lapin taikaa ennen kuin kiemuraiset rikoskytkökset saatiin selvitetyiksi, ja Jakobinkin olo huojentui monin osin.

* *

Satu Rämön teksti etenee sujuvasti, vaikka tutkimukset välillä junnaisivatkin. Kirjassa on kuitenkin niin paljon juonenkäänteitä ja säikeitä eri suuntiin, että lukijalla alkaa olla hahmotusvaikeuksia. Kirjailija itse kyllä hallitsee kokonaisuuden. Välillä piipahdetaan peräti Tampereella!

Eräässä luvussa tapahtumapaikkana on tänä talvena Suomessakin jännityksellä seurattu, tulivuorenpurkausta odottava Reykjanes. Rämön kirjassa siellä tapahtui murha.

Tosielämän ihmisten vaiheet eivät liene yhtä järisyttäviä kuin fiktiivisten henkilöiden, mutta tuttua on varmasti se, millaista tasapainoilu yksityis- ja työasioiden välillä saattaa olla. Satu Rämön teoksissa ei filosofoida, vaan sanotaan suoraan ja kuvaillaan luontevasti. Rivien väleissä aistii kuitenkin herkkiä liikahduksia. Tunteita on, vaikkei niistä puhuta. Hildurille intuitiolla on tärkeä, silti usein jopa häiritsevä vaikutus. Se saattaa johdattaa häntä oikeaan suuntaan, mutta työtehtävänsä Hildur ratkoo kuitenkin tietonsa, taitonsa ja hoksottimiensa avulla.

Jakob-kirjan epilogissa ennakoidaan tapahtumia, joissa tuntemattoman pariskunnan aikeissa on hyödyntää tulevissa rikoksissaan ihmisen parhaita, mutta haavoittuvia ominaisuuksia: rakkautta ja huolenpitoa, luottamusta ja lojaaliutta. Mikäli tällaisia suunnitelmia aletaan toteuttaa, myös Hildur ja hänen läheisensä ovat vaarassa.

Ritva Alpola

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua