Kuvat: Gummerus / Agnete Brun
KIRJAT | Falckin laivanvarustajasuvusta kertovan sarjan toinen osa on vauhdiltaan vieläkin hurjempi kuin Meren hautausmaa.
”Kirja ärsyttää, mutta ei sitä voi oikein keskenkään jättää.”
ARVOSTELU
Aslak Nore: Pohjoisen perintö
- Suomentanut Onerva Kuusi.
- Gummerus, 2024.
- 439 sivua.
Norjalaisesta Falckin laivanvarustajasuvusta kertovan sarjan toinen osa Pohjoisen perintö (suom. Onerva Kuusi; Gummerus, 2024) on vauhdiltaan vieläkin hurjempi kuin Meren hautausmaa (Gummerus, 2023).
Tv-tuotantona sarja olisi puhdas saippuaooppera ja kirjanakin selkeää viihdettä; paljon kieroilua, yllättäviä rakkaussuhteita ja lukuisia salaisuuksia. Uudessa osassa ei ole enää juuri mitään siitä mielenkiintoisesta ja pikkuisen kiehtovasta, jota alkuosassa oli.
Romaanin juonitteluissa on vaikea pysyä mukana, koska niitä on niin paljon. Harmillisen usein pitää palata taaksepäin varmistamaan, miten juttu oikein menikään.
Henkilögalleria on pitkälti sama kuin sarjan ensimmäisessäkin osassa, samoin tarinan raamit. Taistellaan Falckin suvun perinnöstä ja sen kruununjalokivestä, Sagan säätiöstä.
Perinnönjakoon tulee lisää mutkia uusien salaisuuksien tullessa päivänvaloon ja niiden myötä romaanista tulee myös lähes ällöttävän melodramaattinen. On kuin kirjailija monistaisi hyväksi havaitsemaansa yllätysmomenttia ja luo henkilöiden menneisyyteen mitä ihmeellisimpiä käänteitä.
Kaikesta huolimatta entinen toimittaja ja eliittisotilas Aslak Nore osaa kirjoittaa koukuttavasti. Kirja ärsyttää, mutta ei sitä voi oikein keskenkään jättää.
Äänikirjan on lukenut Jukka Pitkänen, joka on loistava, vaikka lukisi mitä.
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ehkä ihminen ei olekaan luomakunnan valtias – arviossa Risto Isomäen Krakenin saari
KIRJAT | Luonto- ja ympäristöasioihin keskittyvä kirjailija Risto Isomäki kuvaa uusimmassa romaanissaan ihmisen selviytymistä yllättävissä tilanteissa syvällä meren pinnan alla.
Olivatko Lalli ja Elina sittenkin lihaa ja verta, kysyy Mikko K. Heikkilä teoksessaan Taruissa on totta
KIRJAT | ”Tasokas tiede on kuin puolueeton oikeudenkäynti, jossa vain näyttö ratkaisee”, perimätietoon perehtynyt dosentti esittää ja lyö pöytään todisteet, joita on vaikea väittää palturiksi.
Frans, joka ei ensin edes tiennyt olevansa Frans – arviossa Hannu Salmen Frans Leijon -elämäkerta
KIRJAT | Hannu Salmi kiinnostui 1800-luvun lopussa syntyneestä isosedästään vuosia sitten. Syntyi Finlandia-ehdokas köyhän piian aviottomasta pojasta, joka eli kuurona ja sokeana.
Hybridinen teos pohtii merkityksiä ja muutosta – arviossa Taneli Viljasen Glitterneste
KIRJAT | Taneli Viljasen Glitternesteessä muoto ja sisältö palvelevat taidokkaasti toisiaan. Queerbarokin haaste otetaan tosissaan.