Kuvat: Gummerus / Agnete Brun
KIRJAT | Falckin laivanvarustajasuvusta kertovan sarjan toinen osa on vauhdiltaan vieläkin hurjempi kuin Meren hautausmaa.
”Kirja ärsyttää, mutta ei sitä voi oikein keskenkään jättää.”
ARVOSTELU
Aslak Nore: Pohjoisen perintö
- Suomentanut Onerva Kuusi.
- Gummerus, 2024.
- 439 sivua.
Norjalaisesta Falckin laivanvarustajasuvusta kertovan sarjan toinen osa Pohjoisen perintö (suom. Onerva Kuusi; Gummerus, 2024) on vauhdiltaan vieläkin hurjempi kuin Meren hautausmaa (Gummerus, 2023).
Tv-tuotantona sarja olisi puhdas saippuaooppera ja kirjanakin selkeää viihdettä; paljon kieroilua, yllättäviä rakkaussuhteita ja lukuisia salaisuuksia. Uudessa osassa ei ole enää juuri mitään siitä mielenkiintoisesta ja pikkuisen kiehtovasta, jota alkuosassa oli.
Romaanin juonitteluissa on vaikea pysyä mukana, koska niitä on niin paljon. Harmillisen usein pitää palata taaksepäin varmistamaan, miten juttu oikein menikään.
Henkilögalleria on pitkälti sama kuin sarjan ensimmäisessäkin osassa, samoin tarinan raamit. Taistellaan Falckin suvun perinnöstä ja sen kruununjalokivestä, Sagan säätiöstä.
Perinnönjakoon tulee lisää mutkia uusien salaisuuksien tullessa päivänvaloon ja niiden myötä romaanista tulee myös lähes ällöttävän melodramaattinen. On kuin kirjailija monistaisi hyväksi havaitsemaansa yllätysmomenttia ja luo henkilöiden menneisyyteen mitä ihmeellisimpiä käänteitä.
Kaikesta huolimatta entinen toimittaja ja eliittisotilas Aslak Nore osaa kirjoittaa koukuttavasti. Kirja ärsyttää, mutta ei sitä voi oikein keskenkään jättää.
Äänikirjan on lukenut Jukka Pitkänen, joka on loistava, vaikka lukisi mitä.
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Tatu Vaaskivi leimusi kuin tähdenlento – Miika Siironen kirjoittaa säkenöivästä kriitikko-kirjailijasta, jonka jälkimaailma unohti
KIRJAT | Nero ja Narkissos -elämäkerta avautuu mahtavaksi ikkunaksi 1930-luvun suomalaiseen kulttuurielämään, Tulenkantajien sukupolveen ja sen kuuluisiin edustajiin.
Lapset tappajina – arviossa Anu Kaajan Siluetinleikkaaja
KIRJAT | Anu Kaaja opetteli leikkaamaan siluetteja, jotta ymmärtäisi paremmin teoksensa hahmoja.
Matti Pesolan Horjumaton Varjonen on kunnianosoitus vaikeiden aikojen suunnannäyttäjälle
KIRJAT | Horjumaton Varjonen -kirjan luettu on helppo todeta: tämän kirjan Unto Varjonen on totta vie ansainnut.
Liiankin runsas lukuromaani – arviossa Chris Whitakerin Kaikki pimeän värit
KIRJAT | Chris Whitakerin 700-sivuisen romaanin ydin on pimeä kellari, jossa kaksi lasta kohtaa hirvittävissä olosuhteissa.