Kuva: Miikka Pirinen
KIRJAT | Samuli Putron omaa miessuhdetta pohtiva teos avaa itseään enemmän kuin keskiverto elämäkerta.
”Mitä Putro on oppinut itsestään suhteissaan elämänsä keskeisiin miehiin?”
ARVOSTELU
Samuli Putro: Elämäni miehet
- WSOY, 2025.
- 246 sivua.
Suomalainen muusikko ja lauluntekijä Samuli Putro lauloi Zen Café -yhtyeensä keulilla tarinansa suomirockin kaanoniin vuosituhannen vaihteen molemmin puolin. Soolourallaan Putro on julkaissut kahdeksan albumia, joiden lauluissa hän on taitavasti asettunut erilaisten ihmisten nahkoihin.
Vaikka oman elämän kokemukset ovat varmasti antaneet lyriikoille inspiraatiota, Elämäni miehet -kirjassaan (WSOY, 2025) Putro ensimmäistä kertaa avaa oman elämänsä käännekohtia ilman muiden nahkoja, omana paljaana itsenään.
Putro kertoo, että luuli kirjoittavansa suhteestaan miehiin, mutta ”sairauskertomushan tästä on tullut”. Asetelma on usein ollut, että toinen mies on sankari, jonka rinnalla Putrosta tuntuu surkimukselta. Mielipiteiden sanominen ääneen ja konfliktit ovat kammottaneet. Jossain kohtaa niin paljon, että Putro on todennut tarvitsevansa apua, terapiaa. Myöntänyt olevansa heikko.
Putron läpikäymän terapiamatkan kuvaus on ansiokasta ja hersyvää. Apuakin saa, kunhan kemiat kohtaavat ja oikeanlaiset harjoitteet ja tavat toimia löytyvät.
Elämäni miehet on terapeuttinen matka suomalaisen miehen sielunmaisemaan. Miksi Putro arvostaa tietynlaisia miehiä ja pelkää toisia? Ja millaisena miehenä hän haluaisi itsensä nähdä? Putro jaksottaa mieskokemustensa käsittelyn ja peilaamisen kahdeksan elämänsä miehen kautta, kilpakosijasta levypomon kautta omaan isään, ja asetelmiin, joihin hänen suhteensa näihin miehiin on hänet laittanut. Mitä hän on oppinut itsestään suhteissaan elämänsä keskeisiin miehiin?
Kirjan parhaita ansioita ovat sen oppimiskokemukset. Avun tarpeen hyväksyminen ja sen saaminen mutkien kautta ovat yksi puoli. Toinen puoli ovat oivallukset suhteessa Putron elämän miehiin.

Kuva: WSOY
* *
Pitkäaikaisesta luottoihmiseltään ”Pomolta” Putro analysoi tarvinneensa liikaa hyväksyntää ollakseen itseohjautuva ja omaääninen lauluntekijä. Suhteissaan levy-yhtiöiden ihmisiin hän oli tottunut ajattelemaan, että ”ilman välinearvoa minulla ei ole arvoa”. ”Jos en menesty, ei ole kavereita.”
Levytysprosesseista hän on oivaltanut, että mieluummin epäonnistuu omine näkemyksineen kuin onnistuu jonkun toisen ehdoilla.
Tällaisten yksittäisten oppimiskokemusten kautta hän on onnistunut ottamaan terveen valtasuhteen omasta elämästään, päässyt hapuilusta itseluottamukseen.
Putron omaa miessuhdetta pohtiva teos avaa itseään enemmän kuin keskiverto elämäkerta. Terapiakirjana se on arvokas, koska vaikka Putro edustaa tähteyttä, esikuvaa, hän uskaltaa olla myös heikko. Putron laululyriikka on vaikuttanut omaan kasvuun ja maailmankuvaan. Pistänyt ajattelemaan, saanut hymähtelemään ja kohottamaan kulmia tarttuvilla kielikuvillaan ja tarinoillaan.
Mies eikä poika enää. Mies jonka ympäriltä tuolit viedään. Piha ilman sadettajaa. Todella kaunis. Ihminen.
”Ei tästä perkele helppoa tule, mutta kai minä selviän.”
Ilkka Valpasvuo
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
”Näytän Teille, mitä nainen voi tehdä” – arviossa Katy Hessel ja Taiteen historia ilman miehiä
KIRJAT | Englantilainen taidehistorioitsija, kirjailija ja kuraattori Katy Hessel otti tehtäväkseen kirjoittaa päivittäin eri aikakausien naistaiteilijoista ja heidän töistään.
Keveä kannanotto pikamuotibisneksen vastuuttomuudesta – arviossa Kangaskauppa joen varrella
KIRJAT | Tiina Kristofferssonin ja Vesa-Matti Toivosen kirja Kangaskauppa joen varrella on monisäkeinen tarina, joka ylistää ystävyyden ja yhteisöllisyyden voimaa.
Topi Linjaman musiikkitieteellistä teosanalyysia sopii ylistää – arviossa Kantaattikattaus
KIRJAT | Kantaattikattaus on mainio sisarus tekijän aiemmille Bach-oppaille. Linjama on valinnut esiteltäväksi 23 kantaattia.
Hugo Salmela oli sattumakenraali, josta valkoiset tekivät myytin – Tuomas Hoppu kirjoitti Tampereen punapäällikön elämäkerran
KIRJAT | Salmela oli tulisieluinen työväenluokan etujen ajaja, mutta sodanjohtajaksi liian pehmo. Sisällissota jakoi suvun pahasti, sillä veli Akseli Salmela valitsi toisen tien.