Saima Harmaja kannattelee äitinsä, kotitaloustieteen uranuurtajan Lauran hienoa elämäkertaa – Ritva Ylösen Järjellä ja tunteella

Kuvat: Wiki Commons / Warelia

Ritva Ylönen: Järjellä ja tunteella – Kodin taloustieteen uranuurtajan, opettajan, lehti- ja naisasianaisen, kirjailijan ja runoilijan äidin Laura Harmajan traaginen elämä. Warelia, 2023.

En edusta sitä väestöryhmää, joka on ollut Saima Harmajan runouden varsinaista lukijakuntaa. Äitini siihen kuului, eikä hän ollut ainoa, joka intoutui rakastetusta lyyrikosta niin paljon, että tarttui kynään myös itse.

Moni 1920- ja 1930-luvulla syntynyt tyttö ja nuori nainen riimitteli rakkaudestaan ja elämäntuskastaan virtuoosisesta esikuvasta vaikuttuneena. Jokunen uskalsi lähettää näytteitään jopa lehtiin, niin kuin äitini Hämeenkyrön Sanomiin.

Saman sukupolven jälkikasvu pääsi monessa pirtissä tähän harmajalaiseen taikapiiriin myöhemmin. Itse olen todistanut hämmentävän tunnevoimasta tapausta myös kodin ulkopuolella. Koin äitini suuren hetken syksyllä 2009 Porin Teatterissa, jossa näimme Saima Harmajan viimeisiin vuosiin ajoitetun runojen ja niihin sävelletyn musiikin siivittämän, taiteidenvälisen esityksen Ja kuitenkin peipponen lauloi. Lähes 90-vuotias äitini eli uudelleen häntä jo teinityttönä koskettaneen Saiman kohtalon ja runot, joista hän osasi monet edelleen ulkoa.

Esityksen yhtenä kohokohtana oli yleisön joukosta esitelty Saiman sisar Kirsti Toppari. Hän oli kuin ihmeenomainen ilmestys, olihan isosisko Saima ollut haudassa jo alun kahdeksattakymmenettä vuotta.

Aivan kuin jotakin Saimasta olisi myös hänen kauttaan ollut tapahtumassa läsnä. Seuraaviksi päiviksi meillä kaivettiin taas kerran hyllystä Saiman kuolemattomia rivejä, kaikkia kun ei sentään muistettu ulkoa.

Tietokirjailija Ritva Ylösen Järjellä ja tunteella -kirjassakin (Warelia, 2023) Saima kulkee äitinsä Lauran vanavedessä koskettavasti mukana.

* *

Neljä vuotta sitten Ritva Ylönen kirjoitti elämäkertateoksen Saima Harmaja – sydänten runoilija (SKS, 2019). Vuotta aiemmin kuolleen äitini into oli jättänyt minuun jälkensä, ja tutustuin teokseen. Kuva runoilijasta monipuolistui ratkaisevasti siitä, mitä Saimasta tiesin.

Laura-äitihän oli se, joka oli kirjoittanut tyttärestään tämän päiväkirjoihin perustuvia elämäkerrallisia teoksia runovalintojensa kera. Tästä lyriikasta on tullut kansallisomaisuuttamme, mutta ilman Laura-äidin panosta Saiman merkitys olisi varmaan jäänyt kirjallisuushistoriassamme paljon pienemmäksi, kuten Ritva Ylönen arvioi.

Saiman roolista huolimatta Ylösen keskeishenkilö on otsikon mukaisesti Laura. Hänen ohellaan kirjoittaja tekee selkoa tämän suvusta, kuten isästä, suomalais-ugrilaisten kielten tutkijasta, professori, senaattori ja runoilija Arvid Genetzistä. Järjellä ja tunteella -teos laajenee Lauran porvarillisen taustan ja perheen monipuoliseksi kuvaukseksi. Ylönen on yhdistänyt käsittelemiinsä vuosikymmeniin luontevasti Lauran elämänkaarta ja koko maamme historiallisia vaiheita.

Arvid Genetziä sivuttiin omana kouluaikanani kirjallisuuteen suuntautuneessa latinakoulussa arvostavasti, ja hänellä on paikkansa alan historiateoksissa kansanrunouden taltioijana, Lönnrotin jalanjäljissä. Myös Lauran aviomies, kansantaloustieteen professoriksi myöhemmin ylennyt Leo tuntuu turvallisena aviopuolisonakin Ylösen kirjassa viihtyvän omassa työhuoneessaan, ehkä ajalle tyypilliseen tapaan kotioloissa hieman taustalla, vaikka hänessä oli myös särmää ja seuramiestä. Kuvaavaa on, että tilavassa asunnossa Lauran oma työtila löytyi olohuoneen pöydän kulmalta, minkä Ylönen hienovaraisesti toteaa.

Siitä huolimatta Lauran ja Leon avioliitto oli tasa-arvoinen, roolitettu kyllä osin aikansa tavoin, mutta Laura sai kannustusta ja tunnustusta myös kotoa, niin kuin oli ollut Lauran lapsuudenkodissa. Laura peri äidiltään myös perheenemännän tarvitsemia taitoja, joita hän tarvitsi paitsi kodinhoidossa ja näiden töiden merkitystä ja kansantaloudellista arvoa koskevissa tutkimuksissaan.

* *

Ylönen ilmoittaa selvästi, milloin hän esittää omia tulkintojaan. Se on virkistävää tarkkuutta aikana, jolloin julkaistaan viljalti fiktiivisiä, jopa huomattavalta osaltaan sepitettyjä elämäkertoja. Ylösellä on tutkijan ote, mikä lisää luottamusta hänen kuvaamiensa henkilöitten toiminnan oikeellisuuteen, teoksen taustoihin, motiiveihin ja jopa tunteiden tavoitteluun.

Lauran juuret ovat äitinsä Evan kautta myös Arppen mahti- ja sivistyssuvussa. Eva varttui täysorpona setänsä, Aleksanterin yliopiston rehtorin Adolf Arppen holhottina ympäristössä, jossa Lönnrotin ja Snellmanin tapaiset suurmiehet tulivat hänelle ainakin pinnallisesti tutuiksi.

Vaikka Arvidin ja Evan tytär oli itselleni varsin tuntematon tapaus, ei ole enää. Hänen monipuolisen elämäntyönsä välityksellä on mahdollista päästä käsitykseen taloudellisesti turvatussa asemassa olleen naisen ajatuksista ja säätyläisoloista. Niissäkään ei toden totta säästynyt vaivoilta eikä vastuksilta.

Ennen kaikkea Lauran pioneerityö kotitaloustieteen kehittelijänä oli vaikuttavaa: hän oli luomassa perusteet tieteenalan akateemiselle asemalle. Avioiduttuaan Laura joutui sovittamaan koko uransa ajan kaiken tekemisensä monilapsisen perheen äidin osaan. Se oli kaukana helposta, siitäkin huolimatta, että Harmajilla oli mahdollisuus pitää jopa useita palvelijoita.

Pahimmin murhenäytelmät kohtasivat Laura Harmajan omaa perhettä. Hän menetti viidessä vuodessa neljästä lapsestaan alle 25-vuotiaina kolme, kaksi äkillisesti, Saiman pitkällisen tuberkuloosin hivuttamana.

* *

Kaikesta huolimatta Ylösen kirjaa leimaa valoisa eetos.

Suvun jäsenten keskinäinen yhteys on koossapitävä voima, yhteiset tapaamiset ja kesänvietot Harmajien tilalla Lohjan Jalassaaressa välittävät jatkuvaa ja lämmintä yhteydenpitoa juhlahetkineen ja Lauran puutarhanhoitoineen. Soitto ja laulu yhdistivät heistä monia tunnetuimpana Lauran setä Emil Genetz, kansallisromanttisen taidemusiikin säveltäjä.

Perhekäsityksen laajaan piiriin otettiin avosylin niin miniät kuin vävytkin. Läheisistä pidettiin huolta huonoina aikoina, ja Lauran kodissa huolehdittiin äidittä jääneestä lapsenlapsesta kyselemättä. Perhekoon ja sukulaisyhteyden merkitys luo entisajan kulttuurikodin koettelemuksista huolimatta nostalgista kontrastia oman aikamme lapsimääriin, privatisoitumiseen ja turvaverkkojen pettämiseen.

* *

Lauran ajatteluun vaikutti useakin näkemyksellinen tahtonainen, yhtenä Lucina Hagman. Hän lienee näyttänyt tietä jopa Lauran pääaineen, kansantaloustieteen, valintaan ja tietokirjojen kirjoittamiseen, minkä Ylönen toteaa olleen naiskirjailijoille harvinaista 1900-luvun alkuvuosikymmeninä.

Toinen keskeinen kannustaja oli kansanedustaja ja isänmaallinen naisasianainen Hilda Käkikoski, jolla oli vaikutusta myöhemmin myös Saimaan.

Esikuvia oli myös maan ensimmäinen humanistisen alan naistohtori, taloushistoriasta väitellyt Päivälehden toimittaja Tekla Hultin.

Kun Laura ja Leo vihittiin, Hilda Käkikoski toi tilaisuuteen juhlapuheen, jota Laura arvosti niin, että se olisi hänestä pitänyt julkaista Snellmanin päivänä lehdessä. Lauraa harmitti, ettei hän ollut hoksannut lukea sitä vieraille. Lukijaa harmittaa, ettei sitä tai otetta siitä julkaista tässä kirjassakaan. Ehkei se ole säilynyt?

* *

Suomalaisesta lehdistöhistoriasta Ylönen avaa näkymiä erityisesti Kotilieden syntyyn, sen suunnittelijoihin ja toimittamiseen sekä Lauran rooliin lehden keskeisenä vaikuttajana. Julkaisulla oli suora suhde tiedenaisen uraan, niihin teemoihin, joita hän myös opetti. Toimitusneuvoston kokouksia luonnehditaan kirjassa suorastaan seminaari-istunnoiksi.

Naisasianainen Hedvig Gebhard oli se henkilö, jonka kautta Laura kiinnostui lisää kuluttajapolitiikasta ja osuustoiminnasta.

Asiatekstin ohessa Laura Harmaja kirjoitti myös kevyemmällä kynällä, emännän pakinoista lapsipakinoihin, joihin hänellä oli aineistoa ja tarkkailtavia omasta takaa. Sisällissodan kuohuissa hän valpastui tieteilijän roolissaan, sillä kunnallislakien uudistaminen pani hänet puntaroimaan reformien merkitystä kuntalaisille ja myös perheenemännille.

Leo-puoliso oli Lauralle varsinainen kotivara kansantaloustutkimuksen asiantuntijana. Lauralla olikin vakaita aikeita useaan otteeseen tehdä väitöskirja, mutta hanke kariutui käytännön elämän hankaluuksiin ja haluun saada lapsia. Aineistoa olisi ollut mm. osuustoiminnan ja sosiaalipolitiikan uranuurtajassa Robert Owenissa, josta Laura teki 25-vuotiaana tieteellisen elämäkerran.

* *

Lauran kiinnostus suuntautui jo varhain kansantalouteen ja sen erityisalaan, kotitaloustieteeseen. Hän koki kotitaloustuotannon kansantaloudellisesti joksikin aivan muuksi kuin miksi sitä vähätteli mm. tunnettu historioitsija Ernst Nevanlinna. Laura ymmärsi kodin ja perheen moninaisen merkityksen. Ylönen luonnehtii häntä kotitalousalan koulutuksen yksinäiseksi kärkihahmoksi jo varhain. Teoksensa epilogiin Ylönen on sisällyttänyt tärkeän tiivistelmän alan akateemisesta kehityksestä ja nykytilasta Suomessa.

Ritva Ylösen elämäkerta Laurasta on hyvin yksityiskohtainen. Koska henkilöitä on paljon ja suvut kietoutuvat toisiinsa, on lukijaystävällinen tapa ollut sijoittaa jokaisen henkilön syntymä- ja mahdollinen kuolinaika nimen perään, kun se ensi kertaa mainitaan. Kirjassa seurataan lisäksi perheen muuttoja paikasta toiseen tarkkoja päivämääriä myöten.

* *

Saimalla on tässäkin kirjassa toinen päärooli.

Saiman heikkohermoisuudeksi luokiteltu sairaus olisi nykyään erityisherkkyyttä, kuten kirjoittaja toteaa. Sen kanssa oli tietämistä, vaikka perheellä oli aikansa muodin mukaisesti varaa lähettää Saima virkistymään lepokoteihin. Kun ensimmäinen tubitartunta oli voitettu kanta, neljän vuoden päästä tauti uusiutui kohtalokkaalla tavalla, kuolemaan jo 23-vuotiaana.

Saima kirjoittaa puhekumppanilleen päiväkirjalleen äidin sanoneen: ”Se että sinä kirjoitat runoja, Saima, sehän on eräänlainen sairaalloisuuden merkki. Ei terve normaali-ihminen tunne tarvetta runoilla”. Ehkä Laura sanoi juuri noin, ellei muistiinmerkintä ole Saiman tulkinta äitinsä ajatuksista. Lausahdus on hyvinkin luettavissa Lauran muun kuormituksen ja tuskastumisen aiheuttamaksi.

Tyttärensä tilanteen käydessä vaikeammaksi Laura kasvaa ymmärtämään yhä enemmän runouden merkitystä Saimalle. Siitä kertoo hänen täydentämänsä Saima-kuva uusien elämäkerta-runokoosteiden painoksissa, joissa osin ystävän Tyyni Tuulion avulla äidin roolin takaa pilkistää rohkeammin tulkintaa tyttären tarpeista. Saiman taiteilijaelämään syventyminen ja siihen liittyneet perimmäisten kysymysten pohdiskelut aukaisivat äidin silmät: ”Tällaisen tyttärenkö hän oli synnyttänyt ja kasvattanut?”

Samankaltaisten kysymysten äärellä kriitikot järkyttyivät etenkin niiden valintojen kohdalla, jotka käsittelivät piinallista rakkautta Jaakko Holmaan ja hylätyksi joutumisen tuntoja. Niiden valitsemista kokoelmaan Laura oli eniten arastellut.

Äidin postuumiksi anteeksipyynnöksi penseydestään Saiman alkuvuosien runoiluun Ylönen tulkitsee hyvin perustein sillä, ettei hän halunnut omaa nimeään kokoamiinsa päiväkirja- ja runokoosteisiin. Vihoviimeiseen täydennyspainokseen Laura hyväksyi vielä aiemmin karsimiaan, intiimejä runoja.

Vasta sen jälkeen ilmestyi Laura Harmajan tieteellinen pääteos Kotitalous kansantalouden osana.

* *

Laura moitti Saimaa runoilusta, ja niin kävi Saiman innostavan vaikutuksen seurauksena joissain muissakin kodeissa, vaikka nuoret kyvyt tuskin olivat lähelläkään Saiman mestaritasoa.

Niin kävi omalle äidillenikin, joka ankaran isänsä selän takana kirjoitti säkeitään ja joita Hämeenkyrön Sanomien päätoimittaja U.W. Walakorpi avustajansa salanimellä julkaisi.

Kun tuima kasvattaja sai vihiä asiasta, tyttären ”ajanhaaskuu” tyssäsi siihen.

* *

Lauran edelläkävijän tiestä kotitaloustieteen kehittelijänä ja teoreetikkona kuroutuu monipuolinen synteesi tutkijan haasteista, kun siihen yhdistyivät kotiäidin tehtävät. Loppua kohden kirjan sävyt synkkenevät, kun keskitytään Saiman kohtaloon. Tunnepuoli korostuu, ja lukukokemus ottaa valtoihinsa. Saiman ja Jaakko Holman välinen suhde, Saiman yksipuoliset avioliittohaaveet ja raskas pettymys, jopa Holman julmuus, ovat järkyttäviä vaiheita.

Vaikka opettajuus, kirjailijuus ja niihin hienosti taitetut ihmissuhteet luovat Laurasta kokovartalokuvan, ilman Saiman tragiikkaa se ei kirjassa kantaisi niin kuin nyt. Saima alkoi pitää aiemmin varomaansa äitiä luotettunaan, ja Ritva Ylösen Järjellä ja tunteella osoittaa, miten Laura kasvoi luottamuksen arvoiseksi vielä tyttärensä kuolemankin jälkeen.

* *

Miksi kirjailija valitsi Warelian?

Ritva Ylösen neljän vuoden takainen Saima Harmaja – sydänten runoilija ilmestyi SKS:n ohjelmassa. Miksi kustannustalo vaihtui? Kustantaja Marko Vesterbacka vastaa.

– Ritva Ylönen lähetti 17. marraskuuta 2021 Warelialle käsikirjoituksensa tuolloisen version. Hän kertoi kirjoittaneensa elämäkertaa Laura Harmajasta kolme vuotta.

Jo tuossa vaiheessa käsikirjoitusta olivat lukeneet Laura Harmajan tyttärentytär Outi Piirto, joka tarkisti sukua koskevat tiedot, ja professori Visa Heinonen, joka tarkisti taloustiedettä koskevat osiot. Laura Harmajahan perusti Suomessa sen tieteenalan, kuluttajaekonomian, jonka professuuri Visa Heinosella Helsingin yliopistossa nykyään on. Ehdin itse perehtyä käsikirjoitukseen vasta maaliskuun alussa 2022. Käsikirjoitus vaikutti jo osittaisenkin lukemisen perusteella arvokkaalta ja tutkimuksena korkeatasoiselta. Oli myös heti selvää, että se sopisi aiheensa ja toteutustapansa puolesta Warelian profiiliin. Niinpä lähetin 9. maaliskuuta Ritva Ylöselle sähköpostia ja kerroin Warelian kiinnostuksesta.

Ylönen päätti tarjota käsikirjoitusta Warelialle Marko A. Hautalan ALGOTH – Kapinallinen kynämies -elämäkerran (Warelia 2021) saamien hyvien arvosteluiden innoittamana. Hän oli myös katsonut Warelian verkkosivuilta, millaisia muita kirjoja talo oli kustantanut ja todennut, että siihen joukkoon Laura Harmajan elämäkerta sopisi hyvin.

– Emme tunteneet toisiamme entuudestaan, vaan hänen yhteydenottonsa perustui Warelian aiempaan tuotantoon ja siitä hänelle hahmottuvaan julkaisuprofiiliin, myös kirjojen saamaan vastaanottoon.

Vesterbacka sanoi, että siitä ei puhuttu, oliko Ylönen tarjonnut käsikirjoitusta ensin SKS:lle.

– Jos tarjosi, niin käsikirjoituksen laadusta tai sisällön merkityksestä SKS:n tarttumattomuus ei ole voinut olla kiinni. Mutta kustantamoilla on kirjavalintojen suhteen erilaisia tuotto-odotuksia (suuremmat odottavat yleensä suurempia tuottoja, pienemmille riittää pienempikin tuotto), ja lisäksi julkaisuohjelmat voivat olla lukittuja aika pitkällekin tulevaisuuteen, ja päällekkäisyyksiä vältetään.”

Tämäntapaiset syyt voivat selittää sitä, miksei loistavakaan käsikirjoitus saa sitä kustantajaa, joka sille aiheensa puolesta tuntuisi luontevalta. Jossain käsikirjoituksessa voidaan kustantamossa kyllä nähdä paljon potentiaalia, mutta silti voidaan arvioida, että käsikirjoituksen kirjaksi tuottaminen tulisi kirjan erityisluonteen, kuten huomattavan laajuuden tai runsaan kuvituksen vuoksi liian kalliiksi. Myös tekijän tunnettuudella ja maineella voi olla merkitystä.

– Tiedän, että meille on aiemmin päätynyt joitakin elämäkerrallisia teoksia, joita on ennen meitä tarjottu SKS:lle, mutta se ei ole niihin tarttunut. Mainittu ALGOTH eli Algoth Untolan elämäkerta oli sellainen.

Yksi ihan proosallinen syy kustantamon tarttumattomuuteen voi olla, että henkilökunnalla ei ole aikaa paneutua ennestään tuntemattoman kirjoittajan lähettämään laajaan käsikirjoitukseen kunnolla.

– Epäilen, että niin kävi ALGOTH-käsikirjoitukselle. Sen aiemmat versiot olivat käyneet ennen Wareliaa monessa kustantamossa jo vuoden 2013 tienoilla ja saaneet vastaansa lähinnä hiljaisuutta.”

Hautala lepuutti tämän jälkeen käsikirjoitusta useita vuosia, muokkasi sitä perusteellisesti ja lähetti sen lopulta kesällä 2019 eräälle pienelle kustantamolle. Se ei ollut Warelia, mutta sieltä kuitenkin osattiin vinkata kirjoittajaa eteenpäin. Neuvottiin, että vaikka he eivät pysty siihen satsaamaan, Warelialle se voisi sopia. Warelia olikin kirjoittajan omien sanojen mukaan käsikirjoituksen viimeinen mahdollisuus: jos Warelia ei sitä ota, koko käsikirjoitus jää julkaisematta.

– Käsikirjoituksen kaikinpuolinen erinomaisuus ja merkityksellisyys Suomen historian ja kirjallisuudenhistorian kannalta oli minusta päivänselvää varmaan jo sadan liuskan lukemisen jälkeen. Valmiissa kirjassa on 1180 sivua + 64 sivua kuvaliitteitä. Joskus käsikirjoitus voi tuntua suhteellisen valmiilta, mutta se ei suinkaan ole julkaisupäätöksen ehto.

– Toisinaan käsikirjoituksesta innostumiseen kustantamossa päinvastoin vaikuttaa ratkaisevasti se, että sen kanssa tuntuu olevan vielä paljon tehtävää. On olennaista, jos minusta tuntuu siltä, että juuri Warelian väen voimin kirjasta voi tulla tosi hyvä ja joka tapauksessa erilainen kuin jonkun muun julkaisemana. Esimerkiksi Unto Salon tieteellinen omaelämäkerta (768 sivua + 64 kuvaliitesivua) oli sellainen, tavallaan myös Hautalan ALGOTH. Vaikka se periaatteessa olisi voitu lähettää taittajalle muutaman työviikon jälkeen, tein sen parissa puolentoista vuoden aikana intensiivisesti töitä kuukausien ajan. Vuonna 2019 saamani käsikirjoitus oli huolellista työtä, mutta lopullinen kirja poikkeaa siitä tuhansissa yksityiskohdissa.

* *

Marraskuisen lähetyksen jälkeen Ritva Ylönen oli antanut käsikirjoituksen levätä yli vuodenvaihteen. Tammikuun lopulla hän oli lähettänyt sen uudelle esilukijalle, Genetzin suvun edustajalle Leena Saloselle, joka on Laura Harmajan veljen tyttärentytär. Häneltä Ylönen oli saanut suvusta lisätietoa ja uutta lähdemateriaaliakin ja täydentänyt sen pohjalta käsikirjoitusta.

Sen jälkeen hän oli antanut käsikirjoituksen luettavaksi myös professori Pirkko Nuolijärvelle, Kotimaisten kielten keskuksen entiselle johtajalle. Hän tarkisti käsikirjoitukseen sisältyvät suomen kieltä ja sen tutkimusta koskevat tiedot. Nuolijärvi teki käsikirjoitukselle myös alustavaa oikolukua.

Rohkaiseva varhainen lukija oli myös Saima Harmaja -seuran puheenjohtaja ja pitkän linjan kirjallisuusihminen Päivi Istala, joka haastattelee Ritva Ylöstä tulevan kesän Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa.

Istala oli käsikirjoituksen luettuaan sitä mieltä, että teos olisi suorastaan tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon arvoinen.

– Finlandian arvoisia tietokirjoja ilmestyy varmasti tänäkin vuonna parikymmentä, mutta silti palaute tuntui tärkeältä ja saattoi vaikuttaa lopulliseen julkaisupäätökseen. Saima Harmajasta valmiiksi kiinnostuneet ihmiset kun ovat tämän elämäkerran tärkein kohderyhmä

– Olennaiselta minusta tuntui myös se, että Ritva Ylönen on aiemmin kirjoittanut Saiman elämäkerran ja koki nyt löytäneensä Saimaan uusia tärkeitä näkökulmia, jopa niin, että Järjellä ja tunteella on myös jonkinlainen Saima Harmaja -elämäkerran jatke ja täydennysosa. Julkaisusopimus allekirjoitettiin toukokuussa 2022.

* *

Siinä, että kirjan julkaisi Warelia eikä SKS, ei Vesterbackan mielestä ole mitään ihmeellistä. Kustantamoiden väliset siirtymät ovat varsin tavallisia. Esimerkiksi Warelian tämän kevään kirjojen kirjoittajat ovat yhtä poikkeusta vaille kaikki julkaisseet ensimmäisen kirjansa jonkin muun kustantajan kautta.

Myös edestakainen liike kustantajien välillä on tavallista. Uuden kustantajayhteistyön alkaminen ei ole enää pitkään aikaan tarkoittanut kirjailijalle välttämättä aiemman kustantajan hylkäämistä. Tuotteliaat kirjailijat saattavat julkaista samanakin vuonna kirjoja eri kustantajien kautta.

– Esimerkiksi viime vuonna julkaisimme Tapani Baggen Soturisukua-romaanin, mutta moni muu kustantaja julkaisi samana vuonna hänen muita kirjojaan. Niitä julkaistiin Baggelta viime vuonna yhteensä peräti kymmenen.

Myös joiltakin Wareliassa julkaisseilta kirjailijoilta on sittemmin julkaistu kirja tai useampia muiden kautta. Esimerkiksi Pertti Laineen esikoisromaani Perheenisä ilmestyi Warelialta vuonna 2016, sen jälkeen Laine suuntautui dekkareihin ja on julkaissut monta suosittua kirjaa Myllylahden kanssa, joka on erikoistunut dekkareihin.

– Kaunokirjallisuuden julkaisemisessa kustantajan suuruudesta tai erikoistuneisuudesta onkin selvästi hyötyä, jos ajatellaan kirjan saamaa suuren yleisön huomiota ja varsinkin myyntiä. Tietokirjoissa ero ei ole niin suuri; niiden myynnissä aihe on usein tekijää tärkeämpi. Kun lisäksi pienemmät kustantajat voivat pystyä tarjoamaan kirjalle omaa huomiotaan enemmän kuin isot, moni tietokirjailija osaa jo alusta lähtien toivoa ja tavoitella kirjansa julkaisijaksi arvostamaansa pienempää kustantamoa ison yleiskustantamon sijasta.

Risto Ojanen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua