Ruotsalaista takuujälkeä – arviossa Olivia Rönning -dekkari Laupias samarialainen

Kuvat: Thron Ullberg / S&S

Ruotsalaisen tehokaksikon Cilla ja Rolf Börjlindin uusin dekkari Olivia Rönningistä ja Tom Stiltonista kumppaneineen on hyvä muistutus siitä, miten nopeasti ihminen unohtaa. Eihän koronapandemian alkamisesta ole kuin muutama vuosi ja siltikin se tuntuu nyt kovin kaukaiselta.

Laupias samarialainen -romaanissa (suom. Ulla Lempinen & Pekka Tuomisto; S&S, 2023) ollaan keskellä pandemian toista aaltoa Ruotsissa. On opeteltu kömpelöt kyynärvarsitervehdykset, pidetään maskeja ja tehdään kotitestejä. Etäkokouksissa vilahtavat puolipukeiset aviopuolisot ja sekaiset keittiöt, vastahakoiset keski-ikäiset (miehet) joutuvat opettelemaan zoomit ja teamsit, kuppilat menevät kumoon ja ruokalähetit tulevat katukuvaan, sairaaloissa raadetaan kuumissa suojavarusteissa pelastamassa ihmishenkiä ja lähikontaktit jopa sukulaisten kesken on kutistettu minimiin.

Osa Laupiaan samarialaisen juonesta kulkee pandemiassa. Nopeasti kehitetty rokote joutuu sabotaasien kohteeksi ja esille nousevat rokotusvastaiset mielipiteet ja ääriryhmät. Lisäksi yksi päähenkilöistä sairastuu vakavasti koronaan ja häilyy elämän ja kuoleman välissä. Samalla tarinassa kulkee yhden perheen tragedia ja tapahtumakulku, jossa Olivialle on käymässä huonosti.

Kirjasarja alkoi Nousuvedellä (2014), jossa Olivia Rönningin tausta paljastui. Siinä vasta poliisiksi valmistuneen nuoren Olivian ja elämässään pitkille syrjäpoluille harhautuneen entisen poliisin Tom Stiltonin ennalta arvaamaton ystävyys alkoi. Remmiin kuuluvat myös jo eläköitynyt, molempien entinen päällikkö Mette, veitsitaituri Abbas ja kaikkien puolisot, seuralaiset sekä virkatoverit.

Laupias samarialainen, kuten koko kirjasarja Olivia Rönningistä, kuuluu siihen helppolukuisten dekkarien kategoriaan, joiden seurassa on luonnikasta rentoutua, vaikka eivät suurta muistijälkeä jätäkään. Börjlindit ovat käsikirjoittaneet yli 20 Beck-elokuvaa ja Laupias samarialainen on tässä sarjassa jo seitsemäs.

Teksti kulkee sujuvasti ja aiheissa on aina hieman ajankohtaisuutta, vähän ihmissuhteita, riittävästi käänteitä, mutta aina mahdollisuus lukijallekin jossakin kohtaa alkaa epäillä syyllistä.

Samalla rutinoituneesta jäljestä puuttuvat yllätyksellisyys ja kohokohdat.

Leena Reikko

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua