Roomaan ei riitä yksi elämä eikä paraskaan matkaopas

09.07.2020

Tavallisen roomalaisen elinympäristö on säilynyt parhaiten Pompejissa, jossa Menandroksen talokin sijaitsee.

KIRJAT | Viiden suomalaislehtorin kokoama Opas antiikin Roomaan on oiva, mutta sovinnainen käsikirja ikuisen kaupungin vuosituhansista. Sen lisäksi tarvitaan vain paremmat kartat ja vähän uskallusta tutustua roomalaisuuden pikkutuhmaan puoleen.

”Opas antiikin Roomaan helpottaa visiittiä niin paljon kuin se on ylipäätään mahdollista.”

ARVOSTELU

4 out of 5 stars

Opas antiikin Roomaan

  • Tekijät: Heikki Jokinen, Ossi Kokkonen, Ilkka Kuivalainen, Suvi Randén ja Timo Tikkala.
  • Atrain&Nord, 2020.
  • 337 sivua.

Tämän oppaan parhaat Rooma-tärpit löytyvät kirjan kannen liepeistä. Vaikka kaupungin kaikki tärkeimmät monumentit, rauniot, patsaat, aukiot, kirkot ja museot esitellään sisäsivuilla, liepeiden lyhyistä lauseista paljastuu monta helposti unohtuvaa, mutta ehdottomasti visiitin arvoista paikkaa:

  • Villa Giulia: muinaiset etruskit ja heidän taiteensa renessanssipalatsin kätköissä.
  • Palatiumin talot: roomalaisia seinämaalauksia Augustuksen aikakaudelta ajanlaskun alusta.
  • Forum Romanum: hieno ympäristö aina, mutta erityisesti iltavalaistuksessa.
  • Piazza Mattei: Getton kaupunginosan pieni(n) aukio, seutunsa helmi.
  • Borghesen puisto: pakoon suurkaupungin hälinää 1600-luvun paavien ja kardinaalien mansikkapaikkaan.

Roomasta kolmessa osassa

Kerroksellisuudessaan Rooma on kaupunki, jonka veroista ei ole toista. Pelkästään Rooman kaupungissa riittää tutkittavaa useammaksi ihmisiäksi. Jos mukaan lasketaan koko vanhan Rooman valtakunta – eli se, mitä siitä on Välimeren ympäristössä ja Euroopassa yhä jäljellä – epätoivo iskee väistämättä.

Opas antiikin Roomaan helpottaa visiittiä niin paljon kuin se on ylipäätään mahdollista. Kirja on jaettu kolmeen osaan, joista pelkästään ensimmäistäkin eli Kaupunkikierroksia Roomassa -osaa käyttäen lomamatkasta saa paljon irti.

Toinen osa seuraa kronologisesti kaupungin vaiheita sen perustamisesta alkaen vuonna 753 eaa. aina Länsi-Rooman tuhoon vuonna 476. Tuossakin on siis jo 1 229 vuotta historiaa ja aika monta sotapäällikköä, diktaattoria ja keisaria.

Kolmas osa on teemoitettu siten, kun vain kirjan työstäneet historian, yhteiskuntaopin ja latinan kielen lehtorit sen osaavat.

Roomalaisuudesta esitellään syvemmin muun muassa armeijaa ja sodankäyntiä, latinan kieltä, kalenteria ja ajanlaskua, arkkitehtuuria, viihdettä ja uskontoa. Ainoa syrjähyppy kaupungin muurien ulkopuolelle tehdään Pompejiin. Teema-aiheet toki pätevät koko vanhan Rooman valtakuntaan.

Herman Liikanen sai patsaan

Kirjaa selatessa on helppo vakuuttua siitä, että ilman Roomaa (ja Kreikkaa) ei olisi nykyistä länsimaalaista elämäntapaakaan. Roomasta on kotoisin vaikka mitä: lainkäyttö, käsitys yksilön oikeuksista, betoni, vesijohdot, monet keksinnöt, tavat ja juhlat sekä kristinusko.

Roomalaiset olivat insinöörejä ja logistikkoja. Vuodesta 312 eaa. lähtien valtakunnassa rakennettiin 80 000 kilometriä kivettyjä teitä ja 2 000 siltaa. Moni silloista on käytössä edelleen.

Roomalaiset viettivät joulukuun lopussa Saturnalia-juhlaa, jossa muun muassa uhrattiin porsas. Suomalaisella joulukinkulla on hyvin antiikkiset juuret.

Kirjan yllättävin Suomi-kytkentä – jota en aikaisemmin tuntenut – on kuitenkin savolaiseen torppariperheeseen vuonna 1835 syntyneen Herman Liikasen rintapysti.

Kun suomalainen ylioppilastutkinto ei Liikaselta onnistunut, hän lähti vapaaehtoiseksi Italian yhdistymissotaan ja taisteli Giuseppe Garibaldin joukoissa.

Nyt tuon aikansa seikkailijan ja palkkasoturin näköispatsas seisoo kunniapaikalla lähellä Suomen Rooman-instituuttia Villa Lantea. Sen opiskelijat lakittavat patsaan aina vappuaattona.

Mosaiikki

Roomalaisen aikakauden erotiikkaa löytyy muun muassa Napolin Arkeologisen kansallismuseon mosaiikkitöistä ja maalauksista.

Löysää kaulusta, lehtori

Jos ja kun matkani seuraavan kerran suuntautuu Roomaan, tämä opas kulkee mukana. Kaupungin yleiskartta pitää tosin hankkia erikseen, mutta oppaan sivuille palastellut pikkukartat helpottavat suunnistusta ja paikantamista lähempänä kohdetta.

Eikä aina edes tarvita sitä matkaakaan. Korona-aikana tällaisen kirjan avulla voi surffailla mielikohteessaan turvallisesti etänä.

Eniten toivon, että oppaan kirjoittaneet lehtorit olisivat osanneet hieman löystyttää kaulusta ja karistaa yltään osan valistavasta kansankynttilä-mentaliteetista.

Tämänkin oppaan Rooma on suureksi osaksi suurmiehiä, marmoria, taidetta ja korkeakulttuuria. Missä ovat tavalliset roomalaiset historian varrelta, heidän viettinsä, halunsa ja arkielämänsä?

Jos itse joskus kirjoitan matkaoppaan Roomaan, aloitan sen kaupungin ulkopuolelta: Napolin Arkeologisen kansallismuseon Gabinetto secretosta eli Salaisesta kammiosta. Sinne on koottu Pompejista löydetty eroottinen taide, esineet ja veistokset.

Nuo löydöt paljastavat tavallisista roomalaisista piirteitä, joista Rooman kaupungin upeimmatkaan kohteet eivät puhu mitään.

Kari Pitkänen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua

Pin It on Pinterest

Share This