Risto Murto kirjoittaa väestökadosta ja Suomen talouden tulevaisuudesta – arviossa Puuttuvat puoli miljoonaa

Kuvat: Lari Järnfelt / Otava

Työeläkevakuutusyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto kirjoittaa aiheesta, joka koskee mitä suurimmassa määrin suomalaisen työeläkejärjestelmän tulevaisuutta. Väestörakenne vaikuttaa merkittävästi eläkejärjestelmän kestävyyteen. Siksi voisi ajatella, että ”joka härjillä kyntää, se härjistä puhuu”.

Mutta nyt on kyse paljon muusta kuin pelkästään eläkejärjestelmästä. Murto avaa selkokielellä myyttejä, jotka liittyvät väestön vanhenemiseen, syntyvyyden vähentymiseen, siirtolaisuuteen, maahanmuuttoon, maastamuuttoon, pakolaisuuteen; näissä kaikissa ilmiöissä on viime kädessä kyse ihmisestä ja tämän valinnoista sekä toisaalta ulkoisista tekijöistä, joihin yksittäisen ihmisen vaikutusmahdollisuudet ovat useimmiten rajalliset.

Risto Murto käy läpi väestökehityksen historiaa ja trendejä sekä Suomessa että laajemminkin maailmalla. Suomessa elämme keskellä historiallista muutosta: ensimmäistä kertaa itsenäisessä Suomessa rauhan aikana kuolee vuosittain enemmän ihmisiä kuin syntyy. Väestönkasvu on pelkästään maahanmuuton varassa. Työikäisen väestön määrä pienenee. Väki vanhenee, elinikä on noussut, eläkkeellä ollaan terveempänä ja pidempään.

Murron esiin nostamat teemat ovat poliittisen keskustelun ajankohtaisteemoja. Siksi voisi odottaa, että Murto pyrkisi asiantuntijana terävöittämään ja jopa kärjistämään näkemyksiä. Tämän kaltaisesta tavanomaisesta pamfletista ei kuitenkaan ole kysymys. Murto käsittelee väestökehitykseen liittyviä kysymyksiä monipuolisesti, tarkasti ja valaisevasti, sortumatta kuitenkaan yleisluontoiseen tiedon popularisointiin.

Tietosisällöltään kirja perustuu laajaan ja ajantasaiseen kansalliseen ja kansainväliseen aineistoon, jota Murto avaa ja havainnollistaa konkreettisilla ja paikoin henkilökohtaisillakin poiminnoilla. Kirja muistuttaa itse asiassa jäntevästi rakennettua esseekokoelmaa, jossa kirjoittajan punaista lankaa on helppo seurata. Haastetta toki syntyy käsiteltävien aiheiden keskinäisten yhteyksien paljoudesta; samoja kysymyksiä käsitellään paikoin useamman alaotsikon alla.

Tuottavuuden kasvu hidastuu, väestönkasvu loppuu

Talousasiantuntijana Murto korostaa työn ja tuottavuuden keskeistä merkitystä hyvinvoinnin perustana. Kun tuottavuuden kasvu näyttää monista syistä johtuen trendinomaisesti hidastuvan, väestöstä on tullut talouskasvun kannalta kriittinen, niukka resurssi.

Väestönkasvu on kuitenkin loppumassa. Se on selkeästi yhteydessä elintasoon. Mitä korkeammaksi elintaso on noussut, sitä selkeämmin syntyvyys jää alle väestön kasvuun vaadittavan tason. Tämä tulee koskemaan myös voimakkaan väestönkasvun alueita kuten Afrikkaa, jossa elintason ja koulutustason nousu tätä trendiä tukevat.

…mutta ihmisen elinikä pitenee

Ihmiset elävät pidempään ja terveempinä kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa, kiitos tieteen ja tuottavuuden kehityksen. Ennen teollistumista eliniänodote vastasyntyneellä oli 30–40 vuotta. Vuonna 2020 vastasyntyneen tytön eliniänodote Suomessa oli 84,6 vuotta, käytännössä Murron arvion mukaan kuitenkin noin 95 vuotta: eliniänodote on historiallisesti aina aliarvioinut ihmisen keskimääräistä elinikää.

Eliniän jatkuva pidentyminen ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys, sitä todistaa kehitys esimerkiksi Yhdysvalloissa. Taustalla ovat puutteet hyvin toimivan yhteiskunnan rakenteissa. Opioidikriisi, huumeiden käyttö yleisesti, väkivaltaiset kuolemat, ylipainon tuomat ongelmat sekä matalasti koulutettujen miesten työmarkkina-aseman heikentyminen ovat tässä taustatekijöinä.

Kun elinikä pitenee, ihmiselle muodostuu aivan uusia elämänvaiheita. Eläkkeellä ollaan pidempään ja terveempänä. Vanhemiskehityksestä Murto tekee mielenkiintoisen havainnon:

”Epäilen, että tästä syystä Suomesta on myös tullut konservatiivinen ja oikeuksia korostava yhteiskunta. Suomesta on tullut yhteiskunta, joka ei halua elämäänsä riskejä, koska vanheneva väestö ei niitä enää halua kantaa.”

Lapsettomuus, maahanmuuttajien integraatio, maastamuutto

Murto juoksuttaa lukijan eteen sekä globaaleja megatrendejä että arkipäiväisiä nykypäivän havaintoja, joilla kaikilla on merkitystä väestökehityksen näkökulmasta. Ilmastomuutos siirtolaisuuden ja pakolaisuuden syynä, taudit, nälänhätä ja sodat korkean kuolleisuuden syinä, maahanmuuton syyt ja seuraukset peilattuna maastamuuton syihin ja seurauksiin sekä suurten ja pienten ikäluokkien lomittuminen Suomen historiassa; näistä teemoista Murto antaa lukijalle selkokielisen pikaoppitunnin. Mutta kyse ei ole pelkästään tilastoaineiston havainnollistamisesta vaan merkityksellisten havaintojen ja kysymysten esittämisestä.

Lapsettomuuden globaalissa vertailussa Suomi on korkealla sijalla erityisesti miesten osalta. Murto pohdiskelee tähän johtavia syitä ja päätyy siihen, että kysymys liittyy koulutustasoon, elämänhallintaan, repaleiseen työuraan ja sen myötä repaleisiin ihmissuhteisiin. Syntyvyyden nostoa ei voida edistää ”talkoilla” eikä lapsiperheiden tukipolitiikalla vaan tunnistamalla perussyyt. Ne liittyvät etenkin nuorten miesten syrjäytymiseen ja ulkopuolisuuteen.

Maahanmuuttajien integraatiosta Murto tekee valaisevia havaintoja erityisesti hyvin tuntemansa Ruotsin kokemusten pohjalta; niiden pohjalta Ruotsia pidetään kansainvälisesti alisuorittajana. Asuinalueiden ja koulujen segregaatio sekä jengiväkivalta ovat keskeiset politiikan teemat Ruotsissa. Kuitenkin Ruotsi saa taloudellisesta menestyksestään suurelta osin kiittää avointa maahanmuuttopolitiikkaansa.

Suomalaisen maastamuuton historian osalta Murto palauttaa mieliin keskeiset suunnat: Pohjois-Amerikkaan muutti usean vuosikymmenen aikana noin 400 000 suomalaista, Ruotsiin sotien jälkeisinä vuosikymmeninä noin 550 000 suomalaista. Valtavia lukuja varsinkin suhteutettuna nykyisiin muuttovirtalukuihin. Suomen maahanmuuttolukujen perusura on 15 000 henkeä vuodessa; keskustelua käydään siitä, voidaanko sitä ja miten nostaa 10 000 hengellä vuodessa.

”Puuttuvat puoli miljoonaa” kirjan nimenä on monimielinen. Tämän Murto itsekin toteaa:

”Olen ottanut vapauden tulkita tätä usealla eri tavalla. Se voi tarkoittaa Ruotsiin muuttaneita suomalaisia ja heidän jälkeläisiään. Se voi tarkoittaa Amerikkaan muuttaneiden suomalaisten jälkeläisiä, jotka ovat jo täysin integroituneet kotimaahansa. Ehkä eniten se kuitenkin tarkoittaa tulevaisuuden suomalaisia. Jos haluaisimme tulevina vuosikymmeninä kasvaa taloutena yhtä paljon kuin Ruotsi, väestömme pitäisi kasvaa vastaavasti. Väestö on keskeinen kasvun lähde pitkällä aikavälillä.”

Risto Murto kirjoittaa tärkeistä, ajankohtaisista ja osin vaikeasti hahmotettavista väestökehityksen teemoista selkeästi ja sujuvasti, uhraamatta kuitenkaan tarkkuutta helppolukuiselle popularisoinnille. Teemat, niitä koskeva tietopohja ja kirjoittajan omat huomiot nivoutuvat yhteen kompaktiksi tietopaketiksi. Sen erityinen lisäarvo on lukijan kannustaminen omiin pohdintoihin. Niiden tueksi tämä kirja on mainio kumppani.

Jukka Ahtela

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua