Kuvat: Mikko Rasila / WSOY
KIRJAT | Pori on jälleen Tuomisen uuden dekkarin näyttämö: joku saa syrjäytyneet ulkona nukkujat sytyttämään itsensä tuleen ja kuolemaa.
”Delta-sarjan punainen lanka on häviämässä.”
ARVOSTELU
Arttu Tuominen: Vapahtaja
- WSOY, 2023.
- 366 sivua.
Pori on jälleen Arttu Tuomisen uuden dekkarin näyttämö: joku saa syrjäytyneet ulkona nukkujat sytyttämään itsensä tuleen ja kuolemaan. Samalla laitapuolen kulkijoiden parissa kulkee legenda Vapahtajasta, joka on pelkällä läsnäololla ja puheella parantunut ihmisiä viina- ja huumeriippuvuudesta.
Olen pitänyt Tuomisen kirjoissa erityisesti arkielämän kuvauksista; ihmisistä, jotka ovat toden tuntuisia ja joita oikeasti voisi olla esim. Porin tai muiden suomalaisten pienempien kaupunkien poliisilaitoksilla. Tässä Delta-sarjan viidennessä osassa henkilökuvat alkavat junnata paikoillaan. Yhden avioero on melkein valmis, toisen ihmissuhde melkein hyvä, kolmannen henkilökohtaiset ongelmat melkein ratkenneet ja neljäs on melkein saanut poikansa asiat kuntoon. Mikään ei kuitenkaan ole mennyt oikeastaan eteenpäin.
Delta-sarjan ensimmäiset dekkarit olivat romaaneita, joissa tapahtui rikoksia, mutta joissa niitä tutkivilla oli iso rooli. He olivat lihaa ja verta, tuntuivat todellisilta ja mielenkiintoisilta ja heitä halusi seurata. Vapahtajassa (WSOY, 2023) on toisin; hypnoottinen hahmo tappaa, poliisi kulkee pimeässä ja yrittää milloin mitäkin. Toisaalta tutkinnanjohtaja tekee omassa hädässään ratkaisuja, jotka vievät romaania yhä kauemmas todellisuudesta. Sarjan punainen lanka on häviämässä.
Kirjasarjan kirjoittajana Tuomisella on se hieno taito, että hän osaa kerrata henkilöidensä historiaa ilman että se tuntuu vanhastakaan lukijasta pakolliselta luennolta. Hän osaa ripotella mennyttä tarinaa tekstiin niin, että kyytiin vasta nyt hypännyt saa tarpeeksi tietoa ja vanhalle lukijalle tulee tarpeellinen pikku kertaus sopivina annoksina.
Paikallisuus on Tuomisen kirjoissa oleellista, mutta samalla niin, että Porista ei tarvitse tietää mitään voidakseen niitä seurata. Tuomisella on taito kirjoittaa paikoista sekä tutuille että tuntemattomille, mikä on tietenkin saavutus. Muutenkin kieli sujuu notkeasti ja tämäkin romaani on sujuvaa lukemista ja kuulemista.
Äänikirjan lukija Ville Tiihonen on kuin tehty tämän tyyppisten dekkareiden lukijaksi; jokin hänen tavassaan lukea ja eläytyä tekee sen, että niin poliisi kuin rikollinenkin sopivat siihen.
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kiintoisa näkymä sotien välisen ajan Helsinkiin ja sen värikkäisiin kulttuuripiireihin – arviossa Tanna Elon Taru Minervasta
KIRJAT | Tanna Elo rakentaa romaaninsa päähenkilöistä Valmasta ja Paavosta hienovireiset ja uskottavat kuvaukset, lämmöllä.
Liberaaliälykkö laittaa maantiedon myytit päreiksi, ja Suomikin saa osansa – arviossa Paul Richardsonin Maantieteen myytit
KIRJAT | Onko Trumpin seinällä mittasuhteet vääristävä Mercatorin maailmankartta? Siinä Grönlanti on Afrikan kokoinen eli yli kymmenen kertaa kokoaan suurempi.
Hyvänmielen lätkäromanssi nuorille ja miksei vanhemmillekin – arviossa Annukka Salaman Sulamispiste
KIRJAT | Ylöjärveläinen Oliver hiihtää kilpaa, mutta hänen todellinen intohimonsa on jääkiekko, jota poika harjoittelee salaa läheisen avolouhoksen jäällä.
Kommunistinen diktatuuri murskasi surutta parhaitaan – arviossa Elina Kahlan Gulagin viisas
KIRJAT | Gulagin viisas on Elina Kahlan teoksen päähenkilö Pavel Florenski, kommunistisen terrorin uhri. Mies yhdisti tieteen, taiteen ja uskon, mutta se oli Neuvostoliitolle liikaa.