Rikokset söivät tutkijansa – arviossa Arttu Tuomisen Vapahtaja

29.08.2023
levoton tuhkimo by hanna maria gronlund kulttuuritoimitus INSTA

Kuvat: Mikko Rasila / WSOY

KIRJAT | Pori on jälleen Tuomisen uuden dekkarin näyttämö: joku saa syrjäytyneet ulkona nukkujat sytyttämään itsensä tuleen ja kuolemaa.

”Delta-sarjan punainen lanka on häviämässä.”

ARVOSTELU

2 out of 5 stars

Arttu Tuominen: Vapahtaja

  • WSOY, 2023.
  • 366 sivua.
Osta kirja tai kuuntele sitä ääni­kirja­palveluista, tuet samalla Kulttuuri­toimitusta!
BookBeat Nextory Storytel

Pori on jälleen Arttu Tuomisen uuden dekkarin näyttämö: joku saa syrjäytyneet ulkona nukkujat sytyttämään itsensä tuleen ja kuolemaan. Samalla laitapuolen kulkijoiden parissa kulkee legenda Vapahtajasta, joka on pelkällä läsnäololla ja puheella parantunut ihmisiä viina- ja huumeriippuvuudesta.

Olen pitänyt Tuomisen kirjoissa erityisesti arkielämän kuvauksista; ihmisistä, jotka ovat toden tuntuisia ja joita oikeasti voisi olla esim. Porin tai muiden suomalaisten pienempien kaupunkien poliisilaitoksilla. Tässä Delta-sarjan viidennessä osassa henkilökuvat alkavat junnata paikoillaan. Yhden avioero on melkein valmis, toisen ihmissuhde melkein hyvä, kolmannen henkilökohtaiset ongelmat melkein ratkenneet ja neljäs on melkein saanut poikansa asiat kuntoon. Mikään ei kuitenkaan ole mennyt oikeastaan eteenpäin.

Delta-sarjan ensimmäiset dekkarit olivat romaaneita, joissa tapahtui rikoksia, mutta joissa niitä tutkivilla oli iso rooli. He olivat lihaa ja verta, tuntuivat todellisilta ja mielenkiintoisilta ja heitä halusi seurata. Vapahtajassa (WSOY, 2023) on toisin; hypnoottinen hahmo tappaa, poliisi kulkee pimeässä ja yrittää milloin mitäkin. Toisaalta tutkinnanjohtaja tekee omassa hädässään ratkaisuja, jotka vievät romaania yhä kauemmas todellisuudesta. Sarjan punainen lanka on häviämässä.

Kirjasarjan kirjoittajana Tuomisella on se hieno taito, että hän osaa kerrata henkilöidensä historiaa ilman että se tuntuu vanhastakaan lukijasta pakolliselta luennolta. Hän osaa ripotella mennyttä tarinaa tekstiin niin, että kyytiin vasta nyt hypännyt saa tarpeeksi tietoa ja vanhalle lukijalle tulee tarpeellinen pikku kertaus sopivina annoksina.

Paikallisuus on Tuomisen kirjoissa oleellista, mutta samalla niin, että Porista ei tarvitse tietää mitään voidakseen niitä seurata. Tuomisella on taito kirjoittaa paikoista sekä tutuille että tuntemattomille, mikä on tietenkin saavutus. Muutenkin kieli sujuu notkeasti ja tämäkin romaani on sujuvaa lukemista ja kuulemista.

Äänikirjan lukija Ville Tiihonen on kuin tehty tämän tyyppisten dekkareiden lukijaksi; jokin hänen tavassaan lukea ja eläytyä tekee sen, että niin poliisi kuin rikollinenkin sopivat siihen.

Leena Reikko

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua