Riikka Pulkkisen feministinen romaani ottaa kantaa siihen, miten yhteiskuntamme suhtautuu tyttöyteen – arviossa Lumo

Kuvat: Jouni Harala / Otava

Riikka Pulkkinen on suosittu nykykirjailija, jolla on jo vakiintunut lukijakunta. Olen lukenut kaikki hänen romaaninsa ja pitänyt hänen tyylistään kertoa tarinoita. Pulkkisen seitsemäs teos Lumo (Otava, 2022) ei nimestään huolimatta suoranaisesti lumoa, ainakaan minua, mutta mielenkiintoista luettavaa se on.

”Olen mitä tahansa,
olen maailma.

Olen tyttöjen tyttö,
olen kaikkea mitä
osaatte kuvitella
ja sellaistakin mitä ette halua lausua ääneen.”

Yllä oleva romaanin takakansiteksti kertoo tiivistetysti millainen Lumo-teoksen päähenkilö Philippa Laakso on, tai haluaa olla. Vain 17-vuotias Philippa kuolee heti tarinan alussa. Kuolema tuntuu traagiselta, kyse on nuoresta naisesta elämänsä keväässä.

Itse romaani on fragmentaarinen ja sumea. Philippan ympärillä olevat henkilöt esitellään yksi kerrallaan. Kerronta vaihtelee kuolinsyyntutkimuksista poliisikuulusteluihin ja muistikuviin menneisyydestä. Välillä kaikkitietävä kertoja katselee tarinaa ylhäältä päin. Lukija tarvitsee sitkeyttä pysyäkseen katkelmissa mukana.

Henkilönä Philippa on ärsyttävä. Hän on tyttö, joka leikittelee kaikella ja kaikilla, eikä pysy totuudessa. Hän käyttäytyy epätavallisesti eikä noudata mitään sääntöjä. Philippa manipuloi ystäviään ja oikkuilee mielialojensa mukaan.

Philippa on katalysaattori, jonka kautta peilataan hänen lähellä olevien ihmisten maailmaa. Paras ystävä Saga, ex-poikaystävä Oliver, naapuri 80-vuotias Alex, toinen naapuri, lääkäri Alina. Yksi kirjan henkilöistä on myös Philippan äiti, mutta äidin ja tyttären suhde jää sivuosaan ja etäiseksi.

Kun Philippa saa syntymäpäivälahjakseen kameran, hän alkaa kuvata itseään ja luoda itsestään erilaisia nettipersoonia: Lolita giving, The Saddest Girl on Earth, Not Your Sonya, Miss Mersault, joiden kautta hän deittailee miehiä. Niissäkin suhteissa kaikki tapahtuu hänen ehdoillaan.

”Philippan äiti näki myöhemmin lapsensa minuusleikit kameran ruudulta, kun tyttö painoi play ja näytti aikaansaannoksensa. Tytön äiti tunti hellyyttä, mutta myös kauhua, jota ei heti osannut nimetä.”

* *

Riikka Pulkkisen Lumo on feministinen romaani, jossa otetaan kantaa siihen, miten yhteiskunnassamme suhtaudutaan tyttöihin ja tyttöyteen. Mitkä ovat ne normit ja millaisten lasien läpi naiseutta katsotaan. Siinä kysytään kuka määrittelee sen mikä on sallittua tytöille, ja miten heidän pitäisi käyttäytyä.
Toisaalta Lumo on vain kertomus keskenkasvuisesta, itsekkäästä tytöstä, jonka elämän ytimessä on aina vain minä, minä, minä. Philippa on besserwisser, joka kyykyttää ystäviään, poikaystäviään ja kavereitaan. Philippa itsessään ei herätä empatiaa, vaan pikemminkin sääliä hänen lähellä olevia ihmisiä kohtaan, jotka suostuvat mukaan Philippan peliin.

”Hauska” yksityiskohta romaanissa on 35-vuotiaan erikoislääkäri Alinan raivoperformanssi, jonka tämä toteuttaa yhdessä Philippan kanssa. Romaanissa kaikki Philippan ympärillä olevat henkilöt ovat jotenkin eksyksissä ja etsivät vielä elämänsä tarkoitusta.

Riikka Pulkkinen on Tampereen kirjamessujen haastatteluissa sanonut, että ”ihmiset etsivät jotain jolle voisivat tunnustaa syyllisyytensä”. Ja, että ”tyttöys on avoin tila, josta ihmisten toivotaan kasvavan ulos”. Tyttö lähtee ikään kuin leikittelemään kasvamisellaan.

Olen samaa mieltä, että tyttöys on avoin ja monitulkintainen tila, josta jokainen selviää enemmin tai myöhemmin, kukin valitsemallaan tavalla.

Maarit Saarelainen

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua