Rauha Lähi-idässä on utopiaa – arviossa Susanne Dahlgrenin ja Mikko Lohikosken sekä Timo R. Stewartin tietokirjat

Dahlgren, Stewart & Lohikoski. Kuvat: Atena / Gummerus

Vuoden tieteentekijäksi 2025 hiljattain nimetty tohtori, tutkija ja tietokirjailija Timo R. Stewart on keksinyt loistavan idean. Hän päätti esitellä kuohuvan Lähi-idän alueet kartoilla teoksessaan Palestiina ja Israel – historia karttoina (Gummerus, 2025). Hän käy läpi valtavan pitkän ajanjakson.

Kirjan vanhin kartta on apilanlehtimäinen piirros peräti vuodelta 1581. Tämä ”maailmankartta” on julkaistu aikoinaan saksankielisessä julkaisussa Pyhien kirjoitusten matkaopas. Itäisin paikka on Intia ja apilasta erillisenä alakulmasta pilkistää Amerikka, jonka Kristoffer Kolumbus oli ”löytänyt” 88 vuotta aikaisemmin, vuonna 1492.

Ensimmäinen tekstiluku Maailman napa keskittyy Jerusalemin ja Pyhän maan merkitykseen sen ajan ihmisille Euroopassa. Seuraava kartta on yli sata vuotta uudempi eli vuodelta 1695 ja sitä seuraava vuodelta 1732. Sen jälkeen tullaan nopeasti kohti nykyaikaa ja 1800-luvulta onkin jo useita karttoja. Kirja esittelee kaikkiaan 25 karttaa.

Teoksen esitystapa ja rakenne ovat huolellisesti suunnitellut ja toteutetut. Kartat ovat mielenkiintoisia, mutta valitettavasti niissä on lukijan kannalta kaksi hankaluutta. Jokin kiinnostava kohta osuu usein sivujen väliin eli taitoksen kohdalle. Joissakin kartoissa taas kaikki on niin pientä, ettei paikoista tahdo saada selvää edes suurennuslasilla.

Kaikesta huolimatta karttakuvien katselu on mielenkiintoista, etenkin, kun joukossa ovat myös omista koulukirjoista tutut Palestiinan kartat.

Dosentti Susanne Dahlgrenin ja kanslianeuvos Mikko Lohikosken tietoteoksessa Muuttuva Lähi-itä – maailmanjärjestyksen muuttuessa (Atena, 2025) ainoat kartat ovat etu- ja takakansien sisälehdillä. Lisäksi ne ovat kovin pelkistetyt, mutta kyllä niistä käyvät ilmi käsittelyssä olevat alueet.

Kirjassa ei muutenkaan kuvilla mässäillä. Niitä ei kerta kaikkiaan ole. Kuinka paksu tuotoksesta olisi tullutkaan, jos siihen olisi liitetty vielä kuvia, kun tekstiä on yli viisi ja puoli sataa sivua. Kansi oliiveineen, appelsiineineen ja kirkkaine väreineen on kiistatta kauniimpi kuin Stewartin kirjan haalea karttakuva.

Tarkkasilmäinen huomaa Dahlgrenin ja Lohikosken kirjan kanteen kätketyistä kuvista, että granaatit eivät ole omenoita. Ne voi nähdä viittauksena vaikkapa heti ensimmäiseen lukuun, jonka otsikkona on Taistelu Palestiinasta, ja alaotsikkoon Miksi Gaza räjähti?.

Johdanto alkaa lauseella: ”Gazan sota on saanut monet suomalaiset kiinnostumaan Lähi-idästä”. Näin varmasti on. Lohikoskelta itseltään kuulin, että kirjoitustyö alkoi juurikin samoihin aikoihin, kun uusin konflikti alkoi eli 7.10.2023.

Stewartin kirjassa on panostettu sisällön ulkonäköön paperilaadusta lähtien. Dahlgrenin ja Lohikosken teos tarjoilee pelkkää tekstimassaa vaatimattomalla paperilla. Sisällössä on sen sijaan laajuutta ja syvyyttä huomattavasti enemmän kuin Stewartilla.

Kirjoissa on vain osittain samaa asiaa eli Israelin valtion syntyhistoriaa ja palestiinalaisten kovia kohtaloita. Dahlgren ja Lohikoski laajentavat kertomuksensa arabinaapureihin, Kiinaan ja Venäjään sekä muihin BRICS-maihin asti. Lähi-itä kiinnostaa kaikkia.

Sekä Dahlgren että Lohikoski ovat liikkuneet ristiin rastiin Lähi-idän alueella. Tällä hetkellä Suomen Lähi-idän instituutin johtajana Libanonissa työskentelevä Dahlgren on toiminut myös tutkijana Jemenissä ja kertoo jännittävistä kokemuksistaan. Monilla suomalaisilla ei todennäköisesti ole mitään aiempaa tietoa maasta.

Molemmat Lähi-itä-kirjat ovat kokeneiden ja osaavien asiantuntijoiden tuotoksia, joihin kannattaa perehtyä, jos haluaa päästä asioista syvästi perille. Toinen on suppeampi, mutta oivasti Israelin politiikan taustoihin, sionismiin ja juutalaisuuteen sekä palestiinalaisiin paneutuva.

Kuvat: Atena / Gummerus

* *

Suomen kielellä on julkaistu aivan liian vähän relevanttia ja ymmärrystä lisäävää luettavaa Lähi-idän historiasta, nykyisyydestä ja politiikasta. Sen voi todeta teosten lähdeluetteloista. Professori Hannu Juusola julkaisi vuosi sitten päivitetyn version Israelin historiastaan (Gaudeamus, 2024; lue Risto Ojasen kirjoittama arvio täältä).

Timo R. Stewart julkaisi vuonna 2022 tietoteoksen Luvatun maan lumo – Israelin kristityt ystävät Suomessa (Gaudeamus, 2022). Teos ylsi tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaaksi samana vuonna. Stewartin vuonna 2015 valmistuneeseen väitöskirjaan perustuva teos avaa suomalaisten Israel-ystävyyttä, joka hiertää nykyisen hallituksen suhtautumista Lähi-itään.

Mikko Lohikoski kirjoittaa parhaillaan muistelmiaan Niin kauas kuin maailmaa riittää, joka ilmestyy Siltalan kustantamana ensi vuonna. PLO-johtaja Jasser Arafatin ystävänä tunnettu Lohikoski kertoo, miten suomalaiset ovat lämmenneet osoittamaan solidaarisuutta Vietnamin, Afrikan, Lähi-idän ja Latinalaisen Amerikan kansoille.

Ristivetoa siis riittää, mutta niin Muuttuva Lähi-itä -taustoitus kuin Palestiina ja Israel -karttakirja tarjoavat asiallisen viileää faktaa Lähi-idän kuohuvasta todellisuudesta.

Aila-Liisa Laurila

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua