Räppärin ja kulttuurin moniottelijan välitilinpäätös – arviossa Miska Rantasen Paleface-elämäkerta

21.10.2024
PaleRantanen

Kuvat: Otto Virtanen / Johnny Kniga

KIRJAT | Miska Rantasen kattava elämäkertakirja suomiräpin Väinämöisestä ja kulttuuritoimijasta hengästyttää kohteensa monipuolisuudella.

Pikkuisen outo poikahan se on ollut. Muut pyysivät jalkapallon, hän Kalevalan.”

ARVOSTELU

4 out of 5 stars

Miska Rantanen: Paleface – Protestilaulaja

  • Johnny Kniga, 2024.
  • 334 sivua.
Osta kirja tai kuuntele sitä ääni­kirja­palveluista, tuet samalla Kulttuuri­toimitusta!
BookBeat Nextory Storytel

Miska Rantasen Paleface – Protestilaulaja -elämäkerran (Johnny Kniga, 2024) alku tarjoilee pienen keikkavirittelyn, haastatteluympäristönä toimineeseen työhuoneeseen sukeltamisen sekä kirjoittajan oman Paleface-historian ja kiitosten ohella ytimekkään tiivistyksen kohteestaan. Alustuksessa käydään läpi keskeisim∂pien meriittien ohella toistakymmentä suomiräpin pioneerille annettua kuvausta yhden miehen mielenosoituksesta suomiräpin Hannu Karpoon ja Lehtori Räppiin. Puhelaulun ensyklopedisti. Humoristinen verbaalivirtuoosi ja väsymätön vasemmistoradikaali. Näitähän riittää.

Räppäri Palefacena myöhemmin tunnettu Karri Pekka Matias Miettinen syntyi Helsingin Kätilöopistolla 21. huhtikuuta vuonna 1978 kolmilapsisen perheen keskimmäisenä. Isän pankkitöiden perässä vietetty nomadielämä rauhoittui yli kymmeneksi vuodeksi Hämeenlinnaan vuonna 1985, jonka lapset mieltävät kotikaupungikseen, vaikka se oli jo perheen kuudes osoite. Lapsuudessa syntynyt rakkaus kirjoihin ja esiintymiseen sekä englanninkielisestä leikkikoulusta tarttunut englanti rakensivat pohjaa Karrin tulevalle sanataiteilulle ja rap-uralle. Musiikille ja esiintymiselle avoin koti antoi tilaa kasvulle ja kehitykselle. ”Pikkuisen outo poikahan se on ollut. Muut pyysivät jalkapallon, hän Kalevalan”, kiteyttää Pekka-isä poikansa kiinnostusta kirjallisuuteen.

Karrilla oli jo lapsena monipuolisesti erilaisia kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia. Lukemisen ohella intohimoihin kuuluivat piirtäminen ja myöhemmin kirjoittaminen. Hyvinkäällä uitiin, Hämeenlinnassa sukellettiin partion erähenkiseen metsäpöhinään. Skeittaus ja sen tee-se-itse-henki itserakennettuine hyppyreineen ja reileineen viehätti. Skeittiporukoiden oma alakulttuuri omine vaatemerkkeineen, slangeineen, heimoineen ja musiikkeineen imi mukaansa.

Vuonna 1989 Karrilla diagnosoitiin Guillan-Barrén oireyhtymä, harvinainen virusperäinen polion tapainen halvaus, joka vaati sairaalahoitoa. Tauti paranee itsestään ajan kanssa, mutta aika voi vaihdella kahdesta viikosta kahteen vuoteen. Karrilla toipumiseen meni kuukauden verran sairaalassa ja monta kuukautta lisää ennen kuin jalat kantoivat. Pyörätuolikin ehti tulla tutuksi.

Räppi löytyi partion kautta, kun joku oli jättänyt mankkaan kasetin, jolla soivat Run-D.M.C.:n debyytti ja Beastie Boysin Licensed to Ill. De La Soul oli iso juttu, joka yhdisti räpin samplejen kautta nuorelle pojalle ennestään tuttuun musiikin historiaan. Vuonna 1990 nuori mies pääsi ensimmäiselle räppikeikalleen, kun Raptori esiintyi Hämeenlinnan Yhteiskoulun liikuntasalissa. Samana vuonna Karri teki jo ensimmäisiä omia räppikokeilujaan Jussi-Pekka Poutiaisen kanssa.

Yläasteen kaveriporukka ”Köyhäin friikkein ritarikunta” otti musiikin ja roolipelaamisen ohella haltuun moninaiset alakulttuurit leffoista teatteriin ja sarjakuviin. Porukka järjesti muun muassa larppi-tapahtumia.

”Olimme kaikki kasvaneet perheissä, joissa meitä oli kuunneltu. Se vaikutti arvomaailmaamme ja varmaan kuului myös keskustelukulttuurissamme. Olimme aika epäsovinnaisia luonteita”, kommentoi Friikkejä kotitalonsa kellarissa isännöinyt Simo Järvelä yhteisöä.

Friikkien Pekko Pesonen käsikirjoitti oman absurdin komedian Hämeenlinnan lasten ja nuorten harrastajateatteri Miniteatterille. Vuonna 1993 ensi-iltansa saaneessa Ensi viikolla, sanoivat vanhemmat -näytelmässä oli pieni rooli myös Karrilla. Pesosen seuraavan kevään dystooppisessa teknomusikaalissa Seitsemän kerrosta Karrilla oli jo päärooli. Pesonen on käsikirjoittanut sittemmin muun muassa elokuvat Napapiirin sankarit, Tyttö sinä olet tähti ja Jättiläinen.

Yksi Karrin ensimmäisistä bändivirityksistä oli Manowarin biisejä suomenkielisiksi humppaversioiksi väännellyt Samowar yhdessä Ville Aallon kanssa, jo ennen Eläkeläisten humpparalleja. Vakavampihenkinen yhtye oli treenikämppäasteelle jäänyt rapmetalliyhtye Puppeteer yhdessä Lauri Keron, Juska ja Teemu Vilmusen sekä Tapio Pajusen kanssa. Katusoittoa kokeiltiin yhdessä Matti Johannes Koivun ja Antti Rajalan kanssa. Enemmän hengailua kuin päämäärätietoista musiikintekemistä -kaava muuttui vasta Karrin vaihto-oppilasvuoden jälkeen, kun hän perusti luokkakaverinsa Tuomas Ilmavirran kanssa hiphopintuoksuista happojazzia soittaneen Hoax-yhtyeen.

Vuonna 1995 Hämeen Sanomissa Karrin kirjoitustaidot pääsivät testiin hänen ”Nuoruus – järjen kuume” -palstallaan, jossa ilmestyi kevään aikana 23 pakinan ja esseen välimaastossa olevaa tekstiä.

* *

Yksi käänteentekevimmistä ajanjaksoista Miettisen nuoruudessa oli vaihto-oppilasvuosi 1995–1996 Yhdysvaltain Keskilännessä, Iowan Albian pikkukaupungissa. Jenkkikulttuurin kulutuskeskeisyys, kaksinaismoralismi ja nurkkakuntaisuus avautuivat. Freestyleräppiä treenattiin kaveriporukassa ja tuleva taiteilijanimi Paleface tarttui mukaan. Yhdysvalloista tarttui mukaan paljon kritisoitavaa, mutta myös positiivista energiaa ja mutkatonta sosiaalista toimintaa smalltalkeineen.

Kotimaan kamaralla seurasi Hoaxin demo, yhtyeen kanssa keikkailua, yo-lakki ja perheen muutto Raumalle. Hakuyritys Teatterikorkeakouluun jäi yritykseksi. Toimitustyöt saivat jatkoa Rauman seudun Länsi-Suomessa. Armeijan jälkeen Miettinen haki ja pääsi Tampereen yliopistoon lukemaan englantilaista filologiaa.

Keskiluokkaisen porvariperheen pojan kääntyminen yhteiskuntakriittiseen suuntaan tapahtui pikkuhiljaa kaverien vaikutuksesta, vaihto-oppilasvuoden silmiä avaavista opetuksista, yliopiston kursseista ja 1990-lukulaisen aktivismin noususta. Pikkusisko Noora tiivistää veljensä maailmankatsomuksen hienosti: ”Karri on aina suhtautunut itselleen tärkeisiin asioihin intohimoisesti ja paneutuen. Hän on pelkäämätön sanoissaan ja tekemisissään. Hänellä on vahva usko itseensä eikä se ole tainnut suuremmin horjua, vaikka negatiivistakin palautetta on kuulunut matkan varrella eri suunnista. Karriin on lapsuuden perheessämme valettu uskoa ja ihailua. Meitä kahta yhdistää halu olla heikomman puolella.”

Karrin rap-läpimurrossa tärkeä osa on niinkin odottamattomalla asialla kuin kilpapurjehduksella ja sen 49er-luokan näkymisellä MTV3-kanavalla. Ohjelmaa varten tarvittiin maskottibiisi, jonka äänittämisprosessi esitteli Karrin tuottaja Lex Luthorille eli Antti Suomalaiselle. Pian Karrin Paleface-nimellä tekemää soolomateriaalia alettiin työstää yhdessä Suomalaisen Cosmic Studiolla. Studion ympyröistä löytyi myös tuleva bändi sekä keikkamyyjä ja manageri Sami Peura.

Vocal Chords -demo syntyi helmikuussa 2001. Suomenkielisiä räppejä kuultiin muun muassa Seremoniamestarin Omin sanoin -albumin kappaleella Propsit. Suomenkielisissä jutuissa olivat käytössä aliakset Kalpeanaama, Kalkkilaivan kapteeni ja Iso K. Suomiräpin nousun aikaan suomalaisia kappaleita nousi kansainvälisille listoille: HIMin Join Me in Death, Bomfunk MC’sin Freestyler ja Daruden Sandstorm. Englanninkieliselle suomiräpille nähtiin kansainvälisiä mahdollisuuksia.

Orgaanista hiphopia muun muassa jousien, kitaroiden ja basson tukemana tarjonnut The Pale Ontologist -debyyttilevy julkaistiin maaliskuussa 2001. Levy nousi listoille ja Paleface isosti julkisuuteen. Keikkoja tehtiin samana vuonna yli 70 kappaletta, duona ja bändin kanssa.

Samaan ajanjaksoon Karrin elämässä kuului seurustelu valokuvaaja Olga Poppiuksen kanssa ja muutto Helsinkiin. Eminem-elokuva 8 Milen suomentaminen kanavoi uusia käännöstöitä, kuten jazzpianisti Joe Albanyn elämäkerran ja räppäri Saul Williamsin runokirjan yhdessä Ceebrolisticsin Matti Pentikäisen kanssa.

Vuosina 2003–2007 Karri toimi Groove FM:llä radiojuontajana. Yksi kanavan kovimpia faneja oli Karrin tuleva puoliso Isabella Sirén. Samaan aikaan keikkailun, radio- ja käännöstöiden kanssa Miettinen teki dj-keikkoja, piti luentoja hiphopin ja räpin historiasta ja ohjasi räppityöpajoja. Monipuolinen osaaminen ja tehdyt työt kanavoivat moninaisia musiikillisia produktioita Lasse Mårtenson -tribuuttikonsertista yhteistyöbändeihin ja lukemattomiin vierailuihin muiden levyillä.

Suoraviivaisempi, henkilökohtaisempi ja orgaanisempi kakkoslevy Quarter Past ilmestyi joulukuussa 2003. Lapsuudenkaverin Jussi Poutiaisen kanssa työstetty kolmoslevy Studio Tan ilmestyi huhtikuussa 2007. Levyltä löytyi tyylipuhdasta elektroa, analogisia soundeja ja demoskenelähtöistä chiptunea yhdistettynä räppiin.

* *

Suomiräpin ”hengähdystauko” 2000-luvun lopulla ennen Cheekin ja JVG:n läpimurtoa katkaisi siivet Palefacen uran englanninkieliseltä jatkolta, mutta keikkoja riitti ja musiikista tuli ammatti. ”Olin saavuttanut aseman artistina, luonut kestävän fanipohjan ja minulla oli hyvä maine live-esiintyjänä. Skenen status, taitojeni kehitys ja keikat olivat palkitsevia. Nautin kaikesta mitä tein”, tiivistää Miettinen aikakauden tunnelmia.

Miettisellä oli oma ohjelma Radio Helsingissä vuosina 2007–2013. Palefacella oli tuolloin useita isojen rap-nimien lämppärikeikkoja Mobb Deepistä Busta Rhymesiin ja Nasiin. Syyskuussa 2008 Palefacen, CapeNapen, Redraman ja ruotsalaisen Promoen muodostama räppikvartetti Conscious Youths julkaisi albumillisen poppiräppiä dancehall- ja folkvaikutteilla (See Why).

Karri löi hynttyyt yhteen tulevan puolisonsa Bellan kanssa kesällä 2009. Yhteinen koti löytyi Lauttasaaresta. Rauhallisempi asuinympäristö ja rakkaus kanavoivat myös jättämään alkoholin, mikä keikkatyöläisen arjessa oli toiminut automaattisena voiteluaineena. Paleface julkaisi seuraavan viiden vuoden aikana kolme soololevyä, kaksi remix-levyä sekä elektroa ja afrovaikutteita yhdistelleen yhteisalbumin yhdysvaltalaisen Matren kanssa. Noihin vuosiin mahtui myös romanimusiikkia ja balkansävyjä räppiin yhdistelevän GG Caravanin debyytti, kaksi Ricky-Tick Big Bandin albumia sekä J. Karjalaisen remix-levyn tuotanto. Sekä yksi tietokirja. Samaan hektiseen aikakauteen syntyi myös Karrin ja Bellan ensimmäinen lapsi Rebecca marraskuussa 2010. Pikkusisko Meeri täydensi perhettä helmikuussa 2015.

Jos englanninkielisen räpin kanssa oltiin syvässä päässä ja briljeerattiin sanoilla, isoilla käsitteillä ja sivistyssanoilla monimutkaisten rytmiikoiden ja sisäisten riimien kanssa, suomenkielinen toinen tuleminen vuoden 2010 Talonomistaja-hittisinglellä ja Helsinki – Shangri-La -albumilla kiteytti sanoman ihan eri tavalla. Beninin Villa Karon kirjailijaretriitti tiivisti lauluntekijän ohjenuoraksi ”muistaa vanhat viisaudet ja kertoa tuoreet uutiset”. Karri päätti yhdistää afrikkalaisen kiertävien laulajarunoilijoiden griootti-perinteen kuplettilauluun ja räppiin ja tehdä voimakkaan kannanoton suomalaisen yhteiskunnan epäkohdista.

Joel Attilan tuottamalta levyltä löytyy akustisella kitaralla sovellettua jenkkaa (Helsinki – Shangri-La), intialaisia säveliä romanilaulajalla (Saapuu elokuun yö), kansansävelmiä (Talonomistaja) sekä arabialaisia ja afrikkalaisia rytmejä. Kolmessa viikossa kultalevyn verran myynyt hittialbumi oli yhdistelmä tarttuvia kertosäkeitä, populistisia teemoja ja iskeviä riimejä.

Palefacen uudeksi bändiksi koottiin Tuomo Prättälän My Thing -soololevyn soittajista koottu Räjähtävä nyrkki. Projekteja riitti: Amnestyn 50-vuotisjuhlalevy Mitä vapaus on, ääninäytteleminen Ella ja Aleksi -animaatiossa, Pori Jazzin taiteellisen työryhmän jäsenyys. Elokuussa 2011 ilmestyi suomalaisen räpin historiikki Rappiotaidetta – Suomiräpin tekijät.

Hiukan liian pian edeltäjänsä jälkeen kiirehditty, huhtikuussa 2012 ilmestynyt Maan tapa -levy esitteli uusina tuulina vahvan livesoittonauhoituksen ja sähkökitaran isomman roolin melodisten kertosäkeiden, orgaanisen soundin ja kantaaottavien tekstien muodostaman pohjakaavan päällä. Tosin tekstien teemat olivat nyt enemmän globaaleja kuin lokaaleja.

Ricky-Tick Big Band ja Julkinen sana yhdisti kolme eturivin räppäriä Palefacen, Redraman ja Tommy Lindgrenin sekä Valtteri Laurell Pöyhösen johtaman 17-henkisen big bandin. Puvut päällä esiintyneet räppärit tiputtelivat svengaavan jazzin päälle hyväntuulisia suomenkielisiä riimejä. Toukokuussa 2013 julkaistu Burnaa sai seuraajakseen räppipainotteisemman ja enemmän svengi edellä tehdyn Korottaa panoksii -levyn lokakuussa 2015.

Abdissa ”Mamba” Assefan tuottamasta Palefacen Luova tuho -levystä todetaan, että ”alakerta on tuhti, rumpuraidat bängää ja tuotanto on täynnä pieniä yksityiskohtia”. Marraskuussa 2014 ilmestynyt levy yhdisteli Soundin Jussi Niemen mukaan bluesia, jazzia, funkia, rhythm’n’bluesia, drum’n’bassia ja afrikkalaisia perinteitä suomalaiseen pakettiin.

Äärioikeistositeisen Soldiers of Odin -järjestön katupartiotoimintaa irvailleen Loldiers of Odin -ryhmän tukibiisinä kesäkuussa 2016 julkaistu Emme suostu pelkäämään teki Palefacestä entistä vahvemmin äärioikeiston silmätikun ja sylkykupin. Samaan aikaan Miettinen oli työryhmässä valmistelemassa Suomi 100 vuotta -juhlallisuuksia, mikä oli punainen vaate öyhöttäjille. Erilaisia uhkauksia ja lokaa sateli. Kahden pienen tytön isä myöntää, että tuolloin pelotti oman ja perheen turvallisuuden puolesta.

Vaikka Paleface ei julkaissut uutta albumia vuosien 2015–2022 aikana, häntä kuultiin tuona aikana yhteensä 125 uudella raidalla, joko vierailemassa muiden biiseillä tai osana eri kokoonpanoja. Tämä tuki suosion jatkumista yksittäisiä kappaleita suosivassa nykypäivän suoratoistoympäristössä.

Vuoden 2019 sanataiteileva Isi käskee -EP keräsi hyvin huomiota ja moninaiset uudet projektit kirjoista (Esa Salmisen kanssa kirjoitettu hiphop-käsikirja, omia ajatuksia avannut Viides Maamme-kirja, Kaisa Happosen kanssa tehty kollaasirunokirja Revi se) lastenteatteriin, koululaisoopperaan, lähiömusikaaliin ja valokuvanäyttelyn kuratoimiseen pitivät Kulttuurikeskus Sähinästä Lauttasaaresta työhuoneen hankkineen moniosaajan kiireisenä.

Ricky-Tick Big Bandin ja Julkisen sanan Pidä valot päällä -kolmosalbumi (2018) jäi kokoonpanon viimeiseksi, kun orkesterinjohtaja Pöyhönen päätti lopettaa yhtyeen toiminnan vuonna 2019 ennen kuin siitä kasvaisi rutinoitunut viihdytyskone. ”Määrittelemättömän pitkällä tauolla” oleva kokoonpano teki yllätyskeikan Savonlinnan Oopperajuhlilla vuonna 2022.

Artistina ja aktiivina yhteiskunnallisena keskustelijana tunnetuksi tullutta Palefacea pyydettiin jo ensimmäiselle Vain elämää -kaudelle, jolle lopulta lähti Cheek ja joka viimeistään sen myötä nousi kansakunnan kaapin päälle. Monissa asia -ja viihdeohjelmissa sittemmin nähty Miettinen on tuttu myös valkokankaalta. Kesällä 2017 ilmestyneessä Heikki Kujanpään ohjaamassa Suomen hauskin mies -elokuvassa hän näytteli punavankileirin vartijaa, pesunkestävää mulkkua.

* *

Paleface on vuosien saatossa loksahtanut moninaisiin erilaisiin musiikillisiin kokonaisuuksiin. Viime vuosien tuttavuuksia ovat muun muassa Topi Tuovisen ja Ossi Peuran kanssa muodostettu Laulava Unioni ja sen sadan vuoden takaiset amerikansuomalaisten protestilaulut. ”Old time -soitanta kohtaa hootenanny-laulun” -kaavaan pohjautuva albumi Tie vapauteen ilmestyi marraskuussa 2019. Jazzin, fuusion ja konemusiikin välimaastoissa liikkuvan Elektro GT -yhtyeen Ruma-levyllä Palefacelta kuultiin räppiä ja spoken wordia maaliskuussa 2021. GG Caravanin kakkoslevy Vol. 2 ilmestyi toukokuussa 2022.

Koronakriisin pitkittyessä keväällä 2020 elannon hankkiminen alkoi käydä itsensätyöllistäjälle hankalaksi. ”Lockdownin jälkeen taloudellinen tasapaino alkoi löytyä vasta vuoden 2023 lopulla”, Miettinen kertoo. Seitsemäs sooloalbumi Autofiktio (Sony) ilmestyi maaliskuussa 2023. Tuottaja MD$:n eli Santeri Kauppisen kanssa tehty levy oli perinteiseen räppiin nojaava kokonaisuus, modernia hidastempoista boombapia tarinallisilla teksteillä. Albumin riisuttu soundimaailma painotti tekstejä.

”Neljännesvuosisadan aikana englanniksi räppäävästä parikymppisestä on tullut usealla kulttuurin osa-alueella hääräävä tekemisen monikärkiohjus”, pohtii manageri Sami Peura suojattinsa urakehitystä. ”Pysäyttämätön luonnonvoima”, tiivistää Sonyn Timo Kuoppamäki.

Jotain Miettisen monipuolisuudesta kertoo kirjan lopun lista erilaisista keikkaympäristöistä, joihin kuuluvat perinteisten keikkalavojen ohella muun muassa hallinto-oikeuden sali, Temppeliaukion kirkko, sorvaushalli, mielenosoitus, kalifornialainen nuorisovankila, brasilialainen favela, hindulainen alttari Äiti Amman vieressä, Nuorkauppakamarin tilaisuus ja presidentin syntymäpäiväjuhlat. Eikä läheskään kaikkea ole vielä nähty.

Ilkka Valpasvuo

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua