Radio 957 oli alkuvuosinaan tamperelaisen mediaympäristön Daavid kaikkia Goljateja vastaan – arviossa ensimmäisten ysiviisseiskalaisten muistelmateos

Eppu Normaalin Juha Torvinen (vas.) ja Martti Syrjä tallentavat radion laitteistolla prahalaista äänimaisemaa. Kuva: Radio 957

Radio 957:n alkuaikojen tapahtumista on aiemmin kirjoitettu esimerkiksi lehtiartikkeleissa, mutta tänä syksynä julkaistun kaltaista muistelmakirjaa ei ole vielä tähän mennessä ollut saatavilla.

Ysi viis seiska – Yltiöpäinen radio 1985–90 -kirjan (Into, 2021) sisältö keskittyy radion ensimmäisiin viiteen vuoteen, joita voi luonnehtia suuriksi vapaan sanan ja sävelen vuosiksi. Jakso piti sisällään myös suurta kaaosta ja vähintäänkin luovia ratkaisuja.

Päävastuu historiikin kerronnasta on radiokanavan perustaneilla Ismo Nykäsellä ja Ari Rannistolla samoin kuin oli aikoinaan radion ohjelmakartan luominen. Lisäksi lyhyehköjä muisteluosuuksia on saatu tusinalta alkuvaiheissa mukana olleelta ysiviisseiskalaiselta.

Sisällysluettelossa näitä kertojanimiä on mainittu varsin selkeästi, mutta tekstivirrassa osuudet olisi voinut erottaa taitollisesti tai muuten selkeämmin. Paikoin lukijalta voi kadota otteesta, kuka kertoja milläkin kohtaa on.

Muistelijoina ovat muun muassa tuore musiikkineuvos Epe Helenius alias Pertti Ström, hiljattain edesmennyt ”iso musta” Waldemar Wallenius, omaan museonäyttelyyn päässyt Tapio Korjus, veroasiantuntijaksi kouluttautunut kiekkomies Juha Lindgren sekä eetteriuralla pitkään jatkaneet Simo Frangén, Jari Korkki, Kalevi Pollari, Harri Tuominen ja Katriina Wilska.

Pääkirjoittajien jako menee niin, että Rannisto aloittaa ja Nykänen jatkaa loppupuolella. Rannisto vetää vielä viimeisillä sanoillaan kokonaisuutta yhteen. Matkan varrella saadaan tietää hurja määrä sellaisia pieniä ja vähän isompia faktoja, anekdootteja ja muistoja siitä, miten Suomen vapainta sanaa alettiin käyttää 15. elokuuta 1985.

* *

Lukukokemus on sillä tavalla jännittävä, että jämäkänoloisesta sisällön jaottelusta ja väliotsikoinnista huolimatta koskaan ei voi aavistaa, mitä seuraavassa luvussa eteen tupsahtaa. Pahin puute on vaje kokonaisuuden syvästä luotauksesta sekä summaamisesta ja synteesistä.

Kirjan sisällön jäsentelyä olisi ehkä sittenkin kannattanut tehdä vielä hetki pidempään, mitä vaikuttaa tehdyn.

Me toimittajat muistelemme mielellämme, miten erikoisiin paikkoihin ja tilanteisiin olemme päässeet. Halu kammeta itsensä muiden päälle voittaa nöyrän tarkastelun. On kovin haastavaa asettua katsomaan hieman kauempaa omia ratkaisuja, tarkoitusperiä, onnistumisia, epäonnistumisia, syitä ja seurauksia. Reilu itsekritiikki tahtoo unohtua. Rehellisellä jälkiviisaudella olisi usein käyttöä.

* *

Lienee paras todeta viimeistään tässä vaiheessa fakta, että nykyisin Tampereen ääniaalloilla kuuluva Radio 957 on vain valju jäänne siitä Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan (Tamy) saamalla toimiluvalla aloittaneesta paikallisradio 957:sta, jonka taustalle perustettiin Tampereen Ääni Oy.

Nakkikioskiksi vielä vuosikymmeniä myöhemmin mainittu radio tunkeutui tamperelaiseen mediayhteisöön arkailemattoman ketterästi ja sai aikaan vähintään murroksen, jos ei vallan myrskyisää entisten rakennelmien sortumista.

Suuria Goljateja 957:lla oli vastassa useita, ei ainoastaan ykkössanomalehti Aamulehti tai ylipäätään muut tiedotusvälineet. Kaupungin hallinto, poliisi ja jopa jääkiekkoseurat ajautuivat tilanteeseen, jossa ne eivät olleet aiemmin olleet.

Kirja kertoo, miten toimitus koottiin. Uskomattoman laajaksi ja kirjavaksi muotoutunut ohjelmarunko syntyi niin, että pari viikkoa ennen lähetysten alkamista Nykänen ja Rannisto linnoittautuivat eväineen Domuksen saunalle Kalevaan.

Ohjelmakartta saatiin kasaan muuten, mutta lauantaille jäi iltapäivään aukko. Mitäs sinne voisi sijoittaa? Keksittiin ”paritusohjelma” Tule ja puserra. Ja ihmiset todellakin olivat valmiita etsimään seuraa avoimesti radion kautta.

Treffiohjelmasta radioasema joutui heti ensimmäisen kerran poliisin kanssa tekemisiin. Ei sen takia, että olisi ollut laitonta välittää seuraa yksinäisille vaan siksi, että tapaamiset aiheuttivat karmeita liikenneruuhkia kaupunkiin!

Pieni radioasema aloitti legendaarisiksi nousseet, asiantuntevat kiekkoselostukset, joiden mukana kuuntelijat pääsivät suorana mukaan jäähallien sähköiseen tunnelmaan. Samaan tapaan suorina selostuksina alettiin kertoa kaupunginvaltuuston kokouksista. Se yllätti niin poliitikot kuin virkamiehet, jotka eivät olleet tottuneet moiseen avoimuuteen.

Nämä tapahtumat on hyvä palauttaa mieleen 2020-luvulla, jolloin some voi välittää suorana melkein mitä vaan. 1980-luvulla ei edes Neuvostoliitto ollut vielä romahtanut, joten elettiin täydellisen toisenlaisessa maailmassa kuin nykyään. Osin 957 seuraili suurta muutosta, mutta osin se teki sitä itse, mikä on suuri ansio – oli korkea aikakin vihdoin rikkoa herrojen mafiat ja avata hämyiset kabinetit.

* *

Ismo Nykäsen osuudessa päästään seikkailuille itäblokkiin. Radiolla oli tapana palkita tekijöitään maksamalla matkoja Prahaan. Siellä kävivät myös Eppu Normaalin nuoret muusikot, jotka eivät pelkästään lomailleet. Nauhalle tarttui tshekkiläistä äänimaisemaa.

Radio 957:lla oli heti alusta asti erityinen suhde paikalliseen rock-väkeen. Esimerkiksi Eppujen musiikin soittaminen alkoi jo kanavan ensimmäisessä lähetyksessä ja vastavuoroisesti bändi soitti lukemattomissa radion tapahtumissa, kuten Viikinsaaren viileillä kesäjuhlilla vuonna 1986 sekä radion 10- ja 25-vuotisjuhlissa.

Myös Kuuntelijayhdistyksen perustaminen loi 957:n ympärille magiaa, jolla haluttiin samaistua ja erottua, olla jonkin puolesta ja ehkä myös jotakin vastaan. Yhdistysten radio ei kuitenkaan lyönyt leiville. Siihen aikaan oli vielä ihanteita, joille nykyään ehkä enää vain naureskellaan.

Aila-Liisa Laurila

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua