Kuva: Basam Books
KIRJAT | Edgar Allan Poen viimeiseksi jäänyt filosofinen, intuitiota ja tiedettä sekoittava teos yrittää selittää maailmankaikkeuden olemusta.
”Voidaan varovasti katsoen nostaa esiin kysymys, oliko Poen sielunmaailma jo järkkynyt tekstiä kirjoittaessa.”
ARVOSTELU

Edgar Allan Poe: Heureka ja muita kirjoituksia
- Suomentanut Hannu Poutiainen.
- Basam Books, 2025.
- 140 sivua.
Maailmankaikkeuden olemusta on yritetty selittää kautta aikojen. Yhdysvaltalaisen Edgar Allan Poen (1809–1849) luomaan kosmologiaan ja maailmankaikkeuden olemukseen pureutuva, kirjailijan viimeiseksi jäänyt filosofinen, intuitiota ja tiedettä sekoittava Eureka: A Prose Poem -teos vuodelta 1848, pureutuu tähän kysymykseen. Teoksen on viimein suomentanut filosofian tohtori Hannu Poutiainen.
Heureka ja muita kirjoituksia –teoksella (Basam Books, 2025) ei ole ainakaan Heurekan osalta aiempaa suomenkielistä käännöshistoriaa, mikä tekee sisällön puolesta suomennoksesta merkityksellisen. Heureka A Poem (1846) on myös myöhemmin saanut alaotsikon, ”An Essay on the Material and Spiritual Universe”.
Teos sisältää esseen ohella lyhyitä mietelmiä, pienoisesseitä sekä kaksi kirjettä, jotka valaisevat ja laajentavat Poen genren laajuutta ja tuovat esiin uusia puolia hänestä kirjailijana.
Poen rajaaminen yksin kauhu- ja jännityskirjallisuuden piiriin ei riitä, kun tutkii Heurekaa ja muita kirjoituksia. Tosin Poen aiemmasta tuotannosta löytyy myös viitteitä samansuuntaisesta ajattelusta, kuten esimerkiksi Rue Morguen murhat.
Teos on jäänyt suomentamatta ehkä siksi, että se edustaa poikkeusta, yksittäistä kummajaista kirjailijan tuotannossa. Samoin tähän on saattanut vaikuttaa teoksen vaikeaselkoisuus.
Poen teos etenee niin että se pyrkii selittämään, mitä maailmankaikkeuden takana on – ilman selkeää teoriaa. Heureka edustaa kirjailijan subjektiivista tulkintaa universumista ja elämän ja kuoleman välisen rajapinnasta. Poe esittää aluksi omia intuitiivisia ja inspiraation kautta tekemiään päätelmiä universumista, käsitellen tunnettujen filosofien, luonnontieteilijoiden ja matemaatikkojen ajatuksia ja niitä pohtimalla tai kritisoimalla.
”Tarkoituksenani on vain luoda voimakas mielikuva, jonka voimakkuus tekee siitä vakuuttavan. Tunnen ylpeyttä tietäessäni, että niiden ihmisten joukossa, jotka osoittavat ajattelussaan mitä syvällisintä ja täsmällistä harkintaa, moni ei voi olla tuntematta syvästi tyydyttäväksi näitä… mielikuviani. Heidän älylleen, sen enempää kuin omallenikaan, ei voi olla olemassa sellaista matemaattista todistusta, joka kykenisi antamaan tyhjentävää todistusta siitä suuresta Totuudesta, jota olen tässä puolustanut…”
Poe etenee Heurekassa hyödyntäen intuitiivista päättelyä niin että hän yhdistelee ajatuksiinsa tieteellisiä faktoja. Hän aloittaa esityksensä nojautumalla vanhaan pulloon säilytetystä kirjeestä Mare Tenebrarumilla, jonka sisältö sisäkkäiskertomuksena avaa tieteen historiaa niin että tiedemiesten nimiä on muutettu sanaleikein. Tämä voi viitata kritiikkiin. Sen jälkeen Poe pureutuu Jumalan käsitteeseen ja aineen olemukseen, äärettömyyteen, atomin rakenteeseen, sähköön ja gravitaatioon. Poe nojautuu vanhaan kreikkalaiseen käsitykseen pallosta jumaluuden alkuperänä ja hän uskoi, että maailmankaikkeus on Jumalan luoma tuote. Hän nojautuu pitkässä tutkielmassaan myös tähtitieteeseen. Hän käsitteli kuoleman jälkeistä elämää ja ihmisen paikkaa maailmankaikkeudessa. Poe päättää laajan esseensä Jumalallisen Olevaisen pohdintaan, missä tilassa ihminen on kuoleman jälkeen.
Teokseen liitetyt kirjoitukset kattavat kaksi kirjettä, pienoisesseitä ja yksittäisiä ajatuksia ja katkelmia, jotka tukevat hyvin itse Heurekan sisältöä ja käsittelevät samaa teemaa. Kirjeet G. W. Everethille ja Charles Fenno Hoffmanille kytkeytyvät Poen viimeisiin ajatuksiin ja Heurekaan. Mukana on myös lyhyitä katkelmia kirjailijan ajatuksista, jotka käsittelevät muutamia mainiten taidetta, intuitiota, ruumiin irtautumista sielusta ja kritiikkiä filosofisista järjestelmistä.
Näistä ehkä mieleenpainuvin on pohdinta unen ja hereillä olon välisestä rajatilasta, jota ei voi pukea sanoiksi: Poe lainaa luultavammin Michel de Montaignea todetessaan, että ”ajatuksemme jäsentyvät paljon loogisemmin, kun puemme ne sanoiksi”. Poe kuitenkin toteaa, että ”näiden lisäksi on olemassa äärimmäisen hienoluonteisia mielteitä, jotka eivät ole ajatuksia ja joiden ilmaisemiseen en toistaiseksi ole saanut kieltäni millään muotoa taipumaan.”
Mielteistä Poe jatkaa: ”… koska näissä mielteissä – kutsuttakoon niitä nyt sielullisiksi vaikutelmiksi – ei tosiasiallisesti ole mitään, mikä edes etäisesti muistuttaisi normaalisti vastaanottamiamme aistivaikutelmia. On kuin viiden aistimme tilalle meihin olisi istutettu viisituhatta muuta aistia, jotka ovat kuolevaiselle laadullemme vieraita.”

Edgar Allan Poe (1809–1849) Thomas C. Cornerin öljyvärimaalauksessa vuodelta 1933. Kuva: Wiki Commons
* *
Eureka on vaikeasti käännettävää, kuten Poen tuotanto yleisestikin. Eureka on täynnä runomuotoisia ajatusviivoja ja katkeavia ajatusketjuja sekä metaforia. Teksti on käännetty proosamuotoiseksi. Poe käyttää monimutkaista englanninkielistä sanastoa ja rakenteita, jotka eivät aina taivu helposti suomen kielelle. Eurekassa on syvyyttä, mikä vaatiii erityistä herkkyyttä ja ymmärrystä alkuperäisteoksen kontekstista. Käännös on vaatinut paitsi luonnontieteiden, filosofian, fysiikan ja eri tieteenalojen hallintaa, ja teos vaatikiin laajempaa ponnistelua tullakseen käännetyksi ja ymmärretyksi oikein.
Käännös on paitsi tuonut tämän yksittäisen kummajaisen suomen kielellä tietoisuuteen mutta myös tuonut käännöksellään Heurekan positiivisessa mielessä niin helpoksi lähestyttäväksi, ymmättettäväksi ja nykyaikaiseksi kuin kaikista sen vaikeaselkoisuuteen liittyvistä haasteista huolimatta voi tehdä.
Poella oli tapana hämätä lukijaa erilaisilla mittayksiköillä, kielillä ja termeillä. Hän sekoitti latinaa, englantia ja ranskaa sekä leikki erilaisilla tieteellisillä termeillä ja mittayksiköillä. Monet Poen käyttämät termit vaativatkin toisinaan selityksiä ja lähdemerkintöjä suomennoksessa, mutta Poutiainen on tehnyt tietoisen ratkaisun jättäessään ne pois tekstistä, sillä ne ”ovat kiinnostavia lähinnä tieteenhistoriallisesta näkökulmasta, eivätkä juurikaan viisastuta nykypäivän maallikkolukijaa”.
* *
Poe luo tajunnanvirranomaisia elementtejä yhdistämällä visioita, paradoksaalisia ajatuksia ja syvällisiä symbolisia merkityksiä. Hän hylkää rationaalisen ajattelun, kun pohtii maailmankaikkeuden olemusta.
Poen Heureka on sekoitus luonnontiedettä, uskontotiedettä, tähtitiedettä, filosofiaa ja muita tieteenaloja. Sillä ei ole tiedollista vankkaa faktapohjaa – ja asiat, joista Poe kirjoitti, ovat yhä ratkaisematta. Teosta tulisi lähestyä taideteoksena, kuten Poe itsekin toivoi: ”Tästä huolimatta tahdon, että kuoltuani tätä teosta arvioidaan yksinomaan runona.”
Voidaan varovasti katsoen nostaa esiin kysymys, oliko Poen sielunmaailma jo järkkynyt tekstiä kirjoittaessa, kun varovasti katsottuna teksti sekoittuu toisinaan järjettömyyteen ja nerouteen.
Hyvästä käännöstyöstä huolimatta teksti on vaikeaselkoista, jota juuri maallikkolukijan on vaikea hahmottaa ilman tieteellisten termien hallintaa, ja asiaa eivät tue Poen mahdolliset tieteelliset virheet tekstin sisällössä. Tieteellisyys vie kiinnostusta teoksen taiteelliselta arvolta, jonka kirjailija eittämättä hallitsi. Tämän vuoksi teosta voi suositella luonnontieteistä, filosofiasta ja matematiikasta kiinnostuneille, jotka kaipaavat oman tieteenalansa sijaan kevyempää luettavaa; ehkä myös kosmista kauhua ja Lovecraftin tuotantoa kahlaaville.
Heureka on kunnianhimoinen teos, jolla Poe poikkeaa hyvin tunnetuista synkistä ja makaabereista teemoistaan.
Mari Loponen
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Olivatko Lalli ja Elina sittenkin lihaa ja verta, kysyy Mikko K. Heikkilä teoksessaan Taruissa on totta
KIRJAT | ”Tasokas tiede on kuin puolueeton oikeudenkäynti, jossa vain näyttö ratkaisee”, perimätietoon perehtynyt dosentti esittää ja lyö pöytään todisteet, joita on vaikea väittää palturiksi.
Frans, joka ei ensin edes tiennyt olevansa Frans – arviossa Hannu Salmen Frans Leijon -elämäkerta
KIRJAT | Hannu Salmi kiinnostui 1800-luvun lopussa syntyneestä isosedästään vuosia sitten. Syntyi Finlandia-ehdokas köyhän piian aviottomasta pojasta, joka eli kuurona ja sokeana.
Hybridinen teos pohtii merkityksiä ja muutosta – arviossa Taneli Viljasen Glitterneste
KIRJAT | Taneli Viljasen Glitternesteessä muoto ja sisältö palvelevat taidokkaasti toisiaan. Queerbarokin haaste otetaan tosissaan.
Heti ensimmäisen roolin jälkeen Anthony Hopkins tiesi, ettei ryhtyisi leipuriksi – arviossa muistelmateos Hyvin sinä pärjäsit
KIRJAT | Jonkun sivun kirjaa luettuaan arvaa, ettei Anthony Hopkinsin maailmassa ole järkeä kirjoittaa muistelmia kertomatta totuutta.







