Tynkkynen ja Pöntinen. Kuva: Marjo Tynkkynen
KIRJAT | Mitä asukkaat ajattelevat rajalla, jonka painoarvo on taas noussut? Kirjan reportteriote laajenee sujuvasti naapuruuden historian kiinnostaviin vaiheisiin.
”On rajoja maastossa, mutta on myös rajoja ihmisten mielissä.”
ARVOSTELU
Petri Pöntinen & Marjo Tynkkynen: Itäraja – Löytöretkiä naapuruuden mutkikkaaseen historiaan
- Siltala, 2025.
- 303 sivua.
Suomi-neidon tarkan pituuden opimme jo koulussa: 1157 kilometriä. Nyt meitä puhuttelee enemmän toinen mitta: itärajan pituus 1 344 kilometriä.
Toimittaja Petri Pöntinen ja valokuvaaja Marjo Tynkkynen kertovat rajaseudusta koko sen pituudelta. He ovat tavanneet asukkaita Sevettijärveltä Suomenlahden ulkosaaristoon, löytäneet useita näkökulmia ja kertovat niistä elävästi. Itäraja – Löytöretkiä naapuruuden mutkikkaaseen historiaan (Siltala, 2025) on onnistunut teos.
* *
Olen elänyt itärajan maakunnassa ja kulkenut naapurimaahan viiden eri rajanylityspaikan kautta kymmeniä kertoja: busseilla, junilla, kimppatakseilla, pikkuautoilla, jalkaisinkin. Mutta kovin kapeaa on ollut tietämykseni raja-alueen vaiheista, jouduin tämän tästä tunnustamaan kirjan äärellä.
Itärajan painoarvo on noussut ja sen lähialueiden käytännöt ovat menneet taas kerran uusiksi. Muutos avoimesta suljettuun läpäisee koko kirjan – Pöntinen ja Tynkkynen tekivät rajamatkoja vuoden 2023 maaliskuun ja viime toukokuun välillä.
On siis oltu liikkeellä oikeaan aikaan. Ja myös viime hetkillä, sillä teoksen avainhenkilöistä kolme ehti menehtyä ennen kirjan julkaisua.
Löytöretkiä naapuruuden mutkikkaaseen historiaan, kuuluu tarinallisen tietokirjan alaotsikko. Mutkikas on kovin pehmeä ilmaus. Historia on ollut ankaraa ja heiluriliike toistuvaa.
Raja-alueiden kiroja ovat paitsi sodat myös vähemmistöjen, paikalliskulttuurien, uskontojen ja elinkeinojen puskeminen ahtaalle. Syrjäseutujen metsät, mineraalit ja luonnonvarat ovat olleet tarjolla kuin alihankintana niistä rikastuvalle teollisuus-Suomelle.
On ollut kyllä ilojakin. Naapuri on tarjonnut työtä vaikkapa Kostamuksen ja Svetogorskin työmaiden tai Sortavalan ja Pietarin ostosmatkalaisten ansiosta. Kansalaisjärjestöt ovat löytäneet kumppaneita. Avioliittoihin on hypitty puomien yli. Raja-alueet ovat toimineet siltana idän ja lännen välillä, tekijät muistuttavat.
Eläimetkin ovat hyötyneet: sudet, karhut ja villisiat sukkuloivat aidoista välittämättä, kun karttavat metsästäjiä tai hakevat ravintoa. Perimäkin rikastuu. Myös porot mielisivät Kuolan runsaisiin jäkälikköihin, mutta niitä ei sinne lasketa.
* *
Kirjan tarkka hetken havainnointi laajenee luontevasti historiaan, väliin vuosisatojen taakse ja väliin lähemmäksi.
Kehityskulkujen selvittäminen auttaa ymmärtämään vaikkapa Saimaan kanavaa osana idänsuhteita, kolttasaamelaisten tai vienankarjalaisten syrjittyä asemaa, russofobiaa, salakuljetuksen kiemuroita tai suurin odotuksin avatun Vaalimaan ostoskylä Zarin lyhyttä elämänkaarta.
Alkulukuja on raskautettu historialla jopa liiaksikin. Jatkossa mennyt ja nykyisyys ovat hyvin tasapainossa.
* *
Kovakantista, huolella taitettua kirjaa on ilo pitää käsissä. Pöntisen teksti on mukavalukuista. Tynkkysen kuvat saavat ansaitusti koko aukeaman tilan. Fonttivalinta on ikävä virhe: näyttää kuin painomuste olisi käynyt vähiin, kun kirjaimet piirtyvät paikoin ohuiksi.
Loppuun pari tiivistä sitaattia:
”Nykyään, kun itäraja on suljettu maastossa, se on muuttunut näkyväksi suomalaisten mielessä.”
”On rajoja maastossa, mutta on myös rajoja ihmisten mielissä.”
Matti Siippainen
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Paholainen on huolissaan, riittääkö hornaan sieluja – arviossa A.H. Tammsaaren Hornanperän uusi Paholainen
KIRJAT | Viron kansalliskirjailijan ennen sotia ilmestyneessä romaanissa ei ole kyse siitä, että ihmiskunta olisi tehnyt parannuksen ja muuttunut taivaskelpoiseksi. Asia on juuri päinvastoin.
Kuka saa nimetä väkivallan, kysytään Laura Gustafssonin Lihakirjassa
KIRJAT | Laura Gustaffsonin romaani pureutuu raiskauksiin ja toisenlajisten eläinten hyväksikäyttöön. Aiheet ovat rankkoja, mutta osuvuudessaan Lihakirja on myös lakonisen hauska.
Juonittelevia liikemiehiä ja vakoilijoita – arviossa James Clavellin klassikkoromaani Noble House
KLASSIKKOKIRJAT | Noble House kertoo häikäilemättömistä liikemiehistä, jotka ovat Sun Tsunsa lukeneet, ja soveltavat sodankäynnin oppeja suoraan liike-elämään.
Runoelma joesta, josta valaan laulu katosi – arviossa Niillas Holmbergin Naarattu
KIRJAT | Niillas Holmbergin Naarattu on täynnä lohen kaipausta ja tuskaa kelottuneesta joesta. Runoteos on yksi kymmenestä Runeberg-palkinnon saajaehdokkaasta.