Pitkä uni, mutkitteleva juoni ja absurdi maailma – arviossa Tiina Poutasen romaani Pyörävaras

Kuvat: Ari Haimi / Aviador

Tiina Poutasen Pyörävarkaan (Aviador, 2021) mutkittelevaa juonta ympäröivä maailma on absurdi. Totutusti järkevänä toimintana pidetty näyttää omituiselta, koska kertoja muuntaa sitä ja lisää siihen jotain yllättävää.

Kirjassa kuljetaan, jutellaan ja syödään, ikään kuin etsitään jotain tai ollaan menossa johonkin suuntaan.

Romaani on kuin pitkä uni, vaellusta, jolla on kaiken aikaa kohtaamisen merkitys tai tavoite. Elämä tällaisena näyttää sekavalta myllerrykseltä, jossa ei ole kovin kamalaa eikä kovin kivaakaan.

Anarkistinen perusilme

Romaanin tunnelma liikkuu epätodellisen liepeillä. Tapahtumat liukuvat oikukkaisiin suuntiin, ja kuvauksissa on absurdiutta. Joskus lauseet ilmentyvät juhanipeltosmaisen kirjallisina:

”Mummoja jäi kyydistä tiheään.”

”Kaipaatko epätoivoista seksiä?”

Henkilöiden perusmyönteisyys liittyy anarkistiseen ”mitä vain saa tehdä” -tunnelmaan. Onnettomuuksia sattuu ja ne todetaan. Näennäisen byrokratian kuulusteluissa ovat osallisina poliisit ja ”tiukan näköinen notaari”. Hajonneita perheitä on paljon ja ulkona nukkuminen on tavallista, luolassakin. Matkakeskeisessä kerronnassa joku on aina menossa jotain tavoitetta kohti.

Suomi, Moldova, Romania

Keskushenkilö on poika, joka matkojensa aikana täyttää 19 vuotta. Hänen lisäkseen on henkilöistä selvästi suurin osa naisia: Nelli, Laina, Aikku, nunnat ja edesmennyt isoäiti.

Yleisesti ottaen miehillä menee huonosti. Yksi tekee kuolemaa ja muut ovat vankeina tai kipeinä.

Pääjuoneksi erottuu pojan matka Moldovan kautta Romaniaan isoäitinsä jäljille. Moldovassa Aleksis Runeberg (tämä on pojan nimi!) tapaa Boy Finniganin, puolivampyyrin.

Alussa pojalle joutunut pyörä Rose on mukana koko matkan, vaikka taivalta tehdäänkin busseissa, junissa, rekoissa ja kävellen. Unimaisuus tiivistyy luostarissa nunnasisarten huolehdintana.

Perustarpeet

Ruokaa, juomaa ja seksiä kuvataan kirjassa tiuhasti. Tämä perustarpeiden jatkuva käsittely on kiinnostavassa kontrastissa unimaiseen kokonaisuuteen. Ruoka- ja juomalajit nimetään aina, makkarasta tonnikalaan ja piirakkaan, samoin juomat vaihtelevat kahvista paljakkaan. Seksi humahtaa mahdollisuuksina, ja toteutumisinakin.

Yksi perustarpeista on nukkuminen eikä sitä puutu; unet ja reaalimatkat menevät osittain sisäkkäin. Tyypillistä kerronnalle on ”äänet unen läpi”, jolloin ei tiedä mikä on unta mikä totta – tai ainakin ne saa sekoitettua ja problematisoitua lukiessaan.

Olemiskuva

Pyörävaras ei ole lainkaan niin yksioikoinen kuin vain juonta seuraamalla saattaa hairahtua arvioimaan. Olemiskuva on asetettu ilmeisen kantavaksi pohjaksi, sille mistä kerrotaan.

Jokaisen yhdentoista luvun alussa on tiivistelmä miehen, naisen ja pojan tilasta. Ne muodostavat eräänlaisen paradigman eli tapahtumien varsinaisen mielellisen sisällön.

Mies on kuolleen tilassa, mutta herää kokemaan ajan. Nainen oppii uusia asioita ja poika laukkaa maailmalla. Perheen muuntuva kuva hajautuu kerronnassa vaiherikkaaksi romaaniksi.

Lopussa silmästä syntyy lähde, josta muotoutuu linnunrata ja kaikkeus. Elämän ydin on rajaton.

Erkki Kiviniemi

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua