Pikasilmäys ekosysteemien avainlajeihin – arviossa Juha Kauppisen ja Janne Torisevan Korvaamattomat

Kauppinen & Toriseva. Kuvat: Laura Malmivaara / Siltala / Laura Suhonen

Avainlajiksi kutsutaan luonnossa eliölajia, jolla on itseään suurempi vaikutus muihin lajeihin. Se tarjoaa suojaa tai ruokaa muille lajeille, levittää muiden lajien siemeniä, ylläpitää lajien tasapainoa tai muokkaa elinympäristöä sopivaksi muille lajeille.

Kaikille tuttu esimerkki on mehiläinen, joka kuljettaa siitepölyä paikasta toiseen ja edistää kasvien leviämistä. Sudet, leijonat ja muut petoeläimet pitävät pienempien saaliseläinten kannat kurissa ja näin edesauttavat monien muiden lajien elinvoimaisuutta. Sinisimpukat tai vesikirput ovat monien lajien ruokaa ja simpukat myös puhdistavat Itämerta. Haapa tarjoaa suojaa, ruokaa ja elinympäristön lukuisille muille lajeille.

Näitä ja monia muita lajeja esitellään Juha Kauppisen ja Janne Torisevan kuvakirjassa. Juha Kauppinen on hämeenlinnalainen toimittaja, joka on julkaissut aiemmin muun muassa kirjat Monimuotoisuus – kertomuksia katoamisista (Siltala, 2019) ja Heräämisiä – kuinka minusta tuli luonnonsuojelija (Siltala, 2021). Janne Toriseva on helsinkiläinen kuvittaja ja sarjakuvantekijä, jonka sarjakuvaromaani Valas (Basam Books / Arktinen Banaani / Zum Teufel, 2019) valittiin ilmestymisvuotensa parhaaksi kotimaiseksi sarjakuvaksi.

Korvaamattomat – kertomuksia maailman avainlajeista -kirjan (Siltala, 2023) aihe on erittäin ajankohtainen. Vaikka moni avainlaji on luonnossa runsaslukuinen, uhkaa esimerkiksi ilmastonmuutos, metsien hakkuut ja merien saastuminen tai ylikalastus myös näiden elinoloja. Osa avainlajeista taas on itsessään uhanalaisia ja niiden menetys aiheuttaisi monien muidenkin lajien vaarantumisen. Avainlajien elinvoimaisuus on myös ihmislajin kannalta ratkaisevan tärkeää.

Kukin avainlaji saa kirjassa tilaa yhden aukeaman. Torisevan sarjakuvamaisesti piirretyt kuvat hallitsevat aukeamia, ne ovat ”tuokiokuvia” avainlajien elämästä. Kauppisen teksti on tiivistä, mielestäni liiankin tiivistä. Isokokoisessa kirjassa olisi ollut tilaa esitellä avainlajeja tarkemminkin.

Kotimaisista avainlajeista esillä ovat mm. haapa (josta äskettäin julkaistiin oma, komeasti kuvitettu kirjakin), kirjanpainaja, sinisimpukka, närhi, susi (tosin kirjassa kerrotaan Yellowstonen susista) ja mehiläinen. Pääosa esitellyistä lajeista elää maapallon muilla kolkilla.

Olisin ottanut mukaan esimerkiksi rakkohaurun (rakkolevän), joka on Itämeren tärkeä avainlaji – ja tärkeä veden puhtauden indikaattori. Muutenkin kirjan arvoa olisi lisännyt, jos tekijät olisivat keskittyneet Suomen tai Pohjoismaiden luonnon avainlajeihin, nyt hyppely eri puolille maapalloa ei edistä kokonaiskuvan saamista avainlajien merkityksestä ekosysteemeissä.

Kirjassa erotellaan avainlajin lisäksi avainryhmät (esim. mehiläiset tai surviaissääsket, joita on lukuisia eri lajeja) ja avainyksilöt (joka on tutkimuksessa vielä uusi käsite ja kirjassa se mainitaan lyhyesti samettihämähäkin yhteydessä). Tärkeää olisi ollut nostaa esille avainluontotyypit, jotka koostuvat useista avainlajeista. Tutkija Suvi Kiviluoto kuvailee Itämeren avainluontotyyppien merkitystä Itämeri.fi-sivustolla: ”Avainluontotyypeille onkin ominaista yksittäisistä lajeista riippumaton ekosysteemipalvelujen tuotto. Esimerkiksi ahvenen poikastuotannon osalta putkilokasviyhteisö on tarpeellinen. Kutunauha voidaan kietaista järviruo’on tai liejusta törröttävän oksan ympärille ja pienet kalanpoikaset piileskelevät sujuvasti niin vitojen, ärviöiden kuin hapsikoidenkin suojassa.”

* *

Jäin miettimään, kenelle kirja on suunnattu. Sarjakuvamainen piirrosjälki ja typistetty teksti johtavat ajattelemaan, että kyse on lapsille tarkoitetusta tietokirjasta. Takakannen mukaan kirja on tarkoitettu kaikille, ja esipuheen mukaan tekijät halusivat kirjasta ”eräänlaisen aikuisten kuvakirjan, joka olisikin muuta kuin odottaisi: painava tieto kevyesti esitettynä”.

Tekstin lyhentäminen ei ole ainut tapa keventää sitä, ja aina lyhentäminen ei edes kevennä tekstiä, vaan vähentää informaatiota ja vaikeuttaa ymmärtämistä. Ajattelivatko tekijät kenties someajan lukijoita, jotka jaksavat silmäillä yhtä sivua 15 sekuntia ja sitten pitää jo pyyhkäistä seuraava sivu esiin? Näin kärsimättömälle lukijalle jo perinteinen kirjan formaatti voi olla ylittämätön kynnys. Ehkä keventämisen olisi voinut tehdä tarinallistamalla avainlajien elämää television luonto-ohjelmien tapaan?

Nopeasti luettava Korvaamattomat-kirja sopii vaikkapa koululaisten biologian oppitunnille oheislukemistoksi. Siinä on perustietoa avainlajeista ja niiden merkityksestä. Asiasta kiinnostuneelle lukijalle olisi ollut hyvä lisätä kuhunkin lukuun linkkejä tai vaikka QR-koodeja lisätiedon lähteisiin. Kirjassa on kyllä lähdeluettelo, mutta se sisältää enimmäkseen englanninkielisiä tiedelehtien artikkeleita.

Pauli Välimäki

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua