Pier Paolo Pasolinin Pitkä hiekkainen tie on sydämellinen ja tarkkasilmäinen kuvaus 1950-luvun Italiasta ja italialaisista

Kuvat: Aviador / Wiki Commons

Pier Paolo Pasolinin (1922–1975) elämä oli vaiherikas, värikäs ja täynnä ristiriitaisuuksia. Kirjailija, esseisti, lehtimies ja elokuvaohjaaja näki kauneutta maailmassa ja hyvyyttä ihmisessä, mutta ei sulkenut silmiään myöskään rumuudelta, vääryydeltä eikä varsinkaan tekopyhyydeltä tai valheelta. Politiikassa hän risteili äärilaidalta toiselle. Hän rakasti Italiaa ja italialaisia. Erityisen lämmin suhde hänellä oli kotimaakuntaansa Friuliin, lähellä silloisen Jugoslavian rajaa. Friulin murre oli hänen äidinkielensä.

Pitkä hiekkainen tie (Aviador, 2025) perustuu alun perin Successo-aikakauslehdessä vuonna 1959 julkaistuun kolmiosaiseen artikkelisarjaan. Se kertoo matkasta, jonka Pasolini teki kiertäessään kesällä 1959 Fiatillaan pitkin Italian rannikkoja Ranskan rajalta Ventimigliasta Triesteen, silloisen Jugoslavian rajan pintaan. Pikkuteos on tarkalla silmällä ja suurella sydämellä tehty kuvaus 1950-luvun Italiasta ja italialaisista.

Kirja ei ole varsinainen matkapäiväkirja, vaan kertomus matkan etenemisestä etappi etapilta. Paikkakunnat määritellään nimellä ja ajankohta kuukautena. Matka alkaa kesäkuussa ja päättyy elokuussa.

Pasolini kuvaa maisemia, ihmisiä, elämänmenoa, ihmisten käyttäytymistä, kaupunkikuvaa, rakennuksia ja yhteiskunnallisia ilmiöitä. Kirjoittajan katse on tarkka ja valikoiva. Jo kirjan alkusivuilta lukijan valtaa vahva visuaalisuus. Olemme elokuvaohjaajan kyydissä:

”Lähden hotellilta. Satelee yhä. Olen yksin. Yksin, ja kuljetan pitkin poikin kahta silmääni, jotka ovat paljon herkkäuskoisemmat ja tyytyväisemmät kuin olen luullutkaan. Yksin: minä ja Ischia. Minä ja tuhannet asiat, tuhannet ihmiset. Kaikki on uutta.”

Jyrkät kalliorannat, leppeät hiekkapoukamat, ikipuut, sitruunatuoksu, vuorenharjalla sijaitseva pieni luostari ja sen puutarha, ”kuu, joka on niin suuri, etten ole vastaavaa vielä milloinkaan nähnyt.” Suomalaiselle lukijalle tämä kaikki edustaa sitä idyllistä Italiaa, joka meihin on Sylvian joululaulusta alkaen iskostettu.

Mutta Pasolini näkee enemmän. Hän näkee Rooman vallan jälkeisen paikkakuntien Italian, jota mikään keskushallinto ei ole pystynyt nujertamaan. Syvällä Etelä-Italian Calabriassa, Sisiliassa ja Apuliassa hän tunnistaa kreikkalaisten siirtokuntien jäljet, Bysantin ja normannien vaikutuksen, kaikki nuo kerrostumat, joita aika ei ole pystynyt piiloon painamaan.

”Hyväst sitten, hyvä syrän sulla on”

Pasolinin Italian sydän muodostuu kuitenkin ihmisistä. Jos meillä on pyrkimys rakentaa jonkinlaista stereotypiaa italialaisista, sellaista ei Pasolini matkallaan tavannut. Pohjoisen Italian ihmiset, jollaiseksi Pasolini itsensäkin luki, ovat tyystin erilaisia kuin eteläiset maanmiehensä.

Ystävällisyys, mutkattomuus: ”Vasta puolilta öin saan lähdetyksi uusien ystävieni luota, he hyvästelevät minut kuin olisimme tunteneet toisemme vuosikausia, ja yksikin sanoo: ’Hyväst sitten, hyvä syrän sulla on’: ja ihan vain siksi, että juttelin heidän kanssaan hiukan, heidän ongelmistaan, tulevaisuudestaan.”

Jo tässä kohtaa on paikallaan todeta, että suomentaja Hannimari Heinon käännös on huippuhyvää; erityismaininnan saavat nuo edellisen lainauksen tapaiset murreilmaukset.

Tavallisten kansalaisten lisäksi Pasolini esittelee lukijalle koko joukon matkalla tapaamiaan italialaisia kulttuurikuuluisuuksia, jotkut heistä meillekin tuttuja, kuten Luchino Visconti, Gianni Agnelli ja Attilio Bertolucci (Bernardo Bertoluccin isä).

Hyvinvoinnin nälkä

Huristellessaan Fiat Millecentollaan Italian rannikkoja myötäileviä teitä pitkin Pasolini pohtii myös muutosta, joka sodanjälkeisessä Italiassa oli tuolloin nähtävissä. Teollistumisen, kulutusyhteiskunnan ja taloudellisen elpymisen merkit näkyivät pohjoisessa kun taas etelämpänä säilyi jotain siitä alkuperäisestä Italiasta, joka Pasolinia erityisesti tuntui elähdyttävän: pienten yhteisöjen ja pienten ihmisten Italia.

Muutoksen hän havaitsi erityisesti noustessaan Adrianmeren rantaa pitkin Pescaran ja Anconan kautta kohti Riminiä. Ihmisistä erottautuivat keskiluokkaiset yksilölliset kaupunkilaiset, jotka valtasivat lomakohteiden rannat (saksalaisista ja englantilaisista turisteista puhumattakaan). Työkiireet ja aikataulut, mutta onneksi sen myötä myös italialaisilla jotain uutta: loma. Ja elokuvamies Pasolinin mielestä Pohjois-Italian naiset olivat myös kauniimpia kuin eteläiset sisarensa.

Kotona ollaan – vai ollaanko?

Kaartaessaan Adrianmeren pohjukassa kohtia Triesteä Pasolinin valtasi ensin kotiinpaluun tunne, nämä olivat seutuja, jotka olivat painuneet hänen lapsuudenmuistoihinsa. Pian hän kuitenkin havahtui ja tunsi olevansa vieraalla maalla: tuo ennen Italian niemimaan nurkkakuntaisin ja arkaaisin alue oli siirtynyt keskelle Eurooppaa. Siitä oli tullut ”Wienin, Münchenin ja Ulmin ranta”, saksalaisten ja itävaltalaisten pensionaatteja ja huviloita vieri vieressä.

Yhtäkkiä matka oli lopussa. Triesten jälkeen löytyi vielä Lazzareto, viimeinen italialainen ranta, mutaisia kivenlohkareita, likaisia kiviä ja laskuoja. Sen takana olivat rajapuomit ja Jugoslavia.

”Näiden poloisten ihmisäänien, tämän poloisen rannan ylle heittää rajuilma kevyen haljun varjonsa. Tähän päättyy Italia, päättyy kesä.”

* *

Pitkä hiekkainen tie on pieni kirjallinen helmi. Lukija löytää siitä Italian kauneutta, luontoa ja kulttuuria, mutta ennen kaikkea inhimillistä lämpöä, joka ei maailman muutoksessa katoa.

Kuten edellä jo totesin, suomentaja Hannamari Heino on tehnyt erinomaista työtä. Lukijaa palvelevat myös kirjan lopusta löytyvät Pasolinin elämänkertatiedot sekä suomentajan laatimat henkilöitä, paikkoja ja historiaa valaisevat lisätiedot sekä suomentajan jälkisanat, jotka myös mainiosti valaisevat teoksen syntyhistoriaa ja taustoja.

Jukka Ahtela

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua