Kuva: Siltala / Ulla Montan
KIRJAT | Lena Andersson ei kuvaile romaanissaan ympäristöjä, sen sijaan hän keskittyy henkilöidensä ajatuksiin ja tekoihin.
”Kirjallisuudelta voi tuskin enempää pyytää kuin että se panee miettimään.”
ARVOSTELU
Lena Andersson: Tutkielma inhimillisestä käyttäytymisestä
- Siltala, 2025.
- 249 sivua.
Ruotsalainen Lena Andersson kertoo teoksensa alkusanoissa, ettei ole kirjoittanut sen paremmin romaania kuin novelli- tai kertomuskokoelmaakaan. Kutsuu sitä miksi hyvänsä, taitavan Tutkielman inhimillisestä käyttäytymisestä (Siltala, 2025) hän todellakin on kirjoittanut.
Kirjassa on joukko naisia, ja muutama mies, joilla on kullakin aivan oma elämänsä, mutta joiden kohtalot tavalla tai toisella leikkaavat toisiaan. Kosketukset saattavat olla ohimeneviä ja sinänsä mitättömiä, mutta jokaisella on oma, tärkeä merkityksensä kokonaisuudelle.
Märtan piti lähteä Amerikkaan opiskelemaan, mutta hän oli niin rakastunut, että palasi Ruotsiin. Liselotte on pienten lasten äiti, Annie on ranskalainen näyttelijä, ja Olga opettaa venäjää, Rawia on psykologi. Muun muassa näiden henkilöiden kautta Andersson luo kudelman, jossa hän tutkii lähes kliinisen tarkasti ihmissuhteita ja niiden valtapelejä.
Lena Andersson ei kuvaile ympäristöjä, sen sijaan hän keskittyy henkilöidensä ajatuksiin ja tekoihin, ja pian nämä ihmiset ovatkin lukijalle tuttuja. Tämän tästä on pakko pysähtyä miettimään ja kysymään: ”Noinko minäkin toimin?” Henkilögalleriasta saattaa löytää useita käytökseltään tai ajatuksiltaan tutunoloisia tyyppejä.
Kirjallisuudelta voi tuskin enempää pyytää kuin että se panee miettimään. Tutkielma inhimillisestä käyttäytymisestä on myös ovelalla tavalla humoristinen; se ei naura henkilöilleen, vaan meille kaikille. Ja me voimme yhtyä nauruun – tosin taka-alalla saattaa häilyä pieni epäilys siitä, onko tämä sittenkään hauskaa.
Tutkielma inhimillisestä käyttäytymisestä oli ehdolla August-palkinnon saajaksi.
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Josen parhaat -kirja innostaa kokeilemaan libanonilaisia makuja
KIRJAT | Petra Stolt testasi mökkiolosuhteissa perushummusohjeen, kaftavartaat ja munakoisosalsan Joseph Youssefin uudesta reseptikirjasta.
Reppu selkään ja raiteille – arviossa Eeva Vekin esikoisromaani Ja sitä rataa
KIRJAT | Stand-up-koomikko hyppää esikoisromaanissaan junan kyytiin ja kohtaa värikkäitä kanssamatkustajia matkalla Oulusta Helsinkiin.
Nykypäivän uskosta hymistelemättä – arviossa Auli Viitalan ja Päivi Vähäkankaan Suurin niistä on vapaus
KIRJAT | Entinen prometheusleiriläinen, joka on juuri ottamassa vastaan kasteen, ja hänet kastava aloitteleva tuomiorovasti keskustelevat.
Sotareportteri löysi tiensä suomalaisten sydämiin – arviossa Maxim Fedorovin Suomi: Ylipitkä oppimäärä
KIRJAT | Kaikki Maxim Fedorovin teokset ovat tavallaan omakohtaisia, mutta Suomi: Ylipitkä oppimäärä on sitä eniten. Mikään erityisen avoin tai syvä elämäkerta se ei kuitenkaan ole.