Pieni helmi Berliiniä – arviossa Heikki Nenosen teos Hetkiä Berliinissä

Kuvat: Uzi Varon / Kirjapaja

Berliini on historiansa vuoksi aivan erityinen kaupunki Euroopassa. Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana nykyisen Saksan pääkaupunki on houkutellut erilaisia ihmisiä kuin kukat mehiläisiä.

Omassa sydämessänikin Berliinillä on pysyvä sija. Vierailin molemmissa Berliineissä eräässä delegaatiossa kesällä 1984 ja sen jälkeen asuin Kreuzbergissä kesällä 1995, jolloin nykyisen kaupunkikuvan rakentaminen oli vasta alussa. Laskin kerran Valtionkirjaston lukusalin ikkunasta rajavyöhykkeelle kaivetussa montussa yli sata nostokurkea. Matkaoppaana oli tuolloin Hannes Saarisen perusteellinen opus Berliini – kulttuuria ja historiaa (Otava, 1991).

Odotukset Heikki Nenosen uuden Berliini-kirjan kohdalla ovat siis kovat.

Hetkiä Berliinissä – kaupunki kulkijan silmin (Kirjapaja, 2023) sijoittuu jonnekin matkaoppaan ja elämäntarkoituspohdintakirjallisuuden välimaastoon. Tekstin lisäksi sivuja täyttävät mustavalkoiset valokuvat, sillä Berliinin rakastaja pappi Nenonen on myös valokuvaaja.

Nenosen kirja rakentuu pääosin niin, että hän pysähtyy jonnekin Berliinissä, kertoo faktoja ja vaikutelmia ja antaa ajatusten ja kysymysten vaeltaa yksinäisen kulkijan päässä. Sieltä löytyy usein saksalainen keskiajan Mestari Eckhart, egyptiläinen erämaaisä pyhä Antonius, kirkkoisä Augustinus tai Tunnustuskirkon pappi Dietrich Bonhoeffer. Nenonen kirjoittaa ahdasmielisyyksistä, rikkinäisyydestä, outoudesta, mustista tunneleista ja tietenkin Döner Kebapista.

Berliinissä kulkija ei voi olla näkemättä Alexanderplatzin tv-tornia, Potsdamer Platzin lasiseinäisiä pilvenpiirtäjiä ja Kaiser-Wilhelm-Gedächtniskircheä. Muistokirkossa Nenonen viivähtää pisimpään. Hän ihastelee ajatusta rikkinäisestä kirkosta. Rikkinäisyyden myötä menneen unohtaminen on onneksi mahdotonta. Toisaalta viereinen uusi kirkko viestii kirjoittajalle lämpöä, sinistä valoa, kultaista Kristusta ja tummasävyistä rauhaa.

Moni ei eksy Berliinin viikonlopussa Pirunvuorelle. Grünewaldin kaupunginosaan kasattiin toisen maailmansodan jälkeen valtava 75 miljoonan kuution rakennusjäteläjä. Länsi-Berliinin pommitetut rakennukset piti saada jonnekin pois, jotta voitiin rakentaa uutta. Teufelsbergillä kulkiessa alla on yli sata metriä tuhottua historiaa. Päällä sijaitsee säähavaintoasema ja täyteen maalattuja valtavia graffittiseiniä. Tietysti Heikki Nenonen löytää sieltä myös oudon takapihan Kristuksen, joka roikkuu yhdessä parakin seinässä ”muina messiaina”.

Mukava havainto on myös puikahdus itäsaksalaiseen historiaan. Köpenickin uinuvassa vanhassa kaupungissa kulkija kohtaa yllättäen kivikatseisen naisen. Vietnamilainen lastaan selässä kantava riisihattuinen patsas tuijottaa pikkukaupungin liikennettä ja kertoo Saksan demokraattisen tasavallan yhteyksistä Pohjois-Vietnamiin. Muurin toiselle puolen taas virtasi aikoinaan venepakolaisia eteläisemmästä Vietnamista. Niin se oli silloin; lähellä, mutta niin kaukana.

Tiergarten – tuo berliiniläisten terveydeksi aikoinaan perustettu puistoalue – hurmaa Nenosen. Niin se hurmasi minutkin. Nytkin vielä polkiessani Kauhakorventietä Hervantaan olen yhtäkkiä siellä, auringon lehtipuiden läpi siivilöimässä valossa.

Olisin halunnut lukea ja katsella lisää Nenosen tekstiä ja kuvia useimmistakin kohteista, mutta jo tällaisenaan Hetkiä Berliinissä on pieni helmi. Kirjasen voi helposti sujauttaa rinkkaan, kun yöjuna Berliinin lähtee Tukholman T-Centralista.

Marja Mustakallio

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua