Jörn Donner vuonna 2012. Kuva: Sini-Marja Niska / Otava
KIRJAT | Sinuhen tavoin Teir kyselee ja kuuntelee, kirjaa kuulemansa ja näkemänsä, mutta ei lähde analysoimaan Jörn Donnerin elämää tai hänen elämäntyötänsä.
”Todellisen Jörn Donnerin etsiminen johtaa loputtoman labyrintin sokkeloihin, eikä Teir tähän ryhdy.”
ARVOSTELU
Philip Teir: J & B – kohtauksia eräänlaisesta avioliitosta
- Suomentanut Jaana Nikula.
- Otava, 2023.
- 237 sivua
Millainen mies oli Jörn Donner? Kulttuuripersoona, seksisymboli, naistenmies; ”Nyt puhuu Bitte Westerlund!”
Philip Teirin J & B – kohtauksia eräänlaisesta avioliitosta (suom. Jaana Nikula; Otava, 2023) sai iltapäivälehtinäkyvyyttä Donnerin naissuhteita koskevista tiedoista, jotka perustuvat Donnerin lesken Bitte Westerlundin selvittelyihin. Paljastuskirja siis? Mitä paljastettavaa Donnerista on jäänyt hänen omaelämänkerrallisen Mammutin (2013), Kai Ekholmin Donner-elämänkerran Jörn Donner, kuinka te kehtaatte? (2020) tai Donnerin pojan Otto Gabrielssonin Rikkaruohon (2020) jälkeen?
Philip Teirin kirja on paljon muuta kuin paljastuskirja. Se on monitasoinen tutkielma miehestä, joka ei halunnut tulla tutkituksi – tai ehkä sittenkin halusi. Tutkielma miehestä, joka osasi häivyttää omat jälkensä lisäämällä faktoihin sopivasti fabulointia. Tutkielma miehestä, joka esiintyi boheemina, mutta oli ankaran työorientoitunut. ”En ole herra, mutta olen helvetin hyvä työmies” – Urho Kekkosen sitaatti sopii Donneriinkin. Tutkielma miehestä, joka tarvitsi kovaa ja kulmikasta ulkokuorta pitääkseen herkän ja kuohuvan sisimpänsä kasassa.
Bitten etsivätoimisto: tuhkat kompostiin
Eräs kirjan luvuista on otsikoitu ”Bitten etsivätoimisto”. Otsikko avaa hyvin Bitte Westerlundin roolia kirjan koostamisessa. Selvitellessään miesvainajansa jäämistöä leski löytää sieltä täältä jälkiä miehensä kaksoiselämästä – erityisesti naissuhteita, mutta myös muita asioita – matkoja, tilaisuuksia – jotka Jörn oli pitänyt vain itsellään. Bitten katkeruus paistaa läpi. Ehkä jopa kosto; Jörnin tuhkan ripottelu kompostiin näyttäytyy tilintekorituaalilta: ”Bitten mielestä on vain oikein, että madot saavat osansa Jörnistä.”
Teir antaa Bittelle runsaasti tilaa purkaa suruaan ja pahaa mieltään. ”Eräänlainen avioliitto” käydään läpi ensi kohtaamisesta aina loppuun asti. Donnerin lukuisat avioliitot, niiden aikaiset ja niiden väliin sijoittuvat naissuhteet, lapset eri aikoina ja eri puolilla, kirja- ja elokuvahankkeet Suomessa, Ruotsissa ja muualla, työt kulttuurihenkilönä, poliitikkona, ulkoasiainhallinnon virkamiehenä; kaikesta tästä syntyy kaleidoskooppimainen näkymä, jossa vilisee Donnerin elämään liittyviä hahmoja. Aikajanalla hypellään edestakaisin ja lukija voi lähes kuulla sen puheensorinan, jonka nämä hahmot synnyttävät.
Bitte Westerlund ja Philip Teir. Kuva: Marjo Tynkkynen/ Blindspot Photo
* *
Lasten suusta totuus?
Autenttisinta ja selkeintä osuutta kirjassa ovat Teirin tekemät Jörnin lähipiiriin kuuluvien henkilöiden haastattelut. Sisarentytär Pauline von Bonsdorff on perehtynyt Donnerin suvun historiaan ja avaa kirjassa Jörnin sirpaleista lapsuutta. Suhde tähtinäyttelijä Harriet Anderssonin kanssa kesti kahdeksan vuotta: ”…hänhän oli suuri rakkauteni. Me osasimme antaa toistemme olla rauhassa, me emme riidelleet.” EU-parlamenttiavustaja Petra Fagerholm: ”En ole tavannut toista yhtä tiedonhaluista ihmistä. Hän ei koskaan lakannut kyselemästä. — Hän kohteli kaikkia hyvin kunnioittavasti ja oli huomaavainen — Hän oli äärettömän kurinalainen…”.
Millainen oli Jörn Donner ihmisenä? Kysymys on kliseenomainen, mutta mielestäni uskottavimmat vastaukset löytyvät poikien Danielin ja Rafaelin haastatteluista. Jörn oli etäinen isä, monella tapaa, mutta pyrki tunnollisesti ja kurinalaisesti hoitamaan perheen rutiineja. Jörn oli introvertti, maailmasta ja elämästä kiinnostunut lukija, Bitteä puolestaan kiinnostivat suomenruotsalaisuus, seuraelämä ja paikalliset asiat.
”Oli asioita, joista hän kirjoitti, mutta ei puhunut. Ehkä hän tyypilliseen suomalaiseen tapaan piti yksityiset asiat itsellään. Hän oli aika stoalainen.” Mikä oli hänen suurin intohimonsa? ”Lukeminen ja kirjoittaminen. Voi kai ylipäänsä sanoa, että maailma oli hänen intohimonsa. –Hän oli kuitenkin samalla hyvin käytännöllinen ihminen, ne kaksi puolta hänessä oli.” (Daniel)
Fanititko häntä kirjailijana? ”No, kyllä hän kirjoittaa hyvin kauniisti. Hänellä on oma uskalias tapansa käyttää välimerkkejä. Hän tietää, mitä haluaa sanoa ja minkä verran jättää tilaa lukijalle. — Hänen väitteensä eivät ehkä aina vakuuttaneet ja puhtaasti kerrontatekniikan kannalta hän ei ehkä ollut kovin hyvä. Varsinkin dialogi on joskus aika väkinäistä.” (Rafael)
Jutusta elämäntarinaksi
Philip Teirin teos on rakenteeltaan lukijaa haastava. Yhtäältä se seuraa ”Bitten etsivätoimiston” ponnisteluja Jörnin jäämistön paljastusten äärellä, toisaalta se nostaa dokumenttien ja haastattelujen avulla esiin fragmentinomaisia muistumia, tapahtumia ja tilanteita Jörnin ja Bitten elämistä ja ”eräänlaisesta avioliitosta”. Tämän kaiken Teir kirjaa tunnollisena kirjurina, pitäen tiukasti kiinni ulkopuolisuudestaan ja pyrkimyksestään objektiivisuuteen. Teir ei piilottele aika ajoin ilmenneitä yhteistyöongelmia Bitten kanssa.
”…hän on hyvä tarinankertoja… hänellä on kyky kuvailla niin että syntyy elävä kertomus. Silti hän pyörittelee samoja juttuja loputtomiin, aivan niin kuin Jörn, mutta niinhän me kaikki teemme, kerromme samoja juttuja itsestämme, kunnes syntyy elämäntarina, josta pitää kiinni. Lopulta on vaikea tietää, mikä on moneen kertaan toisteltua tarinaa ja mikä on todella tapahtunut.”
* *
”Siksi kirjoitan vain itseni tähden ja kirjoitan vain sen, minkä itse olen omin silmin nähnyt tai kuulemani perusteella tiedän oikeaksi.” (Mika Waltari: Sinuhe Egyptiläinen)
”Jörn sanoi minulle kerran, että hänen kirjojensa käyttäminen lähteinä on ongelmallista, koska hän on valehdellut niin helkkaristi. Hän väitti, ettei kerro totuutta ainoassakaan kirjassaan, koska halusi aina suojella jotakuta.”
Todellisen Jörn Donnerin etsiminen johtaa loputtoman labyrintin sokkeloihin, eikä Teir tähän ryhdy. Sinuhen tavoin Teir kyselee ja kuuntelee, kirjaa kuulemansa ja näkemänsä, mutta ei lähde analysoimaan Jörn Donnerin elämää tai hänen elämäntyötänsä. Mutta kirjailijan vallassa on annostella ja muovailla kuulemansa ja näkemänsä niin, että hän ohjaa ja kannustaa lukijan vetämään tästä omia johtopäätöksiään. Hienovaraisella ja vivahderikkaalla kerronnallaan Teir onnistuu tässä mainiosti. Onnistumiseen myötävaikuttaa myös Jaana Nikulan suomennos.
Jukka Ahtela
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Neonkaupunki-fantasiatrilogian päätösosa jää hiukan sekavaksi – arviossa Luutivoli
KIRJAT | Susanna Hynynen ja Dess Terentjeva ovat luoneet hienon slaavilaisfantasian, mutta sen kliimaksi kompastelee langanpätkiinsä.
Punaisten pako päättyi Lahden edustalle vappuna 1918 – arviossa Tuomas Hopun Tien päällä Lahti
KIRJAT | Tuomas Hoppu huipentaa kirjasarjansa Suomen sisällissodasta. Matkan varrella tuhottiin Vesilahti perusteellisemmin kuin mikään muu kunta sodan aikana.
Romaani täynnä tapahtumia ja historiaa – arviossa Kahdeksas elämä (Brilkalle) osa 1
KIRJAT | Nino Haratishvilin romaani kertoo ihmisistä Georgian sosialistisessa neuvostotasavallassa; jotkut se heitti vallan huipulle, toiset vankityrmiin ja kuolemaan.
Poika joka huusi sutta – arvioitavana Louise Pennyn Pedon mieli
KIRJAT | Rikoskomisario Armand Gamachesta kertovan Three Pines -dekkarisarjan yhdestoista osa on luotettavaa laatua moneen kertaan palkitulta Louise Pennyltä.
