Kuvat: Janica Karasti / Aviador
KIRJAT | Anu Kolmosen erinomaisen esikoisromaanin päähenkilöinä on pohjoisen Peräpohjolan vahvoja naisia, mutta myös miehiä ja lapsia heidän elämässään.
”Esikoiskirjailija Anu Kolmonen osaa sanoa sanottavansa ja valita sanansa tarkkaan.”
ARVOSTELU
Anu Kolmonen: Partisaanivalssi
- Aviador, 2022.
- 191 sivua.
Tässäpä romaani, jonka jälkeen toivoo, että se olisi vielä lukematta. Että voisi uudelleen tutustua ensi kertaa Irjaan, Annaan, Vappuun, Veikkoon, Eskoon, Taunoon ja muihin.
Anu Kolmosen Partisaanivalssi (Aviador, 2022) on monitahoinen romaani. Päähenkilöinä on pohjoisen Peräpohjolan vahvoja naisia, mutta myös miehiä ja lapsia heidän elämässään. Romaanissa käsitellään moninaiset asiat ylisukupolvisista traumoista vanhuksien muistisairauteen, sodasta rauhaan, rakkaudesta välinpitämättömyyteen, kalastuksesta koskien valjastukseen. Ja kaikki kielellä, joka hellii lukijaansa.
Esikoiskirjailija Anu Kolmonen osaa sanoa sanottavansa ja valita sanansa niin tarkkaan, että välillä se tuntuu jopa pelottavalta: mistä hän tietää, että juuri tuolta se tuntuu. Tässä näkynee hänen psykologin taustansa ja ammattitaitonsa nähdä ja tuntea ihmisen mieltä – ja vielä enemmän hänen taitonsa pukea se sanoiksi, jotka ovat paitsi tarkkoja, myös mitä kauneimmin aseteltuja.
Romaanihenkilöiden ja heidän elämänkulkujensa kuvaaminen on tarkkaa ja osuvaa. Annan näkemä joukkomurha piirtyy tarkaksi, samoin sodasta rauniona palaavan Veikon. Taunon kotona ei muita kirjoja ollut kuin Raamattu ja Kommunistinen manifesti ja niistä opittiin lukemaan. Helmin elämän tärkein asia saattaa olla oikein suurustettu kiisseli ja Irjan elämäntarina rakentuu vähitellen kokonaiseksi. Kaikista hahmoista jää selkeä kuva. Toisten kanssa voi hymyillä, toiset aiheuttavat apean mielen.
Romaanin rakenne tuntui alussa vähän vaikealta, kuinka saada paikoilleen ihmiset, ihmissuhteet ja ajanjaksot. Mutta kun ne selvenivät, saattoi alkaa pelkästään nauttia tekstistä.
Romaanin äänikirjaversio on aivan ilmeisesti tehty alkeellisella kalustolla karvalakkimallina. Mutta kun äänen outoon laatuun tottui, kuuntelukin toimii. Lukijana Pirjo Niinivirta kuulosti hyvin uskottavalta; antoi hengen ja sielun henkilöille. Osa romaanista on kirjoitettu Peräpohjolan murteella, mikä sujuu lukijalta saumatta.
Partisaanivalssi on hieno esikoisromaani, joka lupaa paljon.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Leikkaavien varjojen hämmennyksessä – arvioitavana Siri Kolun Varjoliitto
KIRJAT | Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandialla palkitun kirjailijan uusi romaani Varjoliitto on nuorille aikuisille suunnatun romantasiasarjan avaus.
Ehkä ihminen ei olekaan luomakunnan valtias – arviossa Risto Isomäen Krakenin saari
KIRJAT | Luonto- ja ympäristöasioihin keskittyvä kirjailija Risto Isomäki kuvaa uusimmassa romaanissaan ihmisen selviytymistä yllättävissä tilanteissa syvällä meren pinnan alla.
Olivatko Lalli ja Elina sittenkin lihaa ja verta, kysyy Mikko K. Heikkilä teoksessaan Taruissa on totta
KIRJAT | ”Tasokas tiede on kuin puolueeton oikeudenkäynti, jossa vain näyttö ratkaisee”, perimätietoon perehtynyt dosentti esittää ja lyö pöytään todisteet, joita on vaikea väittää palturiksi.
Frans, joka ei ensin edes tiennyt olevansa Frans – arviossa Hannu Salmen Frans Leijon -elämäkerta
KIRJAT | Hannu Salmi kiinnostui 1800-luvun lopussa syntyneestä isosedästään vuosia sitten. Syntyi Finlandia-ehdokas köyhän piian aviottomasta pojasta, joka eli kuurona ja sokeana.