”En tiedä, olenko runoilija vai kaunopelle”, sanoo Pelle Romantika, joka palvoo Elvistä ja kirjoittaa kiusallisen tunnepaljaita tekstejä.
Kikka Holmberg, teksti
Pete Riikonen, kuvat
Galleria Rajatilan Ääriraja-tapahtumasarjassa on kuluvan vuoden aikana kuultu livemusiikkia ja katsottu animaatioita, työskennelty sarjakuvapajassa ja osallistuttu performansseihin. Elokuun viimeisenä keskiviikkona 28.8.2019 tilan valtaa Pelle Romantikan runovideonäyttely ja Pelle & Romantiksin runokonsertti.
Pelle Romantikalta on parin vuoden sisällä ilmestynyt kaksi kirjallista äänilevyä, Lempirunoja ja Luontorunoja, sekä kuvittaja Anne Ketolan kanssa yhteistyönä tehty runokuvakirja Luontorunoja. Vuodenvaihteessa on tarkoitus julkaista pienoislevy Lastenrunoja.
Lempirunoja-levyn Pelle Romantika – noihin aikoihin vielä Pelle Romantica – laati yhdessä Pecka Peckerssonin kanssa vuonna 2017. Ainoastaan vinyylilevynä julkaistu kokoelma sisältää proosarunoja, jotka kertovat rakkaudesta ja lemmestä avaruuden ja luonnon kuvitteellisissa tunnelmissa. Äänimaisemien ainutlaatuisuuden takaa loikka digitaaliteknologiaa edeltävään aikaan – muun muassa kaksiraitanauhurilla tehty nauhoitus sekä sähkösignaalia tuottava elektroninen laite nimeltä funktiogeneraattori.
– Levy tehtiin aika spontaanisti, kirjallisena kepposena, kuvailee Pelle Romantikaksi levyn syntymisen myötä muuntunut tutkijatohtori Toni Lahtinen.
Toinen kokoelma, Luontorunoja, syntyi nopeasti ensimmäisen jälkeen, ja alun perin vain levytettäviksi kaavaillut runot julkaistiin myös kirjana. Levy on tehty Kuolema-duon eli Mari Hermajan ja jo ensimmäisen levyn tekemiseen osallistuneen Elliina Peltoniemen eli Pirkko Mandolan kanssa. Kaksikon kuulaat äänet sopivat Lahtisen mukaan hänen runoihinsa täydellisesti. Kokoelmassa on Romantikan mukaan Lempirunojen tapaan huumoria ja karnevaalia, mutta se on myös herkempi ja avoimempi.
Runoilija vai kaunopelle?
Romantikalle runouden tekeminen on ennen kaikkea yhteistyötä ja vuorovaikutusta. Hän ajattelee runoja enemmänkin käsikirjoituksina kuin perinteisinä runoina: tarkoitus on, että ne rupeavat elämään sitten, kun ne ottavat erilaisia muotoja, kuten ääntä tai kuvia.
– En tiedä, olenko runoilija vai kaunopelle. En haaveile pääseväni kirjoittamaan rauhassa perinteistä runokirjaa, enkä siitä, että minut laakeroidaan jollain seppeleellä jossain kirjallisessa juhlassa, kun olen kirjoittanut niin hyvän runon. Odotan koko ajan, että pääsen vaikka Peckan kanssa filmaamaan tai bändin kanssa harjoittelemaan tai työstämään kuvia. Minulla on koko ajan tähtäimessä seuraava yhteistyö ja yhdessä tekeminen.
Pelle Romantika kertoo kuunnelleensa aina paljon musiikkia ja ottavansa tietoisesti vaikutteita vanhojen rakkauslaulujen lyriikasta. Hän palvoo Elvistä ja puhuu ihailevasti myös Bob Dylanin teksteistä sekä 1940–1960-lukujen rakkauslauluista.
– Pidän siitä estetiikasta, pelkistetystä, simppelistäkin rakkausrallattelusta. En halua kirjoittaa sellaista runoutta, joka käsittelee esimerkiksi kielen filosofiaa. Pellen jutuissa rakkaus Elvikseen kuuluu ”tunnepaksuutena”: ne tavoittelevat vanhan ajan romantiikkaa siinä, että tunne menee kielifilosofisten tai minkä tahansa filosofisten asetteluiden yli, vaikka tekstissä olisikin jotain pohdintaa olevasta tai moraalista tai mistä tahansa inhimilliseen elämään liittyvistä kysymyksistä. Yksi peruselementti Pellen teksteissä on se, että ne ovat kiusallisen tunnepaljaita.
Onnenkantamoisia ja yhteistyökumppaneita
Pelle Romantikan runoja esittävä yhtye Pelle & Romantiks on toiminut vuodesta 2018. Yhtyeessä soittavat vakituisesti Pirkko Mandola, Sebastian Krühn ja Sami Sippola. Heidän kanssaan ovat esiintyneet myös Ville Rauhala, Mari Hermaja, Anna Pesonen ja Matti Salo.
Uskomatonta kyllä bändi syntyi sattuman kautta.
– Meitä pyydettiin Maanalaiseen keikalle. mutta Pecka ei ollut lähtemässä. Satuin tapaamaan Sebastianin kadulla ja sanoin, että nyt on tämmöinen suru rinnassa. Sebu soitti sitten heti Samille, ja Sami oli niin pöllö, että lähti mukaan.
Samankaltainen onnenkantamoinen on hiljakkoin alkanut yhteistyö laulaja ja lauluntekijä Kielo Kärkkäisen kanssa.
Romantika oli kirjoittanut kaksi runoa, jotka Sippola sävelsi, ja miehet menivät Risto Yli-Härsilän studioon niitä äänittämään. Kun kävi ilmi, että kukaan miehistä ei suostunut laulamaan, Sippola soitti Kärkkäiselle.
– Kielo tuli paikalle parissakymmenessä minuutissa. Ei hän yhtään tiennyt, keitä siellä odottaa, mikä biisi se on tai mihin äänitys on menossa, mutta hän tuli ja lauloi sen. Olin pudota tuolilta.
– Minulla on maailman paras runobändi eli runoilleni parhaat muusikot ja suurimmat sydämet, iloitsee Romantika.
– On mielettömän palkitsevaa työskennellä muusikoiden kanssa, kun kaikki puhaltavat yhteen hiileen ja toimivat pyyteettömästi.
Pelle & Romantiks. Takarivissä Sami Sippola (vasemmalla), Rajatilan keikalla vieraileva Anna Pesonen sekä Pirkko Mandola.
Runon ja musiikin liittoja
Musiikki syntyy yhteistyössä ja toimii osana runoa. Esiintymisissä on tilaa myös improvisaatiolle.
– Tonilla saattaa olla joku lähtöidea siitä, millainen kokonaisuuden pitäisi olla, ja sitten me tullaan reenikselle ja ruvetaan sovittamaan. Tässä on tietysti runous keskiössä, mutta samalla tavalla toimitaan kuin musiikin tekemisessä muutenkin, rumpali Sebastian Krühn luonnehtii.
– Tonille tämä on varmaan ainoa tällainen musiikillinen lähtökohta tehdä näitä runoja, ja vaikka meillä soittajilla on monia muitakin bändejä ja projekteja, me ollaan tässä täysillä ja tuetaan häntä kaikessa, sanailee saksofonisti Sami Sippola lempeästi, ja saa vastaansa naurunremahduksen sekä Romantikan pyynnön saada lausunto kirjallisena.
– Romantiksin työskentely poikkeaa monesta muusta siinä mielessä, että kun kokoonpano vaihtuu, pitää aina välillä keksiä pyörää uudestaan, kuvailee muun muassa koskettimia soittava, laulava, lausuva ja tarpeen mukaan mitä vaan ääniä ja äänimaisemia loihtiva Pirkko Mandola.
– On tosi hauskaa, kun runoista tai biiseistä tulee joka kokoonpanolla erilaisia ja uudenlaisia, ja niihin tulee uusi maisema ja uudet sävyt. Tämä ei ole pelkästään ääntä runon taustalle, vaan musiikki toimii osana runoa. Kyllä tässä aika paljon enemmän on improvisaatiota kuin joissain muissa bändeissä – keikoillakin.
– Improvisaatio tapahtuu kuitenkin runojen puitteissa: pääasia on, että tekstit erottuvat eikä lähdetä sooloilemaan liiaksi, jatkaa Sippola.
– Olen joskus säestänyt I.K. Ihalaista ja Pekka Kejosta. Silloin tarkoitus on ollut tuottaa musiikkia usein vuolaiden ja pitkien tekstien taustalle. Kejonen saattoi lukea monta sivua jotain juttua ja sitten vaan jatsattiin armotta. Nämä Romantikan runot puolestaan eivät ole pitkiä tekstejä ja jokaisessa niistä on jokin selkeä aihe. Ylipäätään runoa käsitellään sovitusta tehdessä merkitysten kautta: mitä aiheita siinä on ja millaisia yleisiä tunteita se herättää.
Pirkko Mandola soittaa, laulaa ja tuottaa mitä vaan äänimaisemia.
Saksofonisti Sami Sippola.
Videoita ja kuvia
Musiikin lisäksi Pelle Romantikan runouteen on koko ajan kytkeytynyt visuaalisuus. Syksyllä 2017 Pelle Romantika ja molempien levyjen kannet suunnitellut valokuvataiteilija Terhi Asumaniemi järjestivät Galleria Nykyajassa Luontorunoja-teemaisen valokuva- ja runonäyttelyn. Pecka Peckersonin ja Pirkko Mandolan kanssa on puolestaan syntynyt videoita, muun muassa Anselmi Avaruusapinan rakkaus ja tuho sekä vanhalle filmille vanhalla ja kestävällä tekniikalla kuvattu sekä käsin leikattu MIK-SI TO-NI EI NU-KU? Yksi uusimmista videoista on Kuolema-duon kanssa tehty Monstro, jonka on ohjannut Sami Sänpäkkilä.
Pelle & Romantiks feat. Anna Pesonen 28.8.2019 Galleria Rajatilan Ääriraja-tapahtumasarjassa.
