Kuvat: Atena
KIRJAT | ”Mitä meille jää kun lapset muuttavat kotoa”, pohtii perheenäiti nelikymppisen avioparin parisuhdetta ruotivassa kirjassa, jossa pariskunnan traumat ja salaiset toiveet törmäävät toisiinsa raastavalla tavalla.
ARVOSTELU

Tiina Katriina Tikkanen: Ei mitään hätää
- Atena, 2023.
- 172 sivua.
Kun kirjan nimi on Ei mitään hätää (Atena, 2023), voi olla lähes varma, että jollakulla on hätä. Tiina Katriina Tikkasen toinen romaani kertoo Oskarista ja Tainasta, nelikymppisestä pariskunnasta. Heillä on kaksospojat, miehellä menestyvä yritys, kaikki ulkoiset puitteet kohdallaan. Taina haluaisi kuitenkin lapsen. Oskarille ajatus on kauhistuttava.
”Miksi edes puhuimme tästä? Minusta ei ollut enää tätä päivää, että kaksosten äiti halusi lisää lapsia. Johtuiko se siitä, että hän oli kotoisin pienestä satakuntalaisesta kylästä?”
Pariskunnan välinen ristiriita ammottaa melkoisena kuiluna. Oskari on järkevä mies, joka mielestään kommunikoi hyvin ja rakentavasti. Kaikesta puhutaan ja kun avioliittohommaan on kerran ryhdytty, se myös hoidetaan kunnialla eikä erota. Vaimo saattaa olla Oskarin kommunikoinnista eri mieltä, mutta hän näyttäytyykin Oskarille vähän holtittomana, irrationaalisena ja epäilyttävänä.
Tikkanen tuo Tainan äänen kirjaan lyhyiden päiväkirjamerkintöjen muodossa. Ratkaisu toimii hyvin, sillä se pitää pääasiallisen kertojanäänen Oskarilla ja antaa tilaa miehen hölmöydelle loistaa. Päiväkirjamerkintöjen nimeämiseen liittyy muuten juonenkin kannalta olennainen pieni yksityiskohta, joka saattaa etenkin mieslukijoilta mennä huomaamatta ohi.
Pian käy selväksi, ettei Oskarin ja Tainan suhteessa ole hyvästä kommunikaatiosta tietoakaan: ulkoisesti eheältä ja yhtenäiseltä näyttävästä avioliitosta muodostuu osapuoltensa vanhojen traumojen näyttämö. Tainan pitkäaikaiset haaveet lapsesta ja oman isättömyyden aiheuttama kipu ja Oskarin lapsuudenperheestään saama puhumattomuuden ja tunnekylmyyden perintö tekevät sovinnon löytämisestä epätodennäköistä. Yhteinen sävel löytyy helposti vain silloin, kun kyse on lasten edun ajamisesta.
* *
Ei mitään hätää on mitaltaan lyhyt ja napakka, alle 200 sivua, mutta siihen rakentuu oikein mainio draaman kaari. Tilanne eskaloituu, kun sekä Taina että Oskari tekevät omat ratkaisunsa. Lukija pääsee ihmettelemään manipulointia, puhumattomuutta, salaisuuksia, vallankäyttöä, tasa-arvoa ja ongelmallisen parisuhteen dynamiikkaa. Kuviot ovat tuttuja, mutta kiinnostavalla tavalla esitettyjä, ja valittu kerrontaratkaisu toimii hyvin.
Ei mitään hätää on hienosti kuvattu läpileikkaus toimimattomasta avioliitosta. Kuten takakannessa sanotaan: ”Päätös olla eroamatta on kova päätös”. Järkkymättömyys ja päätösten kiveenhakkaaminen ei välttämättä ole se paras tapa toimia.
Mikko Saari
* *
Äänestä meitä!
Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit äänestää meitä 2.11.2023 asti osoitteessa www.kulttuurigaala.fi/yleisoaanestys.
Suomi juhlii kulttuurin tekijöitä ja -tekoja Kulttuurigaalassa, jonka Yle TV1 lähettää suorana lähetyksenä 24.11.2023.
#kulttuurigaala #kulttuuri
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Mistä katoaminen alkaa – arviossa Sanni Isometsän Katoamiskertomus
KIRJAT | Finlandia-ehdokkaaksi nostettu Katoamiskertomus on tarina miehen kuolemasta sellaisena kuin kirjailija sen valitsee kertoa.
Yhteiskunnan kannalta elintärkeää asiaa demokratiasta – arviossa Mureneeko oikeusvaltio?
KIRJAT | Toivottavasti Jukka Kekkosen teos ei ole niitä kirjoja, joista muutaman vuoden kuluttua sanotaan, että kunpa olisimme lukeneet sen ja ymmärtäneet.
Pietarin kaupungin hurmaama Erkka Mikkonen joutui pettymään pahasti – arviossa Homona Putinin Venäjällä
KIRJAT | Läntisen Venäjän miljoonakaupunki Pietari tuli 2000-luvulla tutuksi suurelle joukolle suomalaisia. Yksi kaupunkiin kotiutuneista oli Erkka Mikkonen, josta tuli Yleisradion kirjeenvaihtaja Moskovaan.
Veljesrakkautta ja raskasta rokkia – arviossa Kotiteollisuus-elämäkerta Rakkautta ja raakaa ajoa
KIRJAT | Janne Flinkkilä sitoo rehellisellä kuvauksellaan hurttien ukkojen kaveripiiristä harteilleen suomalaisen musiikkikentän elämäkertakirjurin mestariviitan.




