Kuvat: Atena
KIRJAT | ”Mitä meille jää kun lapset muuttavat kotoa”, pohtii perheenäiti nelikymppisen avioparin parisuhdetta ruotivassa kirjassa, jossa pariskunnan traumat ja salaiset toiveet törmäävät toisiinsa raastavalla tavalla.
ARVOSTELU
Tiina Katriina Tikkanen: Ei mitään hätää
- Atena, 2023.
- 172 sivua.
Kun kirjan nimi on Ei mitään hätää (Atena, 2023), voi olla lähes varma, että jollakulla on hätä. Tiina Katriina Tikkasen toinen romaani kertoo Oskarista ja Tainasta, nelikymppisestä pariskunnasta. Heillä on kaksospojat, miehellä menestyvä yritys, kaikki ulkoiset puitteet kohdallaan. Taina haluaisi kuitenkin lapsen. Oskarille ajatus on kauhistuttava.
”Miksi edes puhuimme tästä? Minusta ei ollut enää tätä päivää, että kaksosten äiti halusi lisää lapsia. Johtuiko se siitä, että hän oli kotoisin pienestä satakuntalaisesta kylästä?”
Pariskunnan välinen ristiriita ammottaa melkoisena kuiluna. Oskari on järkevä mies, joka mielestään kommunikoi hyvin ja rakentavasti. Kaikesta puhutaan ja kun avioliittohommaan on kerran ryhdytty, se myös hoidetaan kunnialla eikä erota. Vaimo saattaa olla Oskarin kommunikoinnista eri mieltä, mutta hän näyttäytyykin Oskarille vähän holtittomana, irrationaalisena ja epäilyttävänä.
Tikkanen tuo Tainan äänen kirjaan lyhyiden päiväkirjamerkintöjen muodossa. Ratkaisu toimii hyvin, sillä se pitää pääasiallisen kertojanäänen Oskarilla ja antaa tilaa miehen hölmöydelle loistaa. Päiväkirjamerkintöjen nimeämiseen liittyy muuten juonenkin kannalta olennainen pieni yksityiskohta, joka saattaa etenkin mieslukijoilta mennä huomaamatta ohi.
Pian käy selväksi, ettei Oskarin ja Tainan suhteessa ole hyvästä kommunikaatiosta tietoakaan: ulkoisesti eheältä ja yhtenäiseltä näyttävästä avioliitosta muodostuu osapuoltensa vanhojen traumojen näyttämö. Tainan pitkäaikaiset haaveet lapsesta ja oman isättömyyden aiheuttama kipu ja Oskarin lapsuudenperheestään saama puhumattomuuden ja tunnekylmyyden perintö tekevät sovinnon löytämisestä epätodennäköistä. Yhteinen sävel löytyy helposti vain silloin, kun kyse on lasten edun ajamisesta.
* *
Ei mitään hätää on mitaltaan lyhyt ja napakka, alle 200 sivua, mutta siihen rakentuu oikein mainio draaman kaari. Tilanne eskaloituu, kun sekä Taina että Oskari tekevät omat ratkaisunsa. Lukija pääsee ihmettelemään manipulointia, puhumattomuutta, salaisuuksia, vallankäyttöä, tasa-arvoa ja ongelmallisen parisuhteen dynamiikkaa. Kuviot ovat tuttuja, mutta kiinnostavalla tavalla esitettyjä, ja valittu kerrontaratkaisu toimii hyvin.
Ei mitään hätää on hienosti kuvattu läpileikkaus toimimattomasta avioliitosta. Kuten takakannessa sanotaan: ”Päätös olla eroamatta on kova päätös”. Järkkymättömyys ja päätösten kiveenhakkaaminen ei välttämättä ole se paras tapa toimia.
Mikko Saari
* *
Äänestä meitä!
Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit äänestää meitä 2.11.2023 asti osoitteessa www.kulttuurigaala.fi/yleisoaanestys.
Suomi juhlii kulttuurin tekijöitä ja -tekoja Kulttuurigaalassa, jonka Yle TV1 lähettää suorana lähetyksenä 24.11.2023.
#kulttuurigaala #kulttuuri
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
”Tällainen elämä sattuu” – Jere Vartiaisen kokoelmassa ovat sosiaalisuuden konseptit sekaisin
KIRJAT | Joillakin Etäisyys, leikki -teoksen sivuilla on vain yksi säe, esimerkiksi se, jonka luin istuessani tamperelaisella terassilla seuranani vain lasi valkoviiniä ja tonnikalaleipä: ”mitä jos ei tarvitsisi aina olla ihan yksin?”
Veera Antsalon runoissa mekaniikkapojat palavat ja ruumiit käyvät yökerhossa – arviossa Nimettömästä
KIRJAT | Veera Antsalon runot voivat vaikuttaa pintapuolin helposti lähestyttäviltä, mutta tarkemmin luettuna ne nyrjäyttävät todellisuutta jatkuvasti uusiin muotteihin.
Piispoja ja vanhapiikoja – tutkijat hämmentävät varhaismodernin ajan henkilöhistoriaa
KIRJAT | Turkulaiset ja tamperelaiset historiantutkijat porautuvat varhaismodernin ajan henkilöhistoriaan ja kehittävät sen tutkimusmenetelmiä.
Eemeli Hakoköngäs kirjoitti kelpo tietokirjan Suomen työmarkkinahistorian eräästä avainvuosikymmenestä
KIRJAT | 1990-luvulle osui valtava määrä taloutta, työmarkkinoita ja koko yhteiskuntaa muuttaneita tapahtumia, joiden vaikutukset ulottuvat tähän päivään asti.