Parantajan ja maailmanparantajan rehellinen muotokuva – arviossa Hanna Nohynekin elämäkerta

Hanna Nohynek ja Terhi Hautamäki. Kuva: Vuokko Salo

Hanna Maria Nohynek syntyi Helsingissä elokuussa 1958. Äiti oli taitava ompelija ja olisi halunnut pitää vaatekauppaa, mutta isä halusi hänestä kotirouvan. Isä oli liikunnanopettaja, tiukkapipo, joka vaati lapsiltaan liikunnallisesti paljon.

Nimi Nohynek on tsekkiläistä alkuperää, Hannan isoisoisän tuoma. Hanna muutti jo vauvana Espoon Tapiolaan, jossa vanhemmat elivät elämänsä loppuun.

65-vuotiaan elämäkerta on tarina monenlaisen yhteiskunnan Suomesta. Oltiin etukenossa muuttamassa yhteiskuntaa sodanjälkeiseen kehitykseen, Neuvostoliiton naapurina elettiin kaikesta huolimatta rauhassa.

Hanna Nohynek oli lahjakas laulaja ja soitti viulua musiikkiopistossa. Teininä häntä alkoi kiinnostaa politiikka, ajatuksiin liittyivät rauha, ystävyys ja solidaarisuus. Opiskeltiin mielen mukaan myös elämää. Äidin oppi oli se, että minkä teetkin, tee se intohimolla.

Naisten asema ja oikeudet olivat Hanna Nohynekille tärkeitä jo nuorena; naistenkin oli saatava tehdä työelämässä se mikä miehille oli itsestään selvänä. Nämä asiat kulkevat Hannan rinnalla tavalla ja toisella koko ajan. Huono omatunto äitinä on jokaisella naisella, pullan tekoon ei aina riitä aika.

Teini-iässä lukiolainen Hanna teki valintoja vanhempien avustuksella. Hän lähti Pohjois-Amerikkaan Los Angelesiin paremman väen seuraan vaihto-oppilaaksi. Alkuhankaluuksien jälkeen hän löysi kaverit, joiden kanssa elää kohtuullisen sovussa. Vaihto-oppilasvuoden aikana hän löysi myös elämänsä rakkauden, Steven, ainoan lapsensa isän.

Los Angelsissa Hanna tunnustautui kommunistiksi, mistä syystä häntä hiukan karsastettiin. Valmistuttuaan paikallisesta lukiosta hän palasi Espoon Tapiolan lukion viimeiselle luokalle. Muutaman suuren tapahtuman jälkeen, muun muassa Steven muutettua Suomeen, Hanna sai lukion päästötodistukseen kuusi ällää.

Nuorella Hannalla oli ajatus ryhtyä lastenlääkäriksi. Amerikkalaisen rakkauden Steven, savenvalajan, rinnalla oli suomalainen Juha, joka jäi lopulta toiseksi.

Lääketieteenopinnot sujuivat hyvin ja nopeasti. Opiskeluaikana 21-vuotiaasta Hannasta ja Stevestä tuli tytön vanhemmat. Steve oppi suomen kielen ja opiskeli Helsingin yliopistossa historiaa. Hän oli myös koti-isä, jolloin Hanna sai jatkaa opiskeluja.

Hanna pyydettiin rokotetutkimukseen, ja se vei hänet ja perheen Filippiineille ja maailmalle 20 vuodeksi. Siellä hän näki mitä köyhyys on ja miten suuri on rokotusten vaikutus elämään.

Välissä vuonna 1996 Hanna väitteli tohtoriksi Helsingin yliopistossa, aiheenaan ”Akuutti alempien hengitysteiden infektio lapsilla: mikrobiologisten, kliinisten ja radiologisten menetelmien kyky havaita bakteeri-infektio”. Hän jatkoi rokotusten parissa Suomen Akatemian, Kansan Terveyslaitoksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen palkkalistoilla.

Nuorempana Nohynek oli hyvin aktiivinen arvostelemaan lääkeyhtiöiden osuutta lääkäreiden työelämässä. Hän kuului LSV-ryhmään (Lääkärin Sosiaalinen Vastuu), joka edisti maailman lääkäreiden yhteisiä päämääriä elämän ja rauhan ylläpitämiseksi. Mukana ryhmässä olivat muun muassa Ilkka ja Vappu Taipale. Vuonna 1979 Nohynek oli osoittamassa mieltä Koijärven säilyttämiseksi ja tuomittiin sakkoihin.

* *

Hanna Nohynek – Peloton -kirjassa (WSOY, 2024) Hanna Nohynek kertoo asiat niin kuin ne todistettavasti tapahtuivat ja menivät eikä näytä märehtivän tapahtumia tai  ihmissuhteita negatiivisessa mielessä. Korona-aika teki hänet meille kaikille tutuksi, luotettavaksi kasvoksi ja ääneksi. Hän sai kehuja, mutta myös haukkuja ja uhkauskirjeitä, mikä kertoo enemmän muista ihmisistä kuin hänestä itsestään. Poliittisten päättäjien kanssa oli ongelmia, mutta Nohynek pystyi vastaamaan niihin tutkijan tiedoillaan.

Nohynekista sanotaan, että hän on yksi maailman parhaista rokoteasiantuntijoista. Hän on tätä nykyä myös Maailman terveysjärjestön WHO:n SAGEn (The Strategic Advisory Group of Experts on Immunization) puheenjohtaja.

Myöhemmällä iällä Hanna Nohynek on keskittynyt myös mummona olemiseen.

Kirjaa ei ole kirjoitettu pelkästään kehujen ja kiitosten aatoksella. Sen lukee mielenkiinnolla, koska se on selkeästi ja ajatuksella kirjoitettu ja koska lähipiirin kommentit Hanna Nohynekista ovat antoisia. Hän on maailmanparantaja ja parantaja, jolla on sivistystä ja roppakaupalla huumoria, eikä hän kierrä kaukaa minkäänlaista osallistumista.

Kaikki lääketieteelliset tapahtumat, teot tai kertomuksetkaan eivät mene kokonaan ”maijameikäläiseltä” ohi. Tekstistä ymmärtää, miten ja miksi tehtiin niin kuin tehtiin, ennen koronaa ja sen jälkeen.

Hanna Nohynek ei mielistele ketään. ”Totuuden saa aina sanoa” on vanha sanonta, ja erona moneen Nonynek ei tee sitä kohujen kautta.

Maija Kääntä

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua