Kuvat: Kevin Lynch / WSOY
KIRJAT | Tomun ja tulen maa on kertomus lähes loputtomasta kärsimyksestä ja kuitenkin läpi kaiken tuntuu, että hyvin tässä käy.
”Romaanin parasta antia ovat sen naisten herääminen tietoisuuteen, että elleivät he protestoi, he joutuvat aina tekemään töitä nälkäpalkalla.”
ARVOSTELU
Kristin Hannah: Tomun ja tuulen maa
- Suomentanut Marja Helanen.
- WSOY, 2022.
- 528 sivua.
En tarkkaan tiedä, mitä ”lukuromaani” tarkoittaa, mutta luulen, että Kristin Hannahin Tomun ja tuulen maa (WSOY, 2022) voisi hyvinkin olla sellainen.
Romaani on kertomus lähes loputtomasta kärsimyksestä, ja kuitenkin läpi kaiken tuntuu, että hyvin tässä käy. Ei kaikille, mutta tarpeeksi monille, jotta lukijalle jää hyvä mieli.
Romaanin kehystapahtumat perustuvat historiallisiin tosiasioihin. Romaanin päähenkilön Elsa Wolcottin isä rikastui myymällä viljelyskoneita Teksasin maatiloille Yhdysvaltain keskilännessä. Valtavat vehnäviljelykset antoivat loistavia satoja vuodesta toiseen ja valoivat vahvan uskon tulevaisuuteen.
1930-luvun alussa juuri suuren laman alettua luonto löi päin viljelijöiden kasvoja. Seurasi noin kymmenen vuoden kuiva kausi täynnä hiekkamyrskyjä. Sen aikana selvisi, että yksipuolinen viljely ja puuston kaataminen olivat aiheuttaneet eroosiota, joka antoi myrskytuulille vapaat kädet riehua ja aiheuttaa valtavia aineellisia tappioita sekä paljon sairautta ja kuolemaa.
Elsa itse oli ollut sairaalloinen lapsi, jonka vanhemmat olivat jättäneet vaille sen suurempaa huomiota ja potilaan asemaan. Tämän korjasi tummasilmäinen satunnainen tuttavuus, jonka kautta Elsasta tuli ensin vastahakoisen Martinellin perheen miniä, mutta lopulta sen rakastettu jäsen.
Kun maa lakkasi antamasta elantoa, Elsa ja lapset lähtevät miljoonien muiden tavoin kohti Kaliforniaa työn ja hyvinvoinnin perään. Mitään sellaista ei löytynyt, houkuttelu oli ollut huijausta. Enää ei pelkkä yrittäminen riittänytkään ja periamerikkalainen usko oman onnensa seppänä olosta sai kovia kolauksia.
Romaanin parasta antia ovat sen naisten herääminen tietoisuuteen, että elleivät he protestoi, he joutuvat aina tekemään töitä nälkäpalkalla. Liikuttavaa on myös Elsan kokema rakkaus; parempi myöhään kuin ei lainkaan.
Romaani muistuttaa jollakin tavoin Margaret Mitchellin Tuulen viemää, jossa Scarlett O’Hara kerta toisensa jälkeen päättää ratkaista asiat ”huomenna” ja tekeekin niin. Samaa tekee tässä romaanissa Elsa kahden pienen lapsen äidin raivolla. Jollakin tavoin Tuulen viemää tuntuu kuitenkin rehellisemmältä. Tomun ja tuulen maan tekijä Kristin Hannah on jo kirjoittanut pari menestysromaania (Satakieli, WSOY, 2019 ja Alaskan taivaan alla, WSOY, 2021) ja jonkinlaista kaikille kaikkea -laskelmointia tässä teoksessa on.
Äänikirjassa hämmensi ensin lukijan (Liisa Pöntinen) erikoinen ote, mutta siihen tottui. Romaanin puolivälistä loppuun asti kirjan toinen päähenkilön oli kuitenkin ärsyttävästi milloin Loreda, Loveda, Lovida tai Lorida. Ei ollut epäselvää, kenestä on kyse, mutta lienee huolimattomuutta, kun ihmisen nimi alituiseen vaihtuu, tai on ainakin hyvin epäselvästi lausuttu.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Nanni Balestrinin romaanissa työväki ei tyydy muruihin vaan ryntää kaduille vaatimaan kaiken
KIRJAT | Nanni Balestrinin Haluamme kaiken piirtää hurjan kuvan siitä, mitä tapahtuu kun sopiminen ei työmarkkinoilla onnistu. Suomennos on upeaa työtä.
Mitä on aika? Arviossa 100-vuotisjuhlan kunniaksi uuden suomennoksen saanut Thomas Mannin klassikkoteos Taikavuori
KIRJAT | Thomas Mannin Taikavuori käsittelee aikaa, sen kulumista ja kulumattomuutta, nykyhetkeä ja ikuisuutta.
Mikko Hautalan analyysi maailmasta on omaa luokkaansa sillä hän tuntee historian ja nykyhetken – arviossa Sotaa ja rauhaa
KIRJAT | Niin Washingtonissa, Moskovassa kuin Ukrainassakin palvelleen diplomaatin teos on suositeltavaa luettavaa jokaiselle maailmanpoliitiikkaa seuraavalle.
”Ihanan maksimaalinen” – Harri Henttisestä kasvoi Vesilahden kirkkoherra ja nyt jo puolen Suomen tuntema KirkkoHarri
KIRJAT | Miia Siistonen näyttää, miten julkkiselämäkerta kirjoitetaan oikein: vetävästi, humoristisesti, kohdetta silottelematta mutta häntä kunnioittaen ja avaten ajattelun rajoja.
