Kuvat: Ville Hytönen / Karisto
KIRJAT | Syksyllä ensi-iltansa saava elokuva tietää uutta painosta vuoden 2011 Finlandia Junior -voittajalle. Miltä näyttää Vilja-Tuulia Huotarisen tyttöjen rakkaudesta kertova nuortenkirja kymmenen vuotta ilmestymisensä jälkeen?
”Mariia puhuttelee lukijaa jatkuvasti, ennakoi ja kyseenalaistaa tämän odotuksia. Kertojanääni on vähän näsäviisas, pikkuisen ivallinen.”
ARVOSTELU
Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa
- Karisto, 2011.
- Uusi painos syyskuussa 2022.
- 175 sivua.
Bongasin Vilja-Tuulia Huotarisen nuortenkirjan Valoa valoa valoa (2011) Kariston syksyn kuvastosta, kiinnostuin ja laitoin sen varaukseen kirjastosta. Yllätyin, kun syksyllä ilmestyvä uutuuskirja saapui noudettavaksi seuraavana päivänä. Vaan tässäpä olikin kyse uusintapainoksesta! Alun perin vuonna 2011 ilmestyneestä kirjasta uuden painoksen on motivoinut syksyllä tulossa oleva elokuva.
Vuoteen 1986 sijoittuvan tarinan kertoo 14-vuotias Mariia Ovaskainen, joka omien sanojensa mukaan vihaa kirjoittamista. Hänen on kuitenkin kerrottava tarina kesästä, jolloin kaikki muuttui. Tšernobylin ydinvoimala räjähti levittäen säteilyä ympäri Eurooppaa, ja Mariian elämässä räjähti rakkaus.
Mariian luokalle on tullut uusi tyttö Mimi, joka saa ehdot ruotsista. Mariian ja Mimin välit ovat aluksi huonot, mutta nyt Mimi haluaa Mariian lainaavan ruotsinkirjaansa ja näyttelevän olevansa Mimin ystävä. Tyttöjen kohtaaminen koulumaailman ulkopuolella vaikuttaa Mariiaan järisyttävällä tavalla.
”Valoa valoa valoa. Siinä kaikki mitä tuli mieleeni kun näin Mimin ensimmäisen kerran rannassa.”
Mariia rakastuu Mimiin. Tämä 14-vuotiaiden tyttöjen rakkaussuhde herätti jonkinasteista kohua kirjan ilmestymisen aikoihin. Nyt se tuntuu tavanomaisemmalta. Näiden tyttöjen seksuaalisuuden heräämisessä on vaikea nähdä mitään suurta kauhistelemisen aihetta. Huotarinen kuvaa rakkautta ja seksiä taiten, tyttöjen suhde tuntuu luontevalta ja ihastuttavan intohimoiselta. Teini-iän suurta draamaahan se on ja aineksiltaan osin tuttua, mutta toimiihan tämä kuvaus siirtymästä lapsuudesta aikuisuuteen.
Mimi ei kuitenkaan ole ihan helppo rakastettava. Kirja maalailee heti alusta pitäen ennakko-odotuksia siitä, että kesän jälkeen syksyllä tapahtuu kamaluuksia. Mimin elämässä on paljon synkkää, jota Mariia uteliaana haluaa kaivella ja penkoa. Lyhyt, melko vähätekstinen kirja eteneekin vauhdilla kohti dramaattista loppuaan.
”En ollut enää vain lapsi tai pikkusisko.
Minua ei voitu suojella rakkaudelta.
Siksi olin kai kasvanut ihmiseksi.”
Valoa valoa valoa edeltää säeromaanien ilmestymistä nuortenkirjallisuuden kentälle muutamalla vuodella – Suomessa genren katsotaan kai yleisesti alkaneen Kirsti Kurosen Paha puuska –kirjasta (2015). Huotarinen on myös runoilija, ja säeromaanin elementtejä tässäkin kirjassa on. Ilmaisu on monin paikoin runollista ja vaikka muodoltaan proosaa onkin, kirja rakentuu paljolti lyhyistä säemäisistä kappaleista. Valoa valoa valoa onkin jonkinlainen proto-säeromaani.
Kirja on muutenkin kerronnaltaan postmodernihko. Mariia puhuttelee lukijaa jatkuvasti, ennakoi ja kyseenalaistaa tämän odotuksia. Kertojanääni on vähän näsäviisas, pikkuisen ivallinen. Kahden teinin isänä on todettava, että kyllähän tässä jotain uskottavaa on.
En ole vielä ehtinyt luetuttaa kirjaa teineillä, mutta minusta valittu kerrontatapa on raikas ja viihdyttävä. Valoa valoa valoa on räiskyvä täyslaidallinen tunnetta ja vimmaa, sitä miten aikuiset eivät vain tajua. Kirjan tyylistä piti myös Paula Vesala, joka valitsi kirjan vuoden 2011 Finlandia Junior -palkinnon voittajaksi. Kymmenessä vuodessa kirja ei ole vanhentunut missään määrin, joten uusi painos on tervetullut.
Odotan myös mielenkiinnolla elokuvasovitusta. Elokuvan takana on sisaruspari, ohjaaja Inari Niemi ja käsikirjoittaja Juuli Niemi. Sen pääosissa nähdään Mariiana Rebekka Baer (Häräntappoase-sarjan Kerttu), Miminä Anni Iikkanen (Luuserit-sarjan Kia-Sofia) ja äitinä Pirjo Lonka.
Inari Niemi on ohjannut aikaisemmin elokuvat Kesäkaverit (2014) ja Joulumaa (2017). Juuli Niemi on käsikirjoittanut Kesäkaverit ja sovittanut Tuija Lehtisen Roskisprinssi-kirjan Raimo O. Niemen ohjaamaksi elokuvaksi (2011).
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
”Tällainen elämä sattuu” – Jere Vartiaisen kokoelmassa ovat sosiaalisuuden konseptit sekaisin
KIRJAT | Joillakin Etäisyys, leikki -teoksen sivuilla on vain yksi säe, esimerkiksi se, jonka luin istuessani tamperelaisella terassilla seuranani vain lasi valkoviiniä ja tonnikalaleipä: ”mitä jos ei tarvitsisi aina olla ihan yksin?”
Veera Antsalon runoissa mekaniikkapojat palavat ja ruumiit käyvät yökerhossa – arviossa Nimettömästä
KIRJAT | Veera Antsalon runot voivat vaikuttaa pintapuolin helposti lähestyttäviltä, mutta tarkemmin luettuna ne nyrjäyttävät todellisuutta jatkuvasti uusiin muotteihin.
Piispoja ja vanhapiikoja – tutkijat hämmentävät varhaismodernin ajan henkilöhistoriaa
KIRJAT | Turkulaiset ja tamperelaiset historiantutkijat porautuvat varhaismodernin ajan henkilöhistoriaan ja kehittävät sen tutkimusmenetelmiä.
Eemeli Hakoköngäs kirjoitti kelpo tietokirjan Suomen työmarkkinahistorian eräästä avainvuosikymmenestä
KIRJAT | 1990-luvulle osui valtava määrä taloutta, työmarkkinoita ja koko yhteiskuntaa muuttaneita tapahtumia, joiden vaikutukset ulottuvat tähän päivään asti.
