Nirvanan ja Foo Fightersin Dave Grohl antaa omaelämäkerrassaan itsestään fiksun, hauskan ja onnekkaan kuvan

Kuvat: Wiki Commons / Bazar

Dave Grohl sai pian pettymykseen päättyneen ensirakkautensa jälkeen etiäisen rock-unelmasta, jossa kohtaisi rakkautensa rockbändin johtajana lavalta. Luovuuttaan kitarointiin ja biisintekemiseen 12-vuotiaasta asti kanavoinut nuori mies vaihtoi lukioiässä rumpuihin. Aiemmin hän oli purkanut rauhattomuuttaan ja energisyyttään tyynyjä hakkaamalla.

Punkrockiin Grohl hurahti serkkunsa Traceyn johdatuksella. Itseoppinut rumpali (harvoilta oppitunneilta jäi mieleen lähinnä ohje kääntää kapulat toisinpäin) sai pestin kapulamiehenä paljon vanhempien punkkarien Scream-yhtyeessä, joka toimi samalla Grohlin korkeakouluna bändi- ja musiikkimaailmaan kädestä suuhun -kiertueineen rämisevien pakettiautojen kyydissä.

Kun tuli mahdollisuus liittyä nousussa olevan Nirvana-yhtyeen rumpaliksi vuonna 1991, taivas aukeni. Lyhyt ja kiihkeä menestysikkuna megaluokkaan kasvaneen trion jäsenenä katkesi nokkamies Kurt Cobainin itsemurhaan vuonna 1994. Tragediasta toivuttuaan Grohl perusti samoin maailmanmaineeseen kohonneen Foo Fightersin, jossa toimii lauluntekijänä, laulajakitaristina ja keulakuvana.

Jykevästä tavaramerkkirumpaloinnistaan tunnettua kapuloijaa on kuultu myös monissa muissa kokoonpanoissa, kuten Queens Of The Stone Agessa ja Them Crooked Vulturesissa. Grohl on saavuttanut mainetta, kunniaa ja mammonaa, mutta peruspunkkarin positiivista seikkailunhalua ja rohkeutta kokeilla uusia kuvioita menestys ei ole vienyt. Grohl osoittaa kirjassaan myös kunnioitusta ja kiitollisuutta musiikkiinsa vaikuttaneita legendoja kohtaan.

Tositarinoita-omaelämäkerta (Bazar, 2021) perustuu Grohlin Instagramissa koronapandemian aikana julkaisemiin omaelämäkerrallisiin tarinoihin, mutta sisältää myös paljon julkaisematonta materiaalia. Grohl muistelee eloaan pääasiassa aikajanallisesti, mutta antaa tarinoiden luoda yhteyksiä eri vuosikymmenien välille.

Esimerkiksi varhaisteini-iän golfmailahaaverista siirrytään luontevasti Foo Fightersin Göteborgin-keikalle vuoteen 2015, jossa Grohl tippui lavalta ja katkaisi jalkansa, mutta soitti pikaisen ensiavun jälkeen keikan loppuun istualtaan, jalka tilapäiskipsissä.

Grohlin mainiot sanalliset kielikuvat hersyttävät, kuten ”pilvessä kuin kaksi georgialaista männynlatvaa” tai: ”Se ei ollut rock and rollia. Meno oli jumalauta keskiaikaista. Ja kyseessä oli vain tiistai-ilta.” Iso hatunnosto näiden kunnialla selvittämisestä kuuluu suomentaja Simo Liikaselle.

Hauskan ja mukaansatempaavan teoksen oikeastaan ainoa ärsyttävä piirre on kohokohtien paikoittainen korostaminen halvan vaikutelman luovalla kapiteelifontilla. Se on kuitenkin lähinnä taitollinen kömpelyys, joka ei tarinaa sinällään pilaa.

Ilkka Valpasvuo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua