Matthew McConaughey. Kuva: Wiki Commons
KIRJAT | Yhdysvaltalaisen Hollywood-tähden kirja Vihreää valoa kertoo yhden ihmisen elämänfilosofian mielenkiintoisen kasvutarinan kautta.
”Toivottavasti tämä ei ole McConaugheyn viimeinen kirjallinen teos.”
ARVOSTELU
Matthew McConaughey: Vihreää valoa
- Suomentanut Riina Vuokko.
- WSOY, 2021.
- 305 sivua.
Yhdysvaltalaisen näyttelijän Matthew McConaugheyn tarina ei ole se kaikkein perinteisin. Hänen elokuvauransa alkoi hiukan yllättäen eikä hän mainetta saatuaan tyytynyt turvattuun asemaansa romanttisten komedioiden komeana miehenä rannalla ilman paitaa, vaan halusi tavoitella käänteentekevämpiä rooleja brändäämällä itsensä uudelleen ja kääntämällä selkänsä sovinnaisemmille tarjouksille.
Monessa tapauksessa moinen tarkoittaisi hiljaista hiipumista pois valkokankailta, mutta McConaugheyn tapauksessa oman tien valinta johti muun muassa Oscar-palkittuun rooliin Dallas Buyers’ Clubin päähenkilönä Ron Woodroofina ja Rustin Cohlen rooliin HBO:n hienossa etsiväsarjassa True Detective.
Oman tiensä kulkija McConaughey on ollut muutenkin koko elämänsä. Hänen kasvuympäristönään oli rakastava mutta enemmän ja vähemmän lainsuojaton, väkivaltainenkin viisihenkinen duunariperhe, jossa vanhemmat menivät naimisiin kolmesti ja erosivat kahdesti. Komea ja menestyvä nuorimies vaihtoi amerikkalaisen teiniunelman erikoiseen vaihto-oppilasvuoteen Australiassa ja lakiopinnot elokuva-alan haastaviin rappusiin. Rohkeutta riitti myös hakea töihin bluesklubille paikan ainoana valkoisena.
Elokuvaura urkeni sattumalta, kun McConaugheyn luokkakaveri esitteli hänet elokuvatuottaja Don Phillipsille, joka mieltyi nuorukaiseen siinä määrin, että pyysi tätä Surutta? Sekaisin -elokuvaansa (1993). McConaughey oppi luomaan roolihahmoistaan omanlaisiaan tuomalla niihin kokemuksiaan mutta myös kehittämällä hahmoa jatkuvasti yhdessä ohjaajien kanssa. Esikoiselokuvan kuvausten aikana McConaugheyn isä odottamatta kuoli ja suruprosessi käynnisti samalla lopullisen aikuistumisprosessin.
Vähitellen käynnistyvän Hollywood-uran ohella nuori näyttelijä ehtii kiertää Eurooppaa moottoripyörän selässä, hankkia koiran ja oppia, että pelkkä heittäytyminen rooliin ei välttämättä riitä, jos pitää vaikkapa puhua repliikkinsä espanjaksi.
On aika tappaa -elokuvan (1996) päärooli asianajaja Jake Brigancena tekee McConaugheystä kuuluisan, mikä taas muuttaa miehen arkiroolin vain yhtenä muista. Yhtäkkiä hänet tunnistetaan ja jokaisella on hänestä mielipiteensä.
Se saa nuoren miehen etsimään entistä vahvemmin henkisiä askelmerkkejä elämäänsä, vastauksia sellaisiin kysymyksiin kuin mikä ja kuka hän oikeasti on ja haluaa olla. Vahvaan intuitioon luottava näyttelijä etsii vastauksia uniensa ohjaamana niin Amazonasilta kuin Afrikasta. Hän luopuu asunnostaan ja aloittaa vaeltavan elämäntavan autonsa ja koiransa kanssa. Romanttisten komedioiden tekeminen pitää McConaugheyn kiinni leivänsyrjässä, ja niiden avulla hän voi elää muuten omilla ehdoillaan.
Vuonna 2005 McConaughey tapaa elämänsä naisen Camilan, oman merenneitonsa, jonka kanssa perustaa perheen. Samalla näyttelijä päättää laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja karsii ylimääräiset asiat elämästään. Vaikka riski on, että työt loppuisivat kokonaan, hän päättää lopettaa romanttisten komedioiden tekemisen ja alkaa etsiä toisenlaisia haasteita. Parin vuoden tyhjäkäynnin jälkeen rohkeus palkitaan ja hän alkaa saada erilaisia rooleja muun muassa Lincoln Lawyerissa, Killer Joessa, Paperboyssä, Mudissa ja Magic Mikessa. Punaisista valoista on päästy jälleen vihreään aaltoon.
Riina Vuokon mainiosti suomentama Vihreää valoa (WSOY, 2021) on elämäkerta menestysnäyttelijän elämän ensimmäisestä viidestäkymmenestä vuodesta. Se pohjautuu McConaugheyn päiväkirjamerkintöihin kolmenkymmenenviiden vuoden ajalta. Samalla se on eräänlainen liikaa saarnaamaton elämäntaito-opas vaikeuksien kautta voittoon -filosofiaan, jota McConaughey avaa elämäntarinansa ohella ohjelapuilla itselleen elämänsä varrelta.
Kyse on asenteesta, jossa vihreä valo tarkoittaa elämässä vastaan tulevia hetkiä, jotka vahvistavat sitä, että olet liikkumassa oikeaan suuntaan. Joskus vihreisiin valoihin pääseminen edellyttää keltaisia ja punaisia valoja, kiertoteitä, miettimistaukoja, epäonnistumisia. Toisinaan vihreisiin valoihin päätyy tuurilla tai kohtalon johdatuksella mutta aika usein niitä varten pitää tehdä rutkasti töitä, suunnitella ja ajoittaa tekemisensä oikein, tehdä oikeita valintoja ja ottaa oppia vastoinkäymisistä. Onko oikea hetki purra hammasta, tehdä täyskäännös vai jopa luovuttaa jonkun reitin suhteen?
Tällä filosofialla McConaughey on saavuttanut paljon siitä mitä on ikinä halunnut: saanut perheen, tullut isäksi, nähnyt maailmaa, luonut ammattiroolinsa uudestaan, päässyt kiehtovien näyttelijäroolien ääreen, voittanut Oscarin, julkaissut kirjan ja kehittynyt onnelliseksi ihmiseksi. Vihreää valoa kertoo yhden ihmisen elämänfilosofian mielenkiintoisen kasvutarinan kautta.
Matthew McConaugheystä paljastuu monipuolisen näyttelijän lisäksi mukaansa tempaava kirjoittaja, joka ei ota itseään liian vakavasti. Omaelämäkerta nostaa esille riittävän kiehtovat tarinat ja kohtaamiset; kirjoittaja tuntuu olevan sinut elämänsä käänteiden kanssa. Toivottavasti tämä ei ole McConaugheyn viimeinen kirjallinen teos.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Cristina Sandun Tanskalainen retkikunta on pakahduttavan intensiivinen teos
KIRJAT | Romaani vaatii lukijaltaan paljon. Henkilöiden pieniin eleisiin, sanoihin tai vaikenemisiin kätkeytyy paljon. Ja se paljous kuoriutuu esiin kerronnan edetessä.
Monikerroksinen ensiromaani – arviossa Irene Zidanin Isäni appelsiininkukkien maasta
KIRJAT | Irene Zidanin romaanin voi lukea kertomuksena siitä, mitä kaikkea toisen polven siirtolainen voi Suomessa joutua kohtaamaan.
Keskustelevaa runoa – arviossa Arto Lapin Eranto
KIRJAT | Arto Lappi käy uudessa teoksessaan keskustelua muun muassa Emily Dickinsonin, Amy Lowellin ja William Blaken runojen kanssa.
Pauliina Haasjoen runoissa sidokset yhdistävät kaiken luonnon – arviossa Valenssi
KIRJAT | Pauliina Haasjoen runoteos tutkii taidokkaasti yhteyksiä atomeista ylöspäin. Runot poraavat ihmisen aistein nähtyä syvemmälle ja tuovat esiin molekyylit ja aaltoliikkeet.