Kuva: Teos / Liisa Takala
KIRJAT | Olli Sinivaaran Valoon, vihreään on taitavasti toteutettu tutkimus valosta, väristä ja puista.
”Teos alkaa alkukesän heräämisellä ja päättyy marraskuisiin kuviin.”
ARVOSTELU
Olli Sinivaara: Valoon, vihreään
- Teos, 2025.
- 47 sivua.
Viime vuosien runoutta on värittänyt vahva ekokriittinen juonne, jota muun muassa Virpi Vairinen ja Mikko Räty ovat käsitelleet hienoissa teoksissaan. Toisaalta esillä on myös luontosuhteen merkitys ihmiselle, kuten Tomi Kontion Tunturin luokse, rakkaan -kokoelman (Teos, 2023; lue arvio) erämaamaisemissa.
Olli Sinivaaran seitsemäs runokokoelma, Valoon, vihreään (Teos, 2025), liittyy jälkimmäiseen jatkumoon.
Sinivaaran kieltä on kuvattu ”hurmioituneeksi” ja ”vilpittömäksi”. Samat adjektiivit vyöryvät esiin koko voimalla myös näissä runoissa. Puhuja tarttuu kaksin käsin runsauteen ja pakeneviin hetkiin: ”Alkukesän koivuissa kaikki valo ja vihreä/ on nähtävissä kerralla, siihen/ ei tarvitse lisätä mitään, siihen/ jokainen hetki on liian lyhyt,/ jokainen katse liian kärsimätön.”
Kieli tekee myös kokemusmaailmasta kaikenkattavan, kun puhuja kulkee luonnossa ja toistuvasti uppoaa sinne: ”Kun metsään laskeutuu pimeä, jään sen sisään/ yhdeksi männyistä joita tällä kalliolla kasvaa.” Jopa silloin, kun luonnosta on poimittu osa rakennettuun ympäristöön, se huokuu jotain laajempaa puhujalle. Keittiöön tuodut pionit muistuttavat ”suurista tammista siellä vanhassa, valtavassa metsässä”.
Runot eivät kuitenkaan kaikessa uppoutuneisuudessaankaan ole vain tasaista innostusta. Teos alkaa alkukesän heräämisellä ja päättyy marraskuisiin kuviin. Rytmi heijastelee taitavasti muutoksia vaihdellen lyhyistä säkeistä hitaampiin säepareihin. Vahvimmillaan rytmisyys on juuri alkukesäosiossa, kun toisteisuus luo kielellistä vyöryntää niin kuin yhtäkkiä kaiken valtaava vehreys: ”Alkukesän koivut/ välkehtivät, läikehtivät, värehtivät./ Välkehtivät vihreää,/ läikehtivät keltaa, värehtivät valkeaa.”
Sinivaara on aiemmissaan teoksissaan tutkinut värejä ja valoa, ja niistä myös Valoon, vihreään elää.
Sinivaara tekee teknisesti taitavan silmänkääntötempun, sillä käytössä on pelkistetty paletti, jossa on paljon pelkkää ”vihreää” ja ”valoa”, mutta niiden asettaminen jatkuvasti uusiin yhteyksiin luo erittäin visuaalisen teoksen. Lopun vihreä näyttäytyy jo aivan erilaisena kuin äskeinen kesävihreä: ”sitä kun lumi lisää vihreää,/ on enemmän vihreää,// valkeaa, vihreää, valkeaa.”
Valoon, vihreään on näennäisesti pieni ja yksinkertainen teos. Se kuitenkin rakentaa yksinkertaisia rakennuspalikoista – puista, vihreästä ja valosta – hämmästyttävän elävän kokemusmaailman.
Anna Hollingsworth
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hyvänmielen lätkäromanssi nuorille ja miksei vanhemmillekin – arviossa Annukka Salaman Sulamispiste
KIRJAT | Ylöjärveläinen Oliver hiihtää kilpaa, mutta hänen todellinen intohimonsa on jääkiekko, jota poika harjoittelee salaa läheisen avolouhoksen jäällä.
Kommunistinen diktatuuri murskasi surutta parhaitaan – arviossa Elina Kahlan Gulagin viisas
KIRJAT | Gulagin viisas on Elina Kahlan teoksen päähenkilö Pavel Florenski, kommunistisen terrorin uhri. Mies yhdisti tieteen, taiteen ja uskon, mutta se oli Neuvostoliitolle liikaa.
Esikoisromaani palaa koronakevääseen ja etätyösuositusten aikaan – arviossa Tuula Salovaaran Tuija-aidan vanki
KIRJAT | Romaanin pääjuonen herkullinen potentiaali hautautuu loputtomiin yksityiskohtiin, takaumiin ja sivujuoniin.
Työn ja ihmisyyden puristuksessa – Risto Havunen kirjoitti oppaan uupumuksen torjuntaan johtajille ja esihenkilöille
KIRJAT | Johtamispuhe korostaa myötätuntoa, osallisuutta ja valmentavaa otetta, mutta esihenkilön vastuu ja kuormitus eivät ole kadonneet minnekään.