My way or Highway – tällainen oli varttipunkkari Niklas Herlin poikansa Heikin silmin

19.12.2020
HERLINJarkkoMikkonen

Heikki Herlin. Kuvat: Jarkko Mikkonen / Teos

KIRJAT | Heikki Herlin kirjoittaa osuvasti faijastaan Niklas Herlinistä. Tämä olisi ansainnut Tieto Finlandia -ehdokkuuden. Pehmeä ja kova kohtaavat toisensa. Luja ja hauras yhtyvät samaan persoonaan.

”Niklas oli pojalleen ’yhdet kasvot vailla vaihtoehtoja, tunteet ja teot juuri ihmistä itseänsä’.”

ARVOSTELU

4.5 out of 5 stars

Heikki Herlin: Tuollapäin on Highway

  • Teos, 2020.
  • 240 sivua.
Osta kirja tai kuuntele sitä ääni­kirja­palveluista, tuet samalla Kulttuuri­toimitusta!
BookBeat Nextory Storytel

Heikki Herlinin kirjoittama kirja isästään, vuonna 2017 liian varhain kuolleesta Niklas Herlinistä on herättänyt kiinnostusta myös siellä, missä Koneen hissit, Koneen ruhtinas Pekka Herlin tai Kustannusyhtiö Teos eivät. Niklas Herlinin laitapuolen kulkijan olemus, äänen voimakkuus ja arvoissaan ehdoton ja äkkiväärä luonne oli ainakin Helsingin sisällä tunnettu.

Niklas Herlin oli kaukana miljonäärin habituksesta, vaikka varaa siihen olisi ollut. Kirjaa lukiessa paitaan tarttuu tupakan tuoksu ja lukijan rupeaa tekemään mieli kylmää olutta ja matkaa amerikkalaisessa autossa Amerikan poikki. Teos on varttipunkkarin, ehdottoman oikeudenmukaisuuden vaalijan mutta ennen kaikkea faijan elämäntarina.

* *

Niklas Herlin ja numerot. Hämmästyttävää, että Herlin pelkäsi numeroita, vaikka oli raudankova bisnesmies, Yhdysvalloissa koulutettu ja taloustoimittajanakin arvostettu. Niklaksesta kasvatettiin seuraavaa Koneen ruhtinasta mutta isänsä Pekka Herlin päätti toisin ja valitsi toisen veljen Antin jalanjäljilleen. Niklas oli kulkenut omia teitään jo ennen sitä.

Tästä syntyi meitä kaikkia asiaa aikoinaan kohauttanut Niklaksen päätös siitä, ettei ole veljensä kanssa missään tekemisissä. Tätäkin kirjassa käsitellään ohimennen. Numerot ja arvot keskustelivat isän maailmassa koko elinajan ja tätä problematiikkaa myös Heikki Herlin pohtii omasta näkökulmastaan.

Faija oli tinkimättömän oikeudenmukainen ja se näkyi kaikessa hänen toiminnassaan. Hän ei sietänyt epävarmuutta, koska oli itse epävarma: ”Metsästäessä ja pokerissa on oltava cool, eikä faija ollut cool. Hän oli haavanlehti.” Hän ei sietänyt tiedon puutetta missään asiassa, koska oli itse tinkimätön arvoissaan. Vastuu ja vapaus keskustelivat keskenään heltiämättömästi hänessä. Hänen omasta isästään, Pekka Herlinistä, kummunnut epävarmuus ja ristiriitaisuus näkyi hänen omassa toiminnassaan.

Toisaalta Pekka Herlin oli antanut vapautta valita itse (rahan takia) mutta toisaalta vienyt sen (pimittämällä tietoa ja arvaamattomalla luonteellaan). Heikki Herlin katsoo isänsä toimintaa monesta näkökulmasta, tarkkaillen ja hyväksyen isänsä kulmikkuuden. Hän ei arvostele vaan tutkii isäänsä pojan katsein.

* *

Sivistys ja sen antama laaja käsitys maailmasta muotoutti Niklaksen persoonaa. Kustaa Vilkunan perintö näkyy siinä toiminnassa, johon Niklas hän halusi panostaa ja antaa erityisesti aikaansa. Kustannusyhtiö Teoksen toiminnassa tämä näkyy vieläkin. Herlin ei ryhtynyt siihen millä tahansa vaan omilla ehdoillaan.

Teosta oli synnyttämässä pieni mutta pippurinen porukka, josta kustannustoimittaja Silja Hiidenheimo ansaitsisi aivan oman kirjansa. Teoksen sydän perustui Hiidenheimon, Maria Säntin ja Niklas Herlinin intohimoiseen suhtautumiseen kirjallisuuteen ja intoon onnistua. Lukeneisuus kumpusi jo lapsuudesta, ja kirjat kulkevat teoksen sisällä muutenkin, Heikki Herlinin lapsuudesta isänsä kuolemaan. Kustannusyhtiö Teoksen synnyttämisen aikana kuoli Heikki Herlinin isoisä, Pekka Herlin. Niklas Herlinillä ei ollut isästään paljoa hyvää sanottavaa.

Niklaksen elämässä haavoittuneisuus kulki käsi kädessä niiden valintojen kanssa, jotka hän itse valitsi, mutta myös niiden elämäntapahtumien kanssa, jotka osuivat tielle pyytämättä. En tiennyt, että loistava kirjailija Harri Sirola oli Herlinien pikkuserkku mutta kirjaa lukiessa sukulaisuusominaisuudet selvenevät. Niklas Herlin myös kirjoitti Helsingin Sanomiin Sirolan muistokirjoituksen.

Erilaiset ominaisuudet ja kipu värittivät Herlinin elämää. Onnettomuudet ja niiden jälkeiset kivut ja leikkaukset näkyivät sekä arkielämässä että olemuksessa. Niklas Herlinistä jäi vino. Mielipiteiltään hän sen sijaan oli suora ja taipumaton.

Isänä hän onnistui poikansakin mielestä hyvin. Se oli omassa lapsuudessaan toissijaiseksi itsensä kokeneesta Niklas Herlinistä hänen tärkeimpiä tehtäviään.

Heikki Herlinillä on sisko, Riikka Herlin, jolle isä oli kaikki kaikessa. Riikan kehitysvammaisuus ja kehitysvammatyö tuli tärkeäksi tehtäväksi koko perheelle. Niklaksen ja Riikan läheiset suhteet eivät jää epäselväksi. Toimittajana hän myös käsitteli aihetta. Ehkä Riikka täydensi hänen omaa vajavaisuuttaan. Perheen sisällä Heikin sisko oli aivan yhtä tärkeä, ja isänsä kuoltua Heikki Herlin peilaa omaa suruaan isosisarensa kautta.

* *

Minua suoraan sanottuna hämmästytti, ettei Heikki Herlinin kirja mahtunut Tieto Finlandia -ehdokkaiden joukkoon. Se olisi ansainnut sen. Niklas Herlinin kulmikas luonne ja Heikki Herlinin yksityiskohtainen mutta isäänsä omana faijana katsova teksti on soljuvaa, kiehtovaa ja ennen kaikkea kiinnostavaa.

Niklas oli pojalleen ”yhdet kasvot vailla vaihtoehtoja, tunteet ja teot juuri ihmistä itseänsä”. Erikoinen ihminen, erilainen teos.

Hanna-Liisa Onnela

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua