Kuvat: Into / Laura Vesa
KIRJAT | Kati Routa osaa luoda uskottavia ja todentuntuisia henkilöitä. Uudessa dekkarissa entinen poliisi Rosi Tikkuri ratkoo rikoksia Koillis-Lapissa.
”Muinaisjänkäläisyys erottaa kyläläisiä jopa perheiden kesken.”
ARVOSTELU

Kati Routa: Kuollut karkuteillä
- Into Kustannus, 2025.
- 318 sivua.
Kuollut karkuteillä (Into, 2025) on toinen Katariina Romppaisen Kati Routa -nimellä kirjoittama dekkari, jossa entinen poliisi Rosi Tikkuri selvittää henkirikosta. Tällä kertaa ollaan Rosin syntymäseudulla Koillis-Lapissa, pienessä Ristauksen kylässä. Kemijärvi ja Salla mainittu, joten jossakin siellä tämä fiktiivinen kylä voisi olla.
Suurimmaksi osaksi eletään tätä päivää ja välillä tarkistetaan tapahtumia 1980-luvun alkuvuosilta.
Rosin naapurina asuu Henri Lempineva, joka on muuttanut muualta. Henrillä ei ole talossaan saunaa, joten hän viettää Rosin luona saunailtaa joka viikko.
Henrin kissa tulee Rosin luo ja palauttaessaan kissan hän löytää Henrin kuolleena pirtistä. Rosi etsii kenttää tunturin rinteeltä saadakseen soitettua paikalle poliisin. Palattuaan takaisin Henrin ruumis on kadonnut.
Paikallinen poliisi Inkeri Oitamo ei usko ruumiin olemassaoloon vaan väittää Henrin lähteneen vapaaehtoisesti pois paikkakunnalta. Henrin sähköpyöräkin on kadonnut ja sen kerrotaan ilmestyneen Kemijärven rautatieasemalle. Oitamo ei pidä Rosista eikä hänen suvustaan.
Paikkakunnalle muuttaneen Lempinevan ideasta on koottu Muinaisjänkäläiset, alkuperäisasukkaat, jotka palvovat Märkäjänkää. Polun sinne on sulkenut paikallinen Majataloa pitävä Riku Räkkä, jonka vaimo Kristiina kuuluu muinaisjänkäläisiin salaa mieheltään. Timo Veikkonen on Ristauksen kunnanjohtaja, sekavan suvun vesa ja Kristiina Räkän veli. Riku kertoo saavansa uhkauskirjeitä joltakin, Rosi lupaa auttaa asian selvittelyssä.
* *
Kirjan päähenkilö Rosi Tikkuri on Pyhän hetteen majatalon siivooja ja entiseltä ammatiltaan poliisi. Hän opiskeli ja teki töitä Tampereella poliisina ja mokattuaan muutti takaisin Ristaukseen suvun omistamaan taloon, joka on ollut tyhjänä vuosia. Ristaus on Rosi Tikkurin kiirastuli, jossa mikään ei ole sitä miltä näyttää.
Kylä on sen verran pieni, että jokainen asukas on tavallaan Rosin ja Henrin naapui. Kyläläisten ihmissuhteet ja tapaamiset ovat päivittäisiä. Muinaisjänkäläisyys erottaa kyläläisiä jopa perheiden kesken. He palvovat Jänkähäistä, joka kuulemma elää Märkäjängän pyhässä hetteessä.
* *
Jutussa on paljon henkilöitä, vanhoja tuttuja ja uudisasukkaita. Mukana on tavallisen elämän pieniä ja suuria draamoja ja traagisia tapahtumia. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on sopivasti. Huumori on lakonista koillislappilaiseen tapaan.
Vauhdikkaan alun jälkeen lukijalta menee henkilöiden paljouden vuoksi hetki ennen kuin sujuvaan lukunautintoon pääsee kiinni.
Kirjailija on osannut luoda uskottavia ja todentuntuisia henkilöitä, pienet ja suuret yllätykset onnistuvat lisäämään mielenkiintoa.
Rosi Tikkuri selvitteli ensimmäistä rikosta dekkarissa Vihanpitäjä (2020). Jostakin syystä se meni itseltäni ohi, mutta asia korjataan.
Tähän mennessä Katariina Romppainen on kirjoittanut 11 lasten- ja nuortenromaania sekä neljä aikuisten romaania omalla nimellään.
Maija Kääntä
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ehkä ihminen ei olekaan luomakunnan valtias – arviossa Risto Isomäen Krakenin saari
KIRJAT | Luonto- ja ympäristöasioihin keskittyvä kirjailija Risto Isomäki kuvaa uusimmassa romaanissaan ihmisen selviytymistä yllättävissä tilanteissa syvällä meren pinnan alla.
Olivatko Lalli ja Elina sittenkin lihaa ja verta, kysyy Mikko K. Heikkilä teoksessaan Taruissa on totta
KIRJAT | ”Tasokas tiede on kuin puolueeton oikeudenkäynti, jossa vain näyttö ratkaisee”, perimätietoon perehtynyt dosentti esittää ja lyö pöytään todisteet, joita on vaikea väittää palturiksi.
Frans, joka ei ensin edes tiennyt olevansa Frans – arviossa Hannu Salmen Frans Leijon -elämäkerta
KIRJAT | Hannu Salmi kiinnostui 1800-luvun lopussa syntyneestä isosedästään vuosia sitten. Syntyi Finlandia-ehdokas köyhän piian aviottomasta pojasta, joka eli kuurona ja sokeana.
Hybridinen teos pohtii merkityksiä ja muutosta – arviossa Taneli Viljasen Glitterneste
KIRJAT | Taneli Viljasen Glitternesteessä muoto ja sisältö palvelevat taidokkaasti toisiaan. Queerbarokin haaste otetaan tosissaan.







