Muistelua abortista – arvioitavana Annie Ernaux’n vihdoin suomeksi julkaistu Tapaus

Kuvat: Francesca Mantovani / Editions Gallimard / Gummerus

Nuorena opiskelijana Annie Ernaux tuli raskaaksi. 1960-luvulla lapsen saaminen olisi tuhonnut opiskelijan mahdollisuudet jatkaa opintojaan ja köyhistä oloista ponnistaneelle Ernaux’lle se olisi ollut tuomio köyhyyteen. Abortti laillistettiin Ranskassa vasta 1970-luvun lopulla, eli vielä 1960-luvulla se oli rikos, josta nainen saattoi joutua vankilaan ja abortin tehnyt lääkäri menettää lääkärinlupansa.

Tapaus (suom. Lotta Toivanen; Gummerus, 2023) tarkastelee Ernaux’n alkuraskautta ja tietä kohti laitonta aborttia vuosikymmeniä myöhemmin. Kirja ilmestyi alun perin vuonna 2000, eli se on kirjoitettu yli 30 vuotta tapahtuneen jälkeen. Ernaux kuvaakin, miten hän tarkastelee vanhoja päiväkirjojaan ja kalentereitaan, ja tarkastelee myös omia muistojaan tapahtuneesta.

Tapaus on hyvin pieni kirja, selvästi alle sata sivua väljää tekstiä. Siinä on silti isomman kirjan painavuutta. Ernaux kuvaa omaa yksityistä kokemustaan, joka kuitenkin laajenee yhden ihmisen kokemusta suuremmaksi. Hänen on kerrottava ja kommentoitava siinä sivussa omaa kertomistaan.

”(Tällainen selostus saattaa herättää ärtymystä, inhoakin, sitä saatetaan pitää mauttomana. Mutta kun on kokenut jotakin, mitä tahansa, siitä on lupa kirjoittaa. Mikään totuus ei ole toista vähäisempi. Ja jollen kerro kokemuksestani perin juurin, hämärrän osaltani naisten todellisuutta ja asetun maailmaa hallitsevan miehisen ylivallan puolelle.)”

Ernaux kokee – ja olen samaa mieltä – että vaikka kokemus on sikäli mennyttä, kun abortti on Ranskassakin laillistettu, niin kertominen on silti tärkeää. Se on tärkeää jo siksi, että kuten viime aikoina on nähty, aborttioikeus ei ole mikään saavutettu etu, jota ei voi enää ottaa pois. Maailmassa on yhä paljon tahoja, jotka aktiivisesti vastustavat naisten oikeutta päättää omasta kehostaan.

Tätä se on, jos laillista aborttia ei ole, Ernaux osoittaa, epätoivoista enkelintekijän etsimistä ja hengenvaaraan asettumista, kun toisessa vaakakupissa on koko tulevaisuuden menettäminen. Aborttia vastustavat tahot haluavat harvemmin edistää naisten asemaa mitenkään muutenkaan ja tehdä aborttia siten vähemmän houkuttelevaksi; tärkeintä on kontrolloida ja pakottaa, harjoittaa epäsuoraa väkivaltaa naisia kohtaan.

Tapaus on nobelisti Ernaux’lta tyylikäs, painava, merkittävä teos. Onneksi se on suomennettu, ja onneksi on Lotta Toivanen, joka hallitsee Ernaux’n vähäeleisen tyylin hienosti suomeksi. Tapaus on yhtä aikaa helppoa ja vaikeaa luettavaa.

* *

Audrey Diwanin Tapahtuma (2021)

Tapaus on sovitettu myös elokuvaksi. Audrey Diwanin ohjaamassa ja Diwanin, Marcia Romanon ja Anne Berestin käsikirjoittamassa elokuvassa pääosaa esittää Anamaria Vartolomei. Tarina on sama: nuori opiskelijanainen tulee raskaaksi vuonna 1963 ja joutuu hankkimaan laittoman abortin voidakseen jatkaa opintojaan.

Näkökulma on kuitenkin toisenlainen kuin kirjassa, mikä on selvää kaikille kirjan lukeneille: kirja on hyvin sisäinen, omissa muistoissa ja menneisyydessä tapahtuva. Sellainen ei oikein toimi valkokankaalla. Niinpä elokuva on pinnallisempi ja kuvaa vain nuoren naisen pyristelyä.

Ratkaisu on toimiva siltä kannalta, että tuloksena on oikein mainio elokuva. Erinäiset palkintoraadit ovat olleet samaa mieltä: Tapahtuma voitti muun muassa Venetsian elokuvajuhlien Kultaisen leijonan. Vartolomei tekee pääosan hienosti ja elokuvan kiristyvä tunnelma on kohdallaan, kun aika kuluu ja abortin saamisen takaraja lähestyy. Kirjan sanoma välittyy niiltä osin hyvin.

Kirjan lukeneena ei tietenkään välty vertailemasta teoksia toisiinsa. Kirja on hienompi, syvällisempi, se on selvää. Elokuvassa on tehty jonkin verran muutoksia kirjan yksityiskohtiin ja rakenteeseen; osa on ymmärrettäviä, osa yhdentekeviä, osa vähän kummastuttavia. Viikon lasketteluloma on esimerkiksi muuttunut nopeaksi uimarantareissuksi ja tapahtumat on muutenkin siirretty talvesta kesään; kaiketi siksi, että elokuvaan saataisiin kesän valoa ja väriä. Sama se. Abortin yksityiskohtien muuttaminen ihmetytti enemmän.

Itsenäisenä teoksena elokuva on tyylikästä työtä. Sen kuvaama 1960-luvun yliopistomaailma näyttäytyy tämän päivän Suomessa erikoisen vanhanaikaisena ja koulumaisena, nuorten naisten elämä opiskelija-asuntolassa vaikuttaa olevan vailla yksityisyyttä ja omaa tilaa. Seksi kiinnostaa kaikkia, mutta vastuu raskauden seurauksista on yksin naisilla. Se on tarpeellinen aihe käsitellä yhä. Tapahtuma on katsomisen arvoinen.

Mikko Saari

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua