Kuvat: Stine Heilmann / Gummerus
KIRJAT | Jojo Moyesin Morsianten laiva kertoo 600 australialaisen sotamorsiamen matkasta kuninkaallisen laivaston HMS Victorius -aluksella Australiasta Iso-Britanniaan sodan päätyttyä vuonna 1946.
”Lukijalle luvassa on kirveleviä kohtaloita ja valtameren yli kantavaa rakkautta.”
ARVOSTELU

Jojo Moyes: Morsianten laiva
- Suomentanut Heli Naski.
- Gummerus, 2022.
- 464 sivua.
Britanniassa syntyneen Jojo Moyesin uusimman käännetyn teoksen Morsianten laivan (suom. Heli Naski; Gummerus, 2022) perustarina on hämmästyttävä. Siinä seurataan yli 600 sotamorsiamen matkaa Britannian kuninkaallisen laivaston HMS Victorius -aluksella Australiasta Iso-Britanniaan sodan päättymisen jälkeen.
Sotamorsiamet lähtevät 4.7.1946 merten yli lunastamaan avioliittolupauksiaan tai palaamaan sodan jälkeen, useimmiten, lähes tuntemattoman puolisonsa luokse.
Laiva on lastattu morsiamien lisäksi lentokoneilla, merijalkaväellä ja sodasta palaavilla nuorilla miehillä. Koska Victoriuksen lasti on poikkeuksellinen, on myös aluksen ennestään tiukkoihin sääntöihin ladattu uusia ohjeistuksia ja määräyksiä, jotka pyrkivät estämään kontaktit morsianten ja miehistön välillä.
Keskinäiseltä kanssakäymiseltä on kuitenkin mahdotonta välttyä, kun alun perin kuusiviikkoiseksi suunniteltu matka venyy kahdeksan viikon mittaiseksi. Viikkojen merilläolo näännyttää, herättää tunteita ja jännitteitä, jolloin velvollisuudet herkästi unohtuvat.
Innoitusta isoäidin elämästä
Nykypäivänä uskomattomalta tuntuva tarina on Jojo Moyesin mukaan fiktiota, mutta se on saanut inspiraationsa kirjailijan isoäidin elämästä, joka teki aikanaan kyseisen matkan.
Kirjan lukujen alussa on lehdistä ja historiankirjoista poimittuja kiinnostavia ajankuvia ryydittämässä tarinaa.
Tarinan laiva on totta; matka todella tapahtui sodan päättymisen jälkeen heinä-elokuussa 1946. Alus ei kuitenkaan ole mikään non-stoppina Turku–Tukholma-väliä seilaava Silja Serenade baareineen ja yökerhoineen, vaan sodassa palvellut lentotukialus, jolla on kuljetettu lentokoneita, tykkejä ja sotatarvikkeita.
Victorius-aluksella on tilaa usean suuren asuinkerrostalon verran. Lentokannen alla on yhdeksän kerrosta ja kannen alapuolella neljä kerrosta. Naiset tuskailevat laivan kokoa, sillä pelkästään jonkin kannen päästä päähän kulkeminen kestää helposti puoli tuntia ja enemmänkin, jos sattuu eksymään. Matkan edetessä eksymisiä tulee puolin ja toisin niin morsiamille kuin miehistöllekin.
* *
Morsianten laivan näkökulmahenkilöiksi nousevat samaan hyttiin sijoitetut neljä erilaista naista – Avice, Margaret, Jean ja Frances – joiden lähtökohdat, luonteet ja elämäntilanteet ovat täysin erilaisia. Päähenkilöiden kautta seurataan laivan kahdeksan viikkoa kestävää matkaa, naisten tulevaisuudensuunnitelmia, ja niiden muutoksia. Myös viimeistä komennustaan tekevä laivan kapteeni Highfield on yksi kirjan keskushahmoista.
Menneisyytensä kanssa kamppailevalle Francesille matka osoittautuu tärkeämmäksi kuin määränpää. Hänen elämänsä saa laivalla kokonaan uuden suunnan.
”Jälkeenpäin Frances ajatteli, että se yö oli merimatkan ehdoton huippukohta. Ei pelkästään hänelle, vaan useimmille heistä. Ehkä se johtui siitä, että he kaikki olivat yhdessä, vapauden tunteesta ja aavan meren ja avaran taivaan suomasta ihanasta helpotuksesta hautovan kuumien vuorokausien ja voimistuvan pahantuulisuuden jälkeen. Se kaikki kohotti heidän mielialaansa. Ulkona avonaisella kannella he kaikki olivat yhdenvertaisia, eikä valtavaa naislaumaa koettelevasta klikkiytymisestä näkynyt mitään merkkejä.”
* *
Kirjan lähtökohta on mielenkiintoinen ja historiallisten faktojensa vuoksi uteliaisuutta herättävä. Teksti on Moyesin tyylin tapaan vetävää ja helppolukuista.
Välillä lähes viisisataasivuinen tarina kuitenkin puuduttaa, vaikka aluksella ennätetään kokea niin rakkautta, konflikteja kuin draamaakin.
Lontoossa vuonna 1969 syntynyt Jojo Moyes on suosittu kirjailija sekä Suomessa että maailmalla. Hänen teoksiaan on myyty yli 38 miljoonaa kappaletta ja niitä luetaan 46 kielellä. Moyes aloitti uransa toimittajana ja ryhtyi myöhemmin täysipäiväiseksi kirjailijaksi. Hän asuu kolmen lapsensa kanssa maatilalla Essexissä, Englannissa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ehkä ihminen ei olekaan luomakunnan valtias – arviossa Risto Isomäen Krakenin saari
KIRJAT | Luonto- ja ympäristöasioihin keskittyvä kirjailija Risto Isomäki kuvaa uusimmassa romaanissaan ihmisen selviytymistä yllättävissä tilanteissa syvällä meren pinnan alla.
Olivatko Lalli ja Elina sittenkin lihaa ja verta, kysyy Mikko K. Heikkilä teoksessaan Taruissa on totta
KIRJAT | ”Tasokas tiede on kuin puolueeton oikeudenkäynti, jossa vain näyttö ratkaisee”, perimätietoon perehtynyt dosentti esittää ja lyö pöytään todisteet, joita on vaikea väittää palturiksi.
Frans, joka ei ensin edes tiennyt olevansa Frans – arviossa Hannu Salmen Frans Leijon -elämäkerta
KIRJAT | Hannu Salmi kiinnostui 1800-luvun lopussa syntyneestä isosedästään vuosia sitten. Syntyi Finlandia-ehdokas köyhän piian aviottomasta pojasta, joka eli kuurona ja sokeana.
Hybridinen teos pohtii merkityksiä ja muutosta – arviossa Taneli Viljasen Glitterneste
KIRJAT | Taneli Viljasen Glitternesteessä muoto ja sisältö palvelevat taidokkaasti toisiaan. Queerbarokin haaste otetaan tosissaan.







