Monipuolisempaa talousajattelua – arviossa Feminismiä talouteen

Kuva: Gaudeamus

Kansainvälisesti eläväinen feministinen talouden tutkimus ja talouspoliittinen ajattelu on viime vuosina alkanut herättää laajenevaa kiinnostusta myös Suomessa. Vuonna 2024 ilmestyi kaksi suomeksi kirjoitettua feminististä taloutta käsittelevää kirjaa: Anni Marttisen Hattaratalous sekä Hanna Ylöstalon, Heini Kinnusen, Emma Lambergin ja Iina Perheentuvan yhdessä kirjoittama Feminismiä talouteen – Opas kriittiseen talouslukutaitoon (Gaudeamus, 2024)

Näiden lisäksi viime vuonna julkaistiin myös esimerkiksi suomennos Nancy Fraserin kirjasta Kannibaalikapitalismi – Miten päästä eroon järjestelmästä, joka syö demokratian, hyvinvoinnin ja maapallon, johon myös Feminismiä talouteen viittaa. Feministinen talousajattelu näkyy myös hiukan aiemmin ilmestyneessä Samu Kuopan ja Riina Tanskasen kirjassa Kapitalismin suuri illuusio (lue arvio).

Feminismiä talouteen -kirjan keskiössä on “kriittinen feministinen taloustaito”, jota kirja pyrkii avaamaan ja levittämään. Tutkimukselle perustuva teos kutsuu lukijat ajattelemaan taloutta ja koko maailmaa uusiksi:

“Kirjamme on opas kriittiseen feministiseen talouslukutaitoon. Lukutaito ymmärretään yleensä yksilölliseksi taidoksi, mutta me kutsumme lukijoitamme kehittämään talouslukutaitoa, joka on väylä yhteiseen ajatteluun ja toimintaan. Rohkaisemme lukijoita osallistumaan talouden määrittelyihin ja taloutta koskeviin yhteiskunnallisiin keskusteluihin omista lähtökohdistaan. Kannustamme rakentamaan taloutta koskevaa tietoa eri näkökulmista ja pohtimaan vaihtoehtoja vallitseville talouden järjestyksille ja talouspolitiikalle.”

Valmista poliittista ohjelmaa tutkijat eivät lukijoille kuitenkaan halua tarjota, vaan kannustavat ajattelemaan itsenäisesti ja tarkastelemaan taloutta tavalla, joka pyrkii ”avamaan erilaisia reittejä tasa-arvoisemmalle sekä sosiaalisesti ja ekologisesti kestävämmälle taloudelle ja tulevaisuudelle”.

Ylöstalo, Kinnunen, Lamberg ja Perheentupa ovat kirjoittaneet teoksen tutkimustyöryhmänä ja kuvaavat sen olevan “yhteiseen ajattelu- ja kirjoitustyöhön perustuva kokonaisuus”. Kirjan seitsemästä luvusta johdanto ja johtopäätökset on kirjoitettu yhdessä, muille luvuille taas on nimetty vastuukirjoittaja. Lopputuloksen perusteella ryhmän yhteistyö on pelannut hyvin yhteen, sillä teos on kieleltään yhtenäinen ja selkeä verrattuna moneen yhdessä kirjoitettuun kirjaan.

Feministisen talousajattelun keskeinen pyrkimys on kirkastaa ja laajentaa käsitystämme taloudesta. Tämän lähtökohdan taustalla on kriittinen huomio, joka koskee sitä, miten kapeasti valtavirran taloustieteessä ja politiikassa taloutta käsitellään. Esimerkiksi mikä lasketaan osaksi bruttokansantuotetta ja mitä sen kaltaiset käsitteet kätkevät näkyvistä? Mikä lasketaan tuottavaksi ja arvokkaaksi ja mikä tuottamattomaksi ja arvottomaksi työksi? Feministisen ekologisen ajattelun piirissä tällaiset havainnot yhdistetään näkemykseen, jonka mukaan pääasiassa naisten tekemä ilmainen kotityö vertautuu valtavirran talousajattelussa luontoon, jota voidaan riistää ja tuhota korvauksetta.

Jo kirjan alkupuolella määritellään ytimekkäästi miten kirjoittajat ymmärtävät feminismin suhteessa talouteen:

“Feministinen lähestymistapa tarkoittaa kirjassamme etenkin kolmea asiaa: 1) talouden ymmärtämistä sukupuolittuneeksi järjestelmäksi, 2) nykyiseen talousjärjestelmän sisältyvän eriarvoisuuden näkyväksi tekemistä ja kriittistä tarkastelua sekä 3) talouden ymmärtämistä kokonaisuudeksi, joka pitää sisällään tuottavan ja uusintavan talouden – ja tämän jaottelun kyseenalaistamista.”

Kirjoittajakunta viittaa J. K. Gibson-Grahamin ajatukseen talouden jäävuorimallista. Vertauksessa pinnalla näkyvä nyppylä ymmärretään varsinaiseksi taloudeksi, mutta pinnan alle kätkeytyy monenlaista “virallista” taloutta pystyssä pitävää toimintaa. Myös Gibson-Grahamin yhdessä muiden kanssa kirjoittama laajempaa käsitystä taloudesta peräänkuuluttava teos Elävä talous – Yhteisen tulevaisuuden toimintaopas on suomennettu vuonna 2019.

Feminismiä talouteen käsittelee talouden ja sukupuolen välisten kytkösten lisäksi näiden molempien risteämistä yhteiskuntaluokan ja rodun kanssa. Taloutta tarkastellaan myös luonnon ja globaalien suhteiden näkökulmasta. Kritiikin kohteeksi joutuu taas talouskuripolitiikka, joka elää ja voi hyvin myös nykyisessä Petteri Orpon hallituksessa.

Suomalaista 2010-luvun politiikkaa on tutkimuskirjallisuudessa nimitetty talouskurin vuosikymmeneksi ja ilmastonmuutoksen näkökulmasta menetetyksi vuosikymmeneksi. Tällaisia äänenpainoja on esitetty esimerkiksi Janne Auton toimittamassa artikkelikokoelmassa Talouskuri tuli Suomeen (lue arvio), johon Feminismiä talouteen -kirjan tekijäkunnasta Ylöstalo on myös kirjoittanut artikkelin yhdessä Anna Elomäen ja Johanna Kantolan kanssa. Tekstissä kuvataan, miten feministiset järjestöt ja laajempi feministinen liikehdintä politisoituivat uudestaan vastauksena Juha Sipilän hallituksen talouskuria mukailevaan leikkauspolitiikkaan, joka osui esimerkiksi moniin naisvaltaisiin julkisen sektorin aloihin sekä naisiin kohdistuvaa syrjintää ja väkivaltaa vastustaviin kansalaisjärjestöihin.

Tulkitsen itse, että 2020-luvulla lisääntynyt kiinnostus feministiseen talousajatteluun ja -politiikkaan, jota myös Feminismiä talouteen edustaa, on osin seurausta tästä feminististen toimijoiden terästäytymisestä 2010-luvun loppupuolella. Tietokirja vastaa näin kasvaneeseen kysyntään ajatella taloutta ja talouspolitiikkaa monipuolisemmin ja feministisistä näkökulmista.

Ainoa lukiessa vaivannut asia koskee sitä, miten Feminismiä talouteen -kirjassa määritellään talousjärjestelmämme ja millaisia käsitteellistyksiä sen suhteen tehdään. Vaikka kirjoittajat pyrkivät muuten haastamaan monenlaisia valtavirtaisia näkemyksiä taloudesta, läpi teoksen puhutaan pääasiassa “markkinataloudesta”, joka määritellään lyhyesti ja ilman lähteistystä yhdellä viitteellä: “Markkinatalous on talousjärjestelmä, jossa hinnat hinnat muodostuvat vapailla markkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan.”

Feministisessä talousajattelussa, varsinkin marxilaisessa, johon teoksessa viitataan runsaasti aina aiemmin mainitusta Nancy Fraserista Silvia Federiciin, kritiikin kärki ei kuitenkaan kohdistu sen enempää markkinoihin kuin markkinatalouteen, vaan niitä perustavammaksi katsottuun tuotannon tasoon sekä siihen miten arvo määritellään ja mikä on arvoa tuottavaa työtä. Kyse on toisin sanoen kapitalismikritiikistä eikä markkinatalouskritiikistä. Joissain kohdissa kirjoittajien viitatessa kapitalismikriittiseen feminismin edustajiin tuntuu jopa epäeksaktilta häivyttää viitattujen ajattelijoiden käsityksiä kapitalismista ja siihen kytkeytyvistä keskeisistä käsitteistä. Olisin vähintään kaivannut selkeämpiä perusteluja valinnalle puhua kapitalismin sijaan markkinataloudesta sekä sen avausta onko asiassa kyse kirjoittajien omasta preferenssistä, analyyttisestä tai strategisesta valinnasta vai muusta syystä.

Kokonaisuutena Feminismiä talouteen -summaa joka tapauksessa ansiokkaasti monenlaista feminististä taloutta koskevaa tutkimusta ja keskustelua sekä esittelee näiden piirissä tehtyjä havaintoja ja oivalluksia kompaktisti ja ymmärrettävästi. Kirjan luettuaan tekee mieli alkaa tutustua tarkemmin sen runsaasta lähdeluettelosta löytyviin artikkeleihin ja kirjoihin.

Juho Narsakka

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua