Kuva: Amusantti
KIRJAT | Sari Kanala osaa asettua Suomenhevonen-teoksessaan tiedonjanoisen nuoren tai aloittelijan asemaan.
”Kanala on onnistunut rajaamaan tekstejä niin, että olennainen välittyy.”
ARVOSTELU

Sari Kanala: Suomenhevonen
- Amusantti, 2025.
- 176 sivua.
Suomenhevosesta on kirjoitettu useita kirjoja. Suurin osa kirjoista lienee omistajille ja lajin harrastajille tarkoitettuja opuksia, joissa mennään syvälle historiaan. Sari Kanalan Suomenhevonen (Amusantti, 2025) ei ole sellainen. En tunne tekijää, mutta uskallan silti sanoa, että kirja luultavasti on tekijänsä näköinen.
Sari Kanala kertoo kirjan loppusanoissa, että aloitti ratsastuksen kuusi vuotta sitten. Hän muistelee alkeiskurssia, jossa muut ratsastajat olivat lapsia ponien selässä. Kanalalle annettiin käyttöön suomenhevonen.
Kuusi vuotta on ratsastusharrastuksessa vasta pintaraapaisu, ja tässä tapauksessa vihreys on vain eduksi. Kanala osaa asettua tiedonjanoisen nuoren tai aloittelijan asemaan. Moni harrastaja muistaa alkuajalta sen, että kirjastosta piti lainata kaikki hevoskirjat, ja se ensimmäinen opetusratsu jää pysyvästi muistoihin kuin ensirakkaus.
Kirjassa on paljon tietoa ja valtavasti kuvia. Kanala on onnistunut rajaamaan tekstejä niin, että olennainen välittyy eikä lukeminen käy liian uuvuttavaksi vaan pysyy suupaloina.
Kirjassa on esitelty monen monta erilaista suomenhevosta. Lukuisien esimerkkien kautta lukijalle hahmottuu kuva siitä, mikä suomenhevosille on yhteistä. Niissä on jotain hyvin suomalaista. Vaikka jokainen suomenhevonen on yksilö, lähes kaikkia niistä kuvaillaan työhaluisiksi puurtajiksi. Asialliset hommat hoidetaan kunnialla, vaikka laitumella oltaisiin kuin ellun kanat. Kun suomenhevonen saa varusteet niskaansa, se antaa 110 prosenttia.
Lukuisat kuvat ovat laadukkaita ja ajatuksella valittuja. Kuten tekstissäkin, kuvien paljous antaa lukijalle käsityksen siitä että suomenhevosia on vaikka minkävärisiä mutta kaikissa niissä on jotain samaa.
Kirja on suunnattu 8–12-vuotiaille mutta se käy yhtä hyvin kaikille. Kieli on selkeää ja sujuvaa. Kirjasta voi löytää monia tasoja. Sille, joka ei tiedä suomenhevosesta juuri mitään, se tarjoaa onnistuneen katsauksen rotuun. Suomenhevosharrastaja voi löytää kirjasta monta tuttua hevosta ja ihmistä.
Elina Talvio
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Elämän viiruja ja sanoja paperilla – arviossa Olli Jalosen Puhdas viiruinen elämä
KIRJAT | Olli Jalonen käsittelee pienten ihmisten kautta isoja teemoja, sisällissotaa ja 1920-luvun aatteita.
Sisaruutta, surua ja oman tien etsintää – arviossa Coco Mellorsin Blue Sisters
KIRJAT | Coco Mellorsin romaanin prologissa huomautetaan miltei vihaisesti, ettei sisaruutta ja ystävyyttä pidä rinnastaa automaattisesti.
Koulukiusaamista ja väkivaltaa – arviossa Päivi Alasalmen Tuhon airut
KIRJAT | Karla jatkaa kostamista onnellista elämää elävälle sisarelleen ja sieppaa tämän pojan Hallavainen-sarjan viidennessä osassa.
Verijäljet, ruumis, rikos, poliisi – arviossa Outi Hongiston Dekkarinkirjoittajan opas
KIRJAT | Revolverissa ei käytetä äänenvaimenninta eikä kuolemaa todeta kokeilemalla pulssia ranteesta.







