Minnehän mahdetaan murhata kiuasyrityksen johtaja? Arviossa Antti Tuomaisen Palavat kivet

29.09.2023
TuomainenPalavat

Kuvat: Jonne Räsänen / Otava 

KIRJAT | Musta huumori, rikkaat henkilöhahmot ja murhamysteerikaava kantaa sauna-aiheista dekkaria, mutta löylyt jäävät hieman haaleiksi.

ARVOSTELU

3.5 out of 5 stars

Antti Tuomainen: Palavat kivet

  • Otava, 2023.
  • 297 sivua.
Osta kirja tai kuuntele sitä ääni­kirja­palveluista, tuet samalla Kulttuuri­toimitusta!
BookBeat Nextory Storytel

Anni Korpinen on viisikymppinen, kiukaita valmistavan pk-yrityksen myyntitykki, joka elää formulamemoribiliaan keskittyvän Santeri-puolison kanssa. Parisuhteen valopilkkuina toimivat nykyään lähinnä saunahetket omassa rauhassa. Korpisen elämä kääntyy ylösalaisin, kun työpaikan suunniteltu uusi veturi ja johtaja Ilmo Räty murhataan käristämällä hänet saunanlauteille, ja Annin isälle vuosikymmenten takaisesta metsästysreissusta edelleen kaunaa kantava vanhempi paikallinen poliisi pitää Annia syyllisenä. Hommaa värittää vielä Annin vanha sulhanen, nuorempi poliisimies Janne sekä saunafirman Antti Tuomaiselle tuttuun tapaan värikäs henkilökunta.

Antti Tuomainen on viimeistään Mies joka kuoli -romaanistaan (2016) lähtien hurmannut lukijoita mustan huumorin sävyttämillä dekkareillaan, joista vuonna 2020 alkanut Jäniskerroin-trilogia heitti vakuutusmatemaatikon selviämään seikkailupuistomaailmaan, sen monien persoonien ja monesti harmaalla alueella liikkuvien talouskuvioiden pariin. Komedialliset hahmot, odottamattomilla tavoilla menehtyvät ruumiit ja päähahmon selviäminen juonista ja katteettomista epäilyksistä, tai ylipäätään hengissä, loi nautinnollista tarinaa jokaisen yksittäisen kirjan osalta. Odotuksia on siis ladattu myös uudelle Tuomaiselle.

Niihin nähden saunamaailmaan ja ihmisten erilaisiin ikääntymisen ja vanhenemisen aiheuttamiin elämänmuutoksiin painottuva Palavat kivet (Otava, 2023) ei ihan yllä parhaiden Tuomais-hetkien pariin, vaikkei missään nimessä varsinaisesti petäkään.

Ehkä Puhtijärven pieneen taajamaan sijoittuva murhamysteeri käynnistyy hiukan liian rauhallisesti ja alkaa päästä kunnolla vauhtiin vasta pidemmälle päästäessä? Tai sitten ikääntyvien ihmisten pirtaan eivät oikein sovi farssimaisen kiihkeät suunnanmuutokset ja liian pikaiset juonenkäänteet?

* *

Dekkarirakenteen osalta Tuomainen pitää hienosti jännityksen ja esiripun yllä ihan loppuun asti. Todellinen syyllinen ja hänen kiinnijäämisensä paljastuvatkin vasta ihan tarinan viime metreillä. Monenlaisilla salaisuuksilla ja kiehtovan persoonallisilla hahmoilla lastatussa työyhteisössä ei missään kohtaa viitata vain yhteen suuntaan, vaan motiiveja tuntuu olevan monenlaisia. Onko pian koittava vallanvaihto aikaansaanut äärimmäisiä reaktioita? Onko saunabisneksessä vuodettu bisnessalaisuuksia kilpailijoille? Vai onko kyseessä ihan joku työn ulkopuolinen syy?

Aika leppoisasti etenevä dekkari ei ole hauskin tai hirtehisin Tuomaisen tarinoista, mutta silti se toimii tarinallisesti, auki olevia langanpäitä solmitaan yllättävilläkin tavoilla ja tunnelma pysyy tuomaismaisen hersyvänä. Saunan takana on tilaa, sanotaan. Joskus sitä kärähdetään ihan sinne sisälle.

Ilkka Valpasvuo

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua