Kuvat: Juha Metso / Johnny Kniga
KIRJAT | Saariston ja Seutulan pikkuvaltioiden tarina alkaa Mikko-Pekka Heikkisen romaanissa hyvin, mutta jää sittenkin hiukan laihahkoksi.
”Norppaöljy on dystopia ei niin kovin kaukaisesta eikä mitenkään mahdottomalta tuntuvasta tulevaisuudesta.”
ARVOSTELU
Mikko-Pekka Heikkinen: Norppaöljy
- Johnny Kniga, 2022.
- 221 sivua.
Suomalaisen yhteiskunnan jakautuminen ja siitä syntyvien jännitteiden käsittely on leimannut Kainuusta helsinkiläistyneen toimittajan ja kirjailijan Mikko-Pekka Heikkisen satiirisia kirjoja.
Terveiset Kutturasta (2012) ajautui rikkaan Etelän ja köyhän Pohjoisen väliseen sisällissotaan asti, Jääräpää (2014) koitti pelastaa Lapin autioituvia kuntia helsinkiläisen naisjuristin junailemalla kuntaliitoksella ja tänä vuonna ilmestyvän kansainvälisen televisiosarjankin synnyttänyt Poromafia (2016) haastoi saamelaista elämäntapaa moderneilla tuulilla. Sähkömies (2020) taisteli fossiilisia polttoaineita vastaan supersankarina ja Betoniporsas (2018) kertoi, mitä seuraa, kun urbaanit hipsterit saavat Helsingin kasvavasta maaltamuuttajamassasta tarpeekseen ja radikalisoituvat.
Heikkinen on onnistunut luomaan tarinoihinsa herkullisia henkilöhahmoja ja kirjoittanut kulttuurien törmäämiset nautinnollisen överiksi. Keskiössä ovat silti ihan tavalliset ihmiset.
Niin nytkin. Norppaöljy (Johnny Kniga, 2022) on dystopia ei niin kovin kaukaisesta eikä mitenkään mahdottomalta tuntuvasta tulevaisuudesta, jossa luottamus ydinvoimaan katoaa, fossiilisten polttoaineiden kiihtyvä käyttö sulattaa napajäätiköt ja poliittinen peli vaikuttaa omalta osaltaan tilanteen pahenemiseen. Kuluvan vuoden marraskuusta alkava tapahtumaketju johtaa siihen, että vuonna 2029 Suomen rantaviiva on noussut Seutulan lentokentän tasalle ja Atlantti on levittäytynyt yli Itämeren. Polttoainetta kalastusaluksille saadaan enää rannikon valtalajiksi kasvaneiden harmaahylkeiden eli norppien rasvasta tuotetusta öljystä. Pienet vapaavaltiot yrittävät tulla toimeen erillään kaukaa Tampereelta johdetusta vanhasta Suomesta, jossa sielläkin eläminen on erilaista, kun puolet maailmasta on veden alla.
Puoliksi egyptiläinen Matti Mubarak johtaa rantavaltio Seutulaa alueen Nimismiehenä. Ennen mullistusta suuryhtiöiden sovittelijana toiminut Mubarak uskoo sivilisaatioiden rakentuvan sopimuksille ja on neuvotellut osittain veden alle jääneiden Helsingin tornitalojen muodostaman Saariston johtajan, öljynjalostuksen asiantuntijan Juulia Väntösen kanssa kauppasopimuksen, jossa Seutulan viljaa vaihdetaan Saariston jalostamaan norppaöljyyn. Nyt Mubarak on matkalla Saaristoon ottamaan selvää, miksi luvattu öljyntuonti on loppunut.
Perillä hänelle selviää, että Saaristossa on toteutunut uskonnollinen vallankumous pappi Sakarias Jurmalan johdolla, eikä sovittu kauppasopimus enää päde. Juulia on syrjäytetty, mutta hänelläkin on omat juonensa viritteillä. Matin jäädessä kiihkouskovaisten käsiin hänen hallintopallinsa alkaa tutista ja Seutulan hallinnon haukat puolustusministeri Rebecka Holmin johdolla valmistautuvat hoitamaan orastavan energiakriisin voimalla. Juuri konfliktin kärjistyessä kohti aseellista yhteenottoa taivaanrantaan ilmestyy kuitenkin yllätys.
* *
Heikkinen on jälleen onnistunut luomaan mukaansatempaavan orastavan konfliktin ja kiinnostavia henkilöhahmoja. Kukaan ei ole täysin paha mutta ei myöskään virheetön. Kaikki yrittävät omilla ansioillaan luoda oman näkemyksensä mukaista hyvää kansoilleen. Silti tuntuu, vain reilun 200 sivun mittainen kirja olisi voinut rikastaa uusia yhteiskuntia ja sen henkilöitä vähän enemmänkin. Samoin päähenkilöiden persoonat jäävät hiukan yksiulotteisiksi.
Heikkinen tuo tarinansa loppuun norppaöljyelinkeinoa uhkaavan isojen merien tulokkaan, mikä voisi pohjustaa tarinalle jatkoa. Sen myötä Seutula ja Saaristo ja sen asukkaat voisivat saada vielä hiukan lihaa luurankojensa ympärille. Nykyisessä muodossaan Norppaöljy ei aivan ulotu Heikkisen parhaiden teosten tasalle, mitä tulee käänteiden tiukkuuteen tai henkilöhahmojen valovoimaisuuteen.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kiintoisa näkymä sotien välisen ajan Helsinkiin ja sen värikkäisiin kulttuuripiireihin – arviossa Tanna Elon Taru Minervasta
KIRJAT | Tanna Elo rakentaa romaaninsa päähenkilöistä Valmasta ja Paavosta hienovireiset ja uskottavat kuvaukset, lämmöllä.
Liberaaliälykkö laittaa maantiedon myytit päreiksi, ja Suomikin saa osansa – arviossa Paul Richardsonin Maantieteen myytit
KIRJAT | Onko Trumpin seinällä mittasuhteet vääristävä Mercatorin maailmankartta? Siinä Grönlanti on Afrikan kokoinen eli yli kymmenen kertaa kokoaan suurempi.
Hyvänmielen lätkäromanssi nuorille ja miksei vanhemmillekin – arviossa Annukka Salaman Sulamispiste
KIRJAT | Ylöjärveläinen Oliver hiihtää kilpaa, mutta hänen todellinen intohimonsa on jääkiekko, jota poika harjoittelee salaa läheisen avolouhoksen jäällä.
Kommunistinen diktatuuri murskasi surutta parhaitaan – arviossa Elina Kahlan Gulagin viisas
KIRJAT | Gulagin viisas on Elina Kahlan teoksen päähenkilö Pavel Florenski, kommunistisen terrorin uhri. Mies yhdisti tieteen, taiteen ja uskon, mutta se oli Neuvostoliitolle liikaa.