Kuvat: Juha Metso / Johnny Kniga
KIRJAT | Saariston ja Seutulan pikkuvaltioiden tarina alkaa Mikko-Pekka Heikkisen romaanissa hyvin, mutta jää sittenkin hiukan laihahkoksi.
”Norppaöljy on dystopia ei niin kovin kaukaisesta eikä mitenkään mahdottomalta tuntuvasta tulevaisuudesta.”
ARVOSTELU
Mikko-Pekka Heikkinen: Norppaöljy
- Johnny Kniga, 2022.
- 221 sivua.
Suomalaisen yhteiskunnan jakautuminen ja siitä syntyvien jännitteiden käsittely on leimannut Kainuusta helsinkiläistyneen toimittajan ja kirjailijan Mikko-Pekka Heikkisen satiirisia kirjoja.
Terveiset Kutturasta (2012) ajautui rikkaan Etelän ja köyhän Pohjoisen väliseen sisällissotaan asti, Jääräpää (2014) koitti pelastaa Lapin autioituvia kuntia helsinkiläisen naisjuristin junailemalla kuntaliitoksella ja tänä vuonna ilmestyvän kansainvälisen televisiosarjankin synnyttänyt Poromafia (2016) haastoi saamelaista elämäntapaa moderneilla tuulilla. Sähkömies (2020) taisteli fossiilisia polttoaineita vastaan supersankarina ja Betoniporsas (2018) kertoi, mitä seuraa, kun urbaanit hipsterit saavat Helsingin kasvavasta maaltamuuttajamassasta tarpeekseen ja radikalisoituvat.
Heikkinen on onnistunut luomaan tarinoihinsa herkullisia henkilöhahmoja ja kirjoittanut kulttuurien törmäämiset nautinnollisen överiksi. Keskiössä ovat silti ihan tavalliset ihmiset.
Niin nytkin. Norppaöljy (Johnny Kniga, 2022) on dystopia ei niin kovin kaukaisesta eikä mitenkään mahdottomalta tuntuvasta tulevaisuudesta, jossa luottamus ydinvoimaan katoaa, fossiilisten polttoaineiden kiihtyvä käyttö sulattaa napajäätiköt ja poliittinen peli vaikuttaa omalta osaltaan tilanteen pahenemiseen. Kuluvan vuoden marraskuusta alkava tapahtumaketju johtaa siihen, että vuonna 2029 Suomen rantaviiva on noussut Seutulan lentokentän tasalle ja Atlantti on levittäytynyt yli Itämeren. Polttoainetta kalastusaluksille saadaan enää rannikon valtalajiksi kasvaneiden harmaahylkeiden eli norppien rasvasta tuotetusta öljystä. Pienet vapaavaltiot yrittävät tulla toimeen erillään kaukaa Tampereelta johdetusta vanhasta Suomesta, jossa sielläkin eläminen on erilaista, kun puolet maailmasta on veden alla.
Puoliksi egyptiläinen Matti Mubarak johtaa rantavaltio Seutulaa alueen Nimismiehenä. Ennen mullistusta suuryhtiöiden sovittelijana toiminut Mubarak uskoo sivilisaatioiden rakentuvan sopimuksille ja on neuvotellut osittain veden alle jääneiden Helsingin tornitalojen muodostaman Saariston johtajan, öljynjalostuksen asiantuntijan Juulia Väntösen kanssa kauppasopimuksen, jossa Seutulan viljaa vaihdetaan Saariston jalostamaan norppaöljyyn. Nyt Mubarak on matkalla Saaristoon ottamaan selvää, miksi luvattu öljyntuonti on loppunut.
Perillä hänelle selviää, että Saaristossa on toteutunut uskonnollinen vallankumous pappi Sakarias Jurmalan johdolla, eikä sovittu kauppasopimus enää päde. Juulia on syrjäytetty, mutta hänelläkin on omat juonensa viritteillä. Matin jäädessä kiihkouskovaisten käsiin hänen hallintopallinsa alkaa tutista ja Seutulan hallinnon haukat puolustusministeri Rebecka Holmin johdolla valmistautuvat hoitamaan orastavan energiakriisin voimalla. Juuri konfliktin kärjistyessä kohti aseellista yhteenottoa taivaanrantaan ilmestyy kuitenkin yllätys.
* *
Heikkinen on jälleen onnistunut luomaan mukaansatempaavan orastavan konfliktin ja kiinnostavia henkilöhahmoja. Kukaan ei ole täysin paha mutta ei myöskään virheetön. Kaikki yrittävät omilla ansioillaan luoda oman näkemyksensä mukaista hyvää kansoilleen. Silti tuntuu, vain reilun 200 sivun mittainen kirja olisi voinut rikastaa uusia yhteiskuntia ja sen henkilöitä vähän enemmänkin. Samoin päähenkilöiden persoonat jäävät hiukan yksiulotteisiksi.
Heikkinen tuo tarinansa loppuun norppaöljyelinkeinoa uhkaavan isojen merien tulokkaan, mikä voisi pohjustaa tarinalle jatkoa. Sen myötä Seutula ja Saaristo ja sen asukkaat voisivat saada vielä hiukan lihaa luurankojensa ympärille. Nykyisessä muodossaan Norppaöljy ei aivan ulotu Heikkisen parhaiden teosten tasalle, mitä tulee käänteiden tiukkuuteen tai henkilöhahmojen valovoimaisuuteen.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Tatu Vaaskivi leimusi kuin tähdenlento – Miika Siironen kirjoittaa säkenöivästä kriitikko-kirjailijasta, jonka jälkimaailma unohti
KIRJAT | Nero ja Narkissos -elämäkerta avautuu mahtavaksi ikkunaksi 1930-luvun suomalaiseen kulttuurielämään, Tulenkantajien sukupolveen ja sen kuuluisiin edustajiin.
Kuolemaa, elokuvia, runoilijoita – arviossa Niilo Rantalan esseekokoelma Kunnia niille, jotka polttavat itsensä
KIRJAT | Tamperelaisen monipuolisuusmiehen esseissä yhdistyy luontevasti kulttuurin asiantuntijuus, kristillisyys ja kirjoittajan taidot.
Poliisi tutkii tatuointeja ja taruolentoja – arviossa Guillaume Musson Seinen tuntematon
KIRJAT | Ranskalaisdekkarissa riittää tapahtumia riittää ja niiden selvittäminen vie aikaa ja kysyy niin älyä kuin yleissivistystäkin.
Huminaa, lorinaa ja kahakoita – arvosteltavana Jeongdo Kimin Äänestä sana, sanasta merkitys
KIRJAT | Ensimmäinen yleistajuinen tietokirja suomen kielen onomatopoeettisesta eli ympäristön ääniä jäljittelevästä sanastosta esittelee kielen rikkautta ja ilmaisuvoimaa.