Kuvat: Sabrina Bqain / Siltala
KIRJAT | Loviisa Pihlakosken esikoisteos on parhaimmillaan yllättävä ja koskettava. Novellikokoelman 14 tekstiä käsittelevät kaikki tavalla tai toisella sairautta tai kuolemaa.
”Mukaan mahtuu kaikkea lapsen kuumetaudista epäilykseen mahdollisesti parantumattomasta taudista.”
ARVOSTELU
Loviisa Pihlakoski: Sairastapauksia
- Siltala, 2025.
- 191 sivua.
Alkuun on mainittava niin kuin novellikokoelmia käsittelevissä kritiikeissä kuuluu mainita, että on sääli, kuinka harvoin novelleja julkaistaan Suomessa, ja kuinka hienoa on, kun sellainen tulee ulos.
Usein lyhyeen muotoon kuulee suhtauduttavan kuin harjoitelmiin ennen jotain ”varsinaista” – eli täysmittaista romaania. Väärin. Novellit ovat kiehtovia, koska niiden on luotava pienessä tilassa kokonainen maailma, ja jokaisesta lauseesta, sanomisesta ja sanomatta jättämisestä tulee painavampia kuin monisatasivuisissa järkäleissä. Se on paljon pyydetty, mutta siinä onnistuessaan novellit jäävät elämään lukijalle kysymyksinä ja tunnelmina paljon pidempään kuin niiden lukeminen vie.
Loviisa Pihlakosken esikoisteos Sairastapauksia (Siltala, 2025) lähestyy lajia neljällätoista tekstillä, joista kaikki käsittelevät tavalla tai toisella sairautta tai kuolemaa. Mukaan mahtuu kaikkea lapsen kuumetaudista epäilykseen mahdollisesti parantumattomasta taudista. Diagnoosit eivät kuitenkaan ole oleellisia. Sen sijaan novellit paikantavat murtumakohtia ihmisten elämissä ja katsovat, mitä niissä tapahtuu.
Parhaimmillaan kokoelman novellit ovat juuri niitä, jotka elävät lukemisen jälkeen. Pihlakosken teksteissä näin tapahtuu erityisesti taidokkaasti kehitettyjen rakenteiden kautta, joissa asiat rinnastuvat yllättävästi tai todellisuus kiepsahtaa hieman uuteen asentoon.
Sarveiskalvon haavaumassa silmään yöksi jääneestä piilolinssistä syntyneestä vammasta kasvaa vertaus aborttiin. Kaikki, mitä kerrotaan haavauman hoidosta, alkaa rinnastua yhä selvemmin raskauteen ja sen päättämiseen: ”En olisi saanut nukkua piilolinssit silmissä kuin mikäkin talikka, kuin vastuuton hölmö joka ei ymmärrä tekojensa seurauksia”, kertoja ajattelee. Tekstin tasolla tapahtuvat vertaukset kasvavat lopulta kertojalle ilmestyvään painajaismaiseen lapseen, joka piirtelyn lomassa laukoo moraaliohjeita. Hieno kohtaus on yksi monista kirjan voimakkaista muuntunutta todellisuudentajua käsittelevistä kuvauksista.
Kokoelman aloittava Ei kiitos puolestaan osoittaa, kuinka kirjailijan tyyli taipuu moneen. Taudinaiheuttajistta ahdistuneen, ihottumasta kärsivän henkilön metromatka isoveljen luokse saa orgaanisesti soljuvan tajunnanvirran muodon. Metroympäristön kauheus muuttuu pienten vihjeiden kautta laajemmaksi ahdistukseksi ihmiskontakteista kaikissa niiden merkityksissä ja lopulta riipaisevaksi yksinäisyydeksi. Loputtoman poukkoileva sisäinen puhe vuolee esiin kuvaa ihmisestä, joka piilottaa jotakin kaikkien huomioidensa alle. ”Soijanakkikin on periaatteessa kasvis, jos sen niin ajattelee”, hän toteaa. Lukija naurahtaa, mutta vain hetken, koska kaiken takana on jatkuvasti jotain muuta.
Osa teksteistä ei kuitenkaan nouse samalle, omaääniselle ja yllätykselliselle tasolle kuin muut.
Esimerkiksi On aika herätä -novellissa päähenkilö optimoi terveet elämäntavat ja antaa älykellon ohjata untaan, liikuntaansa ja elämäänsä yleensä. Terveyspakkomielle tekee kertojalle muista ihmisistä halveksuttuvia, ja romanttinen suhdekin kaatuu siihen. Aiempien tekstien perusteella lukija jää odottamaan syventämistä, mutta teksti jääkin tuntumaan paljon kerrotulta narratiivilta.
Päätösnovellissa Uuni asetelma on groteskiudessaan herkullinen: krematoijan polttojonoon saapuu hänelle menneisyydestä tuttu nimi. Lukija olettaa, että yhteys on romanttista laatua, mutta arkussa lepääjä paljastuukin koulukiusaajaksi. Krematoija polttaa menneisyytensä haamut, mikä sekin jää tuntumaan hienon asetelman alikäyttämiseltä.
Vaikka novellit ovat osittain epätasaisia, teos on kauttaaltaan vahvatunnelmainen. Mikään haavauma ei ole liian pieni kertomuksen aiheeksi, Pihlakoski osoittaa. Juuri tällaisista havainnoista novellien veto syntyy.
Anna Hollingsworth
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Rasputin heilui kuin Elon Musk ja johdatti hallitsijasuvun valtansa loppusuoralle – arviossa Rasputin ja Romanovien tuho
KIRJAT | Antony Beevorin teos risupartaisesta ja palavasilmäisestä siperialaismunkista saa lukijan hellittämään kahvoista ja tempautumaan tarinaan mukaan.
Tytön kesässä yksityinen muuttuu universaaliksi – arviossa Annie Ernaux’n Tytön tarina
KIRJAT | Jokainen on joskus ollut 17–18-vuotias. Annie Ernaux kuvaa pelkistetyllä tavallaan tytön kokemuksia samastuttavasti ja koskettavasti.
Kirurgi lentää oligarkin luo – arviossa Reese Witherspoonin ja Harlan Cobenin Lähti ilman hyvästejä
KIRJAT | Näyttelijän ja kirjailijan yhteisromaani on omistettu lääkäreille ja sairaanhoitajille, jotka työskentelevät sota-alueilla ja muissa vaikeissa paikoissa ympäri maailmaa.
Hirviön nahoissa – arvioitavana John Wiswellin Sinusta teen pesäni
KIRJAT | Kertomus oudosta hirviöstä yhdistelee elementtejä kauhusta, romanttisesta fantasiasta, roolipelien maailmasta ja kansantarinoista moderniin tapaan.