Kuvat: Sheila Burnett / S&S
KIRJAT | Vuoden 2016 Booker-ehdokkaassa äidin ja tyttären suhde Espanjan auringon alla, meduusojen poltteessa, on kiehtovaa ja kummallista luettavaa.
”Surrealistinen espanjalainen pikkukylä on kuin omituisen elokuvan lavaste.”
ARVOSTELU
Deborah Levy: Kuumaa maitoa
- Suomentanut Sari Karhulahti.
- S&S, 2023.
- 319 sivua.
Kuumaa maitoa (suom. Sari Karhulahti; S&S, 2023) ilmestyi alun perin vuonna 2016 brittiläisen Deborah Levyn seitsemäntenä romaanina. Teos pääsi samana vuonna Booker-palkinnon lyhyelle listalle. Suomessa Levy tunnetaan parhaiten omaelämäkerrallisista kirjoistaan, jotka S&S julkaisi Pauliina Vanhatalon suomennoksina. Nyt on sitten aika pureutua Levyn fiktioon. Levyltä on aikaisemmin suomennettu vain Uiden kotiin (suom. Laura Vesanto; Fabriikki, 2016), toinen Booker-lyhytlistattu teos.
25-vuotias Sofia Papastergiadis on antropologi, jonka muistia käsittelevä väitöskirja on jäänyt kesken. Hän työskentelee baristana ja asuu työpaikkansa varastohuoneessa. Nyt hän on äitinsä Rosen kanssa Espanjassa Almeríassa etsimässä hoitoa äidille. Rose sairastaa jotain vähän selittämätöntä, joka estää häntä kävelemästä, ja viimeisenä toivona on tohtori Gómez klinikoineen. Gómez saattaa olla ihan silkka puoskari.
Nimestään huolimatta Sofia on britti, ei kreikkalainen. Kreikkalainen nimi on perua isältä, Christokselta, joka on hylännyt perheen jo aikaa sitten ja asuu Ateenassa uuden 40 vuotta itseään nuoremman vaimon kanssa, eikä juuri halua Sofiasta tietääkään. Mitkä vanhemmat: kreikkalainen Kristus, joka on nainut englantilaisen ruusun. Osin isän poissaolon vuoksi Sofia on tiukasti kytköksissä äitiinsä, jota hän on tarkkaillut kaikella antropologin mielenkiinnolla pikkulapsesta asti.
* *
Mikä Rosea vaivaa? Se on mysteeri, jota lipevä tohtori Gómez lähtee klinikallaan selvittämään. Lukija jää pohtimaan, ovatko vaivat täysin psykosomaattisia, vai sairastaako Rose todella. Sofia etsii sillä välin itseään kohtaamisissa kylässä asuvien ihmisten kanssa. Erityisimmät kiinnostuksen kohteet ovat saksalainen ompelijatar Ingrid ja rannalla meduusanpolttamia turisteja hoitava Juan, joiden kanssa Sofia kartoittaa omaa seksuaalisuuttaan ja rohkeuttaan.
Entä miksi nimi Kuumaa maitoa? Kirjassa on siellä täällä viittauksia maitoon. Sofia on baristan työn oppiessaan saanut opetella huolella maidon vaahdottamista, Linnunrataan eli kreikaksi ”maitopiiriin” viitataan heti ensimmäisellä sivulla ja äidinmaitoakin kirjassa esiintyy, kun Sofia vierailee Ateenassa isänsä luona ja tapaa isänsä uuden vaimon, suunnilleen itsensä ikäisen Alexandran. Kirjassa on muutenkin runsaasti symboliikkaa, jota halukkaat lukijat voivat lähteä avaamaan.
* *
London Review of Booksissa Alice Spawls luonnehtii, ettei Levy pidä vakaista kertojista. Hänen mukaansa Levyllä on mieltymys vaihteleviin näkökulmiin ja henkilöiden tarkastelemiseen toistensa kautta; naisiin, joilla ei ole kotia eikä oikein varmuutta, mistä sitä etsiä. Tämä kuvaus pätee hyvin Kuumaan maitoon (ja miksei myös Uiden kotiin -teokseen). Kuumaa maitoa on kovin epävarma ja tunnelmaltaan vino teos. Sofia ei vaikuta täysin vakaalta näkökulmahenkilöltä; tarkkasilmäinen lukija voi esimerkiksi huomata, ettei kaikkia tapahtumia kirjassa kuvata aivan oikeassa järjestyksessä, seuraus tulee ainakin yhdessä kohtaa ennen syytä.
Nämä romaanit ovat vähän toinen juttu kuin elämäkerrallisen trilogian kirjat, joista Levy tunnetaan. Vähän vinksahtaneiden naiskuvausten ja erikoisten tunnelmien ystäville Kuumaa maitoa on hyvä valinta. Surrealistinen espanjalainen pikkukylä on kuin omituisen elokuvan lavaste.
Molemmat tähän mennessä suomennetut Levyn romaanit ovat olleet nautinnollista luettavaa, toivottavasti S&S jatkaa suomennustyötä ja julkaisee suomeksi myös vuonna 2019 ilmestyneen The Man Who Saw Everything -romaanin ja tänä vuonna tulleen August Bluen.
Mikko Saari
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Minuuden jakautuminen – arviossa Anna-Kaari Hakkaraisen Marraseliö
KIRJAT | Finlandia-ehdokkaaksi nostetun teoksen keskiössä kulkee Ingmar Bergmanin elokuva Persona.
Paha saa palkkansa, joko rahana tai tuomioina – arviossa Jo Nesbøn Kylän kuningas
KIRJAT | Jo Nesbøn Valtakunta-romaanin jatko-osassa pienessä Osin norjalaiskylässä tapahtuu taas. Veljekset Roy ja Carl Obgard ottavat mittaa toisistaan ja muista.
Asko Jaakonaho kirjoitti veijariromaanin Sigurd Wettenhovi-Aspasta – arviossa Tulenkantaja-palkintoehdokas Kulta-aura
KIRJAT | Asko Jaakonaho tarttuu yhteen Suomen historian omalaatuisimmista henkilöistä, etenkin kielitieteellisistä tulkinnoistaan muistettuun Sigurd Wettenhovi-Aspaan.
Talouden ja yhteiskunnan kehityksen unilukkari – arviossa Risto Murron Miksi Suomi pysähtyi?
KIRJAT | Murto kirjoittaa selkeästi, havainnollisesti ja tyynen rauhallisesti asioista ja ilmiöistä, jotka päiväkohtaisessa uutisoinnissa ajautuvat helposti riitoihin tai poliittisen myllytyksen kohteiksi.