Miira Luhtavaaran neljännessä teoksessa planeetat ja arki törmäävät – arviossa Tuhkaksi tekemisen taika

Kuvat: Teos

”Jos joku on levittänyt olohuoneen lattialle ruumiita, ne on haisteltava läpi, vaikka ei itse olisi masentunut”, sanotaan Miira Luhtavaaran neljännessä teoksessa – ja tehdään juuri niin.

Kun Aada ja vaimonsa menettänyt Hans rakastuvat, syntyy uusperhe, johon kuuluvat myös Hansin vauva Bella ja Hansin masennus. Kolmikko elää kuin pienoisgalaksi, jossa Aada ja Bella kasvavat Hansin painovoimassa: edellinen pohtii, kuinka olla kumppani Hansille ja jotakin äidittömälle Bellalle, ja jälkimmäinen kasvaa ja leikkii poneilla isänsä hautajaisia. Tuhkaksi tekemisen taika (Teos, 2023) on kirja masennuksesta, mutta samalla se palaa Luhtavaaran vuonna 2019 ilmestyneen runokokoelman Sinusta roikkuu valoa intiimien ihmissuhteiden teemoihin: vanhemmuuteen, parisuhteeseen ja lapsen havaintoihin.

Kustantaja on nimennyt teoksen Luhtavaaran esikoisromaaniksi, jossa hyödynnetään runon keinoja, mutta fragmentaarisen kokonaisuuden voisi mieltää proosarunoelmaksikin. Määriteltiin teos miten vain, sen rakenne palvelee poikkeuksellisen soljuvasti sisältöjä. Pienistä, herkästi piirretyistä kohtauksista kasvaa mosaiikki, jossa psykologinen teoria ja lapsiperhearki limittyvät.

Masennuksen käsittely syventyy näin useista suunnista. Yhtäältä Hansin seuraaminen luo käsinkosketeltavaa konkreettisuutta: kun hän alkaa penkoa roskista, ”ottaa käyttämäni räkäisen talouspaperin ja laittaa sen biojätteeseen”, tämä on merkki siitä, että ”hän järjestelee. Hän toipuu.”

Toisaalta arjen ohessa kulkee Aadan valmistelema väitöskirja masennuksesta ja fiktiivisistä potilaista, erityisesti Lars von Trierin Melancholian Justinesta. Elokuvassa – kuten teoksessa kuvataan – pelätään Melancholia-planeetan törmäämistä maahan ja sen toinen päähenkilö, masentunut Justine, kokee tuhon rauhana. Elokuvakohtausten pohtimisen lisäksi Justine soluttautuu kertojan maailmaan asunnossa hiippailevana pimeyttä tiivistävänä hahmona, joka ”ottaa kirjahyllystä Eeva-Liisa Mannerin runokirjan ja kokeilee hampailla sen kantta”. Melancholia tuottaa etäännytetyn tason masennuksen käsittelyyn Hansin rinnalle, ja fiktiivisen ja teoksen reaalimaailman rinnastaminen välttää masennusteeman kliseet ja onnistuu valottamaan sitä omalla, raikkaalta tuntuvalla, tavallaan.

Ennen kaikkea teoksen keskiössä on kuitenkin masennukseen ja uusperhekuvioon sopeutumaan pyrkivä ihminen. Kertoja ei ole marttyyri, eikä häntä esitetä sellaisena: Aada unohtaa antaa Bellalle unilelun mukaan päiväkotiin ja päättää hetkellisesti olla palaamatta ja antamatta sitä, koska ei ”millään olisi jaksanut painaa ovikelloa ja pahoitella ja selitellä ja olla järkevä ihminen. Ajattelin pärjätköön ilman unilelua ja kävelin pois.”

Kirjan voimakkaimpia kohtia on vihanpurskahdus Justine-hahmoa kohtaan: ”Justineen täytyy nyt saada vähän eloa, sitä täytyy hyppyyttää trampoliinilla. [–] Minä aion syöttää sille tikkaria kuin isoa kyrpää. Syö tätä äläkä makoile omahyväisenä siellä ruohikossa!” Purskahduksen viimeinen lause jää kesken, ja kun kerronta palaa seesteisemmäksi, jäljelle jää kysymys: mitä muuta?

Samalla teos onnistuu olemaan valtavan lämmin kuvatessaan lasten leikkejä sekä erityisesti Aadan ystävyyttä Gunnevi-naapurin kanssa, joka ”on niin vanha, että luulisi hänen jo vaipuvan meren pohjaan. Mutta sen sijaan hän huiskii pölyä sateenkaarenvärisellä pölyhuiskalla vaatekaappien päältä.”

Osa lämpöä syntyy teoksen kielellisestä oivaltavuudesta ja tarkkanäköisyydestä. Parhaimmillaan se on kuin leikkiä, jossa särkyminen ja toivo ovat toisiaan jatkuvasti liki: ”Kyyneleet ovat parhaita leluja, niitä voi vierittää mielin määrin. Toisiksi parhaita leluja ovat autot ja kainalokuopat. Niiden päälle rakentuvat sumeat katvealueet, äkkijarrutukset ja pierut.”

Tuhkaksi tekemisen taika on pohtiva ja kaunis teos masennuksesta ja sen kanssa elämisestä. Se kurottaa kohti maailmanloppua ja palaa ponileikkeihin.

Anna Hollingsworth

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua