Kuva: Hanne Manelius / Tammi
KIRJAT | Lotta-Sofia Saahkon teoksen lähtökohta oli löytää vastaus kysymykseen, mitä on karjalaisuus. Sen hän halusi saada selville kuuntelemalla papan ja muiden sukulaisten tarinoita.
”Tämä parivaljakko välittää hyviä kokemuksia ja syviä tunteita sekä laulaessaan että tarinoidessaan.”
ARVOSTELU
Lotta-Sofia Saahko: Papan kanssa kahvilla
- Tammi, 2020.
- 312 sivua.
Ryssä, perkele!
Tällaista loukkaavaa ja halventavaa nimittelyä sai moni siirtokarjalainen kuulla sotien jälkeen. Näitä huutoja kuulivat myös Jorma Saahkon perheenjäsenet, kun he jättivät kotinsa Karjalassa ja asettuivat rajan tälle puolelle toisten nurkkiin.
Jorman korviin pilkka kantautui opettajalta saakka. Mutta Jormalla oli ihana äiti Nasti, joka oli kuin juureva puunrunko. Nasti piti perheensä puolta, keitti sikurista kahvia ja kattoi pöytään laihaa velliä, kun nälkä kurni lasten mahassa.
Nasti marssi ryssittelevän opettajan huoneeseen ja antoi tämän kuulla kunniansa.
”Mie vähän siun tietomäärää lissään, rouva opettaja. Opetan sinnuu, mikä se ryssä on: se on se, joka meijän perheen kojin vei. Sen vuoksi myö jouvuttiin tänne ryssiteltäviksi. Anna sie miun lasten olla siltä sanalta rauhassa! Tiiät sie, mie nimittäin kaipaan sinne Karjalaan. Mie en tänne vapaaehtoisesti tullut. Ja siellä ei kukkaan ryssitellyt!”
Näin kirjoittaa Jorma Saahkon lapsenlapsi Lotta-Sofia Saahko kirjassa Papan kanssa kahvilla (Tammi, 2020).
Pappa ja lapsenlapsi istuivat koronakesänä 2020 kahvipöydässä. Lotta-Sofia pyysi pappaa muistelemaan lapsuuttaan ja Karjalaa ja pappahan muisteli. Heidän yhteisestä juttelustaan syntyi hieno tarinakokoelma, joka varmasti liikuttaa monia lukijoita.
Luovutetusta Karjalasta lähti yli 400 000 ihmistä, jotka piti asuttaa viljelystiloille ja asuintiloille.
Papan kanssa kahvilla -teoksessa painottuu lapsen näkökulma. Jorma on pieni poika, kun perhe pakenee palavasta Karjalasta. Vaatteet piälle ja mukkaan kahen viikon elintarvikkeet. Ei sua ottaa enempää tavaraa kuin mitä asianomainen ihte jaksaa kantaa, ilmoittaa kaksi kiireisen oloista miestä Saahkon perheelle. Perhe lähtee kävellen kohti rautatieasemaa.
Kahden viikon päästä ollaan jo takaisin kotona, Jorman äiti lohduttaa itkevää sisartaan junassa. Väärässä olivat.
Lotta-Sofia Saahko rakentaa kirjansa niin, että välillä ollaan nykyhetkessä ja välillä muistoissa. Muistoissa välähtävät lasten kepposet, laukkuryssän tavarataivas, ruumishuoneen pelottavuus, suojelusenkeli, piritismin peluu, joulun vietto ja tapaninajelu.
Kirjan loppupuolella Jorma varttuu nuoreksi mieheksi, menee töihin ja uskaltautuu ujona miehenä lavatansseihin. Morsiankin lopulta löytyy.
Jorman isä jakaa kohtalonsa monien sotaan joutuneiden nuorten miesten kanssa. Hän selviää taistelukentiltä, mutta palaa sodasta muuttuneena miehenä.
Sotatraumoista ei puhuta. Vaikenemisesta tulee kirjoittamaton sääntö. Kun painajaiset herättävät öisin ja mieli harhailee sotakentillä, lääkkeenä on pullo kirkasta ja siitä seuraa uusia ongelmia.
Ville Kivimäki kirjoitti vuonna 2013 teoksessaan Murtuneet mielet (WSOY) hienosti siitä, miten sota vaurioitti sotilaiden hermostoa ja psyykettä ja miten mielen järkkymisestä tuli vaiettu ja hävettävä asia. Papan kanssa kahvilla -teos antaa sanat yhdelle tällaiselle kohtalolle.
Jorman onni ja pelastus on ihana äiti Nasti. Hänestä riittää lämpöä ja turvaa silloin, kun elämä on niukkaa ja turvarakenteet ympärillä huteria.
Lotta-Sofia Saahkon teoksen lähtökohta oli löytää vastaus kysymykseen, mitä on karjalaisuus. Sen hän halusi saada selville kuuntelemalla papan ja muiden sukulaisten tarinoita. Selvisikö se?
Vastaus taitaa olla hyvin moninainen. Oma karjalaistätini määritteli karjalaisuuden niin, että karjalainen on se, joka nauraa ja itkee yhtä aikaa. Saahkon kirjassa karjalaisuus sykkii joka sivulla. Se ilmenee muun muassa siinä, että läheisistä pidetään huolta, leivotaan karjalanpiirakoita ja lauletaan.
Lotta-Sofia ja pappa laulavat myös Youtubessa ja ilahduttavat katselijoita korona-ajan lauluillaan. Nyt joulukuussa Lotan ja Papan koronalauluissa pyörivät joululaulut ja joulukalenterin luukku aukeaa päivittäin.
Tämä parivaljakko välittää hyviä kokemuksia ja syviä tunteita sekä laulaessaan että tarinoidessaan. Herkemmän lukijan on ehkä viisasta varata nenäliinapaketti kirjan viereen. Lottaa ja pappaa tarvitaan!
Sirpa Pääkkönen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Onko ihmismielen ulkopuolisia jumalia? Arviossa Teemu Pauhan ja Roosa Haimilan tietokirja Uskonto mielessä
KIRJAT | Uskonto mielessä esittelee tuoretta psykologista uskontotutkimusta. Kirjassa keskustellaan elämän merkityksestä ja merkityksellisyydestä ja mietitään aiheuttaako uskonto enemmän hyvin- kuin pahoinvointia.
Markus Nummen nerokas romaani tiivistää suuret kysymykset pieneen pitäjään – arviossa Käräjät
KIRJAT | Oikeuden on tarkoitus olla sokea, mutta se näkee paljon. Markus Nummen Käräjät kysyy, kenelle ja miten oikeus voi toteutua.
