Merja Mäki. Kuvat: Liisa Valonen / Gummerus
KIRJAT | Merja Mäki jatkaa Karjalan naisten väkevien tarinoiden kertomista tavalla, joka hakee vertaistaan kotimaisessa kirjallisuudessa.
”Mäen teksti on sanataidetta, joka ammentaa karjalaisista sanoista ja muinaisperinteestä.”
ARVOSTELU
Merja Mäki: Itki toisenkin
- Gummerus, 2024.
- 415 sivua.
Merja Mäki on sanonut haastatteluissa tekevänsä rauhantyötä kirjoittamalla sodasta. Tämän hän tekee piirtämällä yksilön tarinan kautta esiin kuvan koko ihmiskunnasta.
Mäen ensimmäinen historiallinen romaani Ennen lintuja ilmestyi vuonna 2022. Sekä arvostelijat että suuri yleisö ihastuivat sen elävään ja tunnerikkaaseen kieleen. Kirja palkittiin Tulenkantaja-vientikirjapalkinnolla, käännösoikeudet on myyty Ukrainaan, Ruotsiin ja Ranskaan. Evakkotarinasta tehtiin Seinäjoen kaupunginteatteriin kiitelty näyttämösovitus, joka sai kantaesityksensä vuoden 2023 marraskuussa.
Siinä missä Ennen lintuja on tunteidentäyteistä kerrontaa Karjalasta lähteneen sopeutumisesta Etelä-Pohjanmaalle, Itki toisenkin (Gummerus, 2024) vie tunteikkuuden äärimmilleen.
Tarinan päähenkilö on Larja, joka palaa Itä-Karjalaan oltuaan opiskelemassa Kainuussa. Hän saa pian huomata kaiken muuttuneen poissaolonsa aikana: isä ja äiti on viety pohjoiseen vankileirille, ja suomalaisten valtaama Suurmäen kylä rimpuilee yrittäen opetella suur-Suomen tavoille unohtamatta omaa kulttuuriaan. Aiemmin kyläkoulussa opettajana toimineen Larjan ammattitaito kyseenalaistetaan, koska nyt luetaankin suomalaisia opinkappaleita.
Opettajana Larja kantaa huolta myös pienistä koululaisista, sodan lapsista.
”Oppilaani katsoivat paripulpeteistaan, kun pyyhkäisin hihalla silmiäni. Heihin oli painunut samanlaisia mustaksi hiiltyneitä koloja kuin Arpimetsän ammutuille puille. Mutta osumajäljet olivat heillä siinä, missä lapsen sydämen olisi pitänyt olla.”
Larjan isoäiti, buabo, on kuolemassa ja haluaa nuoren naisen jatkavan hänen paikallaan kylän arvostettuna itkijänä. Larja epäröi voimiaan, mutta löytää vähitellen itkunlahjansa.
”Painoin ylävartaloani kumaraan, repäisin huivin päästäni ja annoin tuulen tuntua hiusten juurissa ja korvien käytävissä. Oli kuin putoaisin selkä edellä petäjänrunkoa ja oksat ottaisivat kehoani vastaan, siirtyisivät notkeina altani ja päästäisivät minut taas alempien oksien kannateltavaksi.
’Ajateltuaiseni…’ kutsuin lastani suljetuin silmin.
Ääneni oli karhea ja matala, kuin iäkkään naisen. S-kirjaimista kaikkein pehmein soi kauniina kieleni kärjellä.
Jatkoin hyräilyä, ja ääni värisi rinta-alassani, kunnes muuttui itkuiseksi. Itkin äänellä laskevaa säveltä, ja kuulin ympärilläni pikkulintujen siipien lehahtelua. Lähetin sanat matkaan huuliltani, pohjoistuulen kuljeteltavaksi.”
* *
Mäen teksti on sanataidetta, joka ammentaa karjalaisista sanoista ja muinaisperinteestä: on gornitsaa, pokoiniekkaa ja sintsoa. Sille on annettava aikansa, makusteltava sanoja ja niiden merkityksiä sekä antauduttava rytmille. Teksti hengittää kuin tuuli, johon Larjaa toistuvasti verrataan, mutta vähä vähältä tuulen rinnalle nousee muitakin luontoelementtejä: tuli, maa ja taivas.
Samaa tahtia kuin Larja kasvaa täyteen mittaansa itkijänä, tarina saa lisää voimaa ja kiihkeyttä loppua kohti. Tuulen kantaman tyhjyyden ja haikeuden rinnalle sikiää sisua ja toiveikkuutta.
Paikka paikoin romaani itsessäänkin on kuin itkuvirsi, joka liekuttaa lukijaansa kehtolaulun lailla.
Ennen lintuja -romaanissa oli oraalla se raaka voima, joka uutukaisessa repeää täyteen vahvuuteensa. Tällä romaanilla Merja Mäki sementoi paikkansa kotimaisen kirjallisuuden tähtikartalla.
Nadia Paavola
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
”Tällainen elämä sattuu” – Jere Vartiaisen kokoelmassa ovat sosiaalisuuden konseptit sekaisin
KIRJAT | Joillakin Etäisyys, leikki -teoksen sivuilla on vain yksi säe, esimerkiksi se, jonka luin istuessani tamperelaisella terassilla seuranani vain lasi valkoviiniä ja tonnikalaleipä: ”mitä jos ei tarvitsisi aina olla ihan yksin?”
Veera Antsalon runoissa mekaniikkapojat palavat ja ruumiit käyvät yökerhossa – arviossa Nimettömästä
KIRJAT | Veera Antsalon runot voivat vaikuttaa pintapuolin helposti lähestyttäviltä, mutta tarkemmin luettuna ne nyrjäyttävät todellisuutta jatkuvasti uusiin muotteihin.
Piispoja ja vanhapiikoja – tutkijat hämmentävät varhaismodernin ajan henkilöhistoriaa
KIRJAT | Turkulaiset ja tamperelaiset historiantutkijat porautuvat varhaismodernin ajan henkilöhistoriaan ja kehittävät sen tutkimusmenetelmiä.
Eemeli Hakoköngäs kirjoitti kelpo tietokirjan Suomen työmarkkinahistorian eräästä avainvuosikymmenestä
KIRJAT | 1990-luvulle osui valtava määrä taloutta, työmarkkinoita ja koko yhteiskuntaa muuttaneita tapahtumia, joiden vaikutukset ulottuvat tähän päivään asti.