Menneisyys on kohdattava – arviossa Riikka Uljaan Punainen jättiläinen

Kuvat: Tammi / Marjaana Malkamäki

Orionin tähdistön jännittävä punainen jättiläistähti Betelgeuse kummittelee tarinassa, jonka Riikka Uljas on luonut esikoisromaaniinsa Punainen jättiläinen (Tammi, 2026). Tähti on meistä 640 valovuoden etäisyydellä, mutta se kiehtoo, sillä se on kuoleva tähti. Onko se jo räjähtänyt, vaikka valo ei ole meitä vielä tavoittanut? Sitten kun räjähdyksen aiheuttama valo tavoittaa maapallon, ilmiö on kirkkain, minkä ihmiskunta on koskaan kokenut.

Betelgeusea tuijottivat nuoruudessaan myös ystävykset Jaakko ja Eemil, mutta niistä ajoista on kulunut vuosia. On tapahtunut jotakin, mikä on vieraannuttanut ystävykset toisistaan, jotakin arvaamatonta ihan niin kuin avaruussukkula Columbialle, jonka tuhoutumisen aiheutti lähdössä irronnut pieni vaahtomuovin palanen.

* *

Riikka Uljaan romaanin päähenkilöitä ovat itävaltalainen Vroni ja suomalainen Jaakko. Pariskunta asuu Berliinissä. Avioliitto on jähmettynyt paikoilleen, eikä Vroni haluaisi enää jatkaa yhdessä, mutta Jaakon äidin sairastuminen lykkää eropäätöstä. Jaakko ja Vroni tulevat Suomeen ja asettuvat asumaan – hetkellisesti, niin sovitaan – Jaakon isän Hannun avuksi Tampereen lähelle. Äiti kuolee, ja paluu Berliiniin tuntuu vain venyvän.

Vroni alkaa ymmärtää, että Jaakon elämässä on salaisuuksia, joita tämä ei ole koskaan hänelle kertonut. Salaisuuksiin liittyvät niin Eemil kuin tämän veli Tuomo, Jaakon ikätoveri ja paras ystävä, sekä Eemilin ja Tuomon pikkusisko Maija.

Arvoituksellinen tähti on ensimmäinen asia, josta Jaakko vuosien kuluttua Eemilille Vronin kuullen puhuu:

”Onkohan Betelgeuse jo räjähtänyt? Jaakko jatkaa, ja nyt tapa jolla hän painottaa sanoja muuttuu vieraaksi, kuin he kävisivät näiden sanojen avulla jotain aivan toista keskustelua, sellaista joka jää luhistuman taakse tai vajoaa suoraan hyiseen olemattomuuteen.”

* *

Vroni käy Jaakon isän Hannun kanssa läpi Tuula-äidin tavaroita. He tyhjentävät taloa, josta Hannu haluaisi luopua. Jaakko sen sijaan löytää työpaikan Tampereelta ja tuntuu pikkuhiljaa sulkeutuvan entisestään. Hän on myös vihainen kuolleelle äidilleen, joka ei halunnut kertoa Jaakolle vakavasta sairaudestaan ennen kuin oli liian myöhäistä.

Vroni suree toisten suruja ja yrittää ymmärtää myös puhumattomia suomalaisia. Samalla hän ajattelee omia vuoriaan, joilta vyöryvä lumimassa vei isoisän. Lapsuuden kokemukset ovat muovanneet häntä myös oman äidin ja sisaren silmissä:

”Huolenpitäjä, he sanovat toisinaan. Suunnanvalitsija. Tunteidenselittäjä, ja siksi myös tulkintojentekijä, johtopäätöstensepittäjä. Väistäjä.”

Näitä kaikkia ominaisuuksia Vroni tuntuu kantavan, ja ennen kaikkea hän kantaa huolta Jaakosta ja heidän tulevaisuudestaan, kun menneisyyttäkään ei ole kunnolla käsitelty. Vähitellen koittaakuitenkin aika, jolloin ratkaisuja on tehtävä.

* *

Riikka Uljas kirjoittaa kauniisti avioliitosta, menneisyyden kohtaamisesta, ystävyydestä ja nuoruuden rakkaudesta. Kirjassa äänessä on useimmiten Vroni, mutta välillä päästään Eemilin ajatusten kautta seuraamaan, mitä silloin vuosia sitten on tapahtunut.

Kahta erilaista kulttuuria Uljas käsittelee luontevasti ja uskottavasti, sillä hän on yhteisöpedagogi ja saksan kääntäjä ja on asunut Saksassa, Itävallassa ja Englannissa. Hän asuu nykyisin Tampereella.

Koko ajan romaanissa on eräänlaisena mittasuhteena punainen jättiläinen, joka yhä on nähtävissä taivaalla, mutta on kukaties jo räjähtänyt. Meidän elämämme on avaruuden rinnalla niin kovin lyhyt hetki, mutta siihenkin yksi tähti voi yllättäen vaikuttaa.

Marjatta Honkasalo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua