Kuvat: Murdo Macleod / S&S
KIRJAT | Maggie O’Farrellin Hamnet kertoo, miten runsaan lapsikuolleisuuden aikana 1500-luvun lopussa lapsen menetys on silti suruista suurin ja miten tuska heijastuu koko perheeseen.
”Tarina käynnistyy vähän hitaasti, mutta palkitsee sitten kärsivällisen lukijan perinpohjaisesti.”
ARVOSTELU
Maggie O’Farrell: Hamnet
- Suomentanut Arja Kantele.
- S&S, 2022.
- 382 sivua.
Englannin maaseudulla nuori poika yrittää löytää apua sairastuneelle kaksossiskolleen Judithille. On vuosi 1596, eikä kotona ole ketään. Äiti on hoitamassa mehiläisiään, isä on kaukana Lontoossa. Muut perheenjäsenet ovat kuka milläkin asialla. Poika, Hamnet, etsii vaarinsa käsineverstaasta ja unohtuu tutkailemaan sitä, kun paikka on kerrankin autio ja muutoin lapsilta kielletty. Kauempaa kuuluva ääni herättää kuitenkin Hamnetin muistamaan tehtävänsä ja hakemaan apua.
Tämän kiivaan säntäilyn ohessa Maggie O’Farrell onnistuu kuvaamaan perheen dynamiikkaa, ympäröivää arkitodellisuutta ja ennakoimaan tulevia tapahtumia. Hamnetin (S&S, 2022) toinen luku jättää kuitenkin kiihtyvän tilanteen taakseen ja hyppää ajassa viisitoista vuotta taaksepäin, jolloin Hewlandsin tilalla nuori latinanopettaja opettaa talon poikia. Tympääntynyt latinanopettaja katselee ikkunasta ulos, kun niitynreunaan ilmestyy metsästä tuulihaukkaa kantava nuorukainen. Lähempänä nuorukainen osoittautuukin naiseksi. Latinanopettajan mielessä ei käy ajatuskaan, että haukankasvattaja olisi talon esikoistytär; hän ajattelee tätä vain piikatyttönä.
Niin vain tuulihaukkaa pidellyt nainen on talon tytär Agnes, taloa hallitsevan leskirouvan tytärpuoli, jolla on maine omituisena tai hassahtaneena, jopa vähän hulluna. Latinanopettaja saa Agnekselta haluamansa suudelman, mutta vasta kun Agnes on puristanut häntä peukalonhangasta pitkään, kasvoillaan tulkitseva ja selvittävä ilme. Latinanopettajan rakkaus syttyy ja saa vastakaikua.
Näitä kahta aikatasoa O’Farrell Hamnetissa rakentelee rinnakkain. Toisaalla on sairastuva lapsi: kuumetta, märkäpesäkkeitä, siis ruton merkit, jotka eivät lupaa mitään hyvää. Toisaalla on latinanopettajan ja Agneksen tarina, jossa hansikkaantekijän pojasta ja hulluna pidetystä nuoresta naisesta tulee Hamnetin ja Judithin vanhemmat. Miksi isä on poissa Lontoossa, miksi äiti on jäänyt lasten kanssa kotiin Stratfordiin? Mitä lapsen sairastumisesta seuraa perheelle ja vanhempien väliselle rakkaudelle, jota on muutenkin koeteltu?
Latinanopettajaa ei kirjassa nimetä, mutta mikään suuri mysteeri hänen henkilöllisyytensä ei ole. Ratkaisu on O’Farrellilta oiva. Tämä kirja on kertomus Hamnetin isästä, mutta samalla ei ole. Hamnet ei ole mikään elämäkertaromaani suuresta näytelmäkirjailijasta, vaikka tosiasioihin perustuukin niiltä osin kuin yli neljänsadan vuoden takaisia tapahtumia kuvaava romaani voi perustua. Ura teatterintekijänä ei juuri näy romaanissa; se on vain elementti, joka vie isän pois perheensä luota. Teatteri näkyy poissaolona, tyhjyytenä; se on aukkopaikka, joka lukijan on itse täytettävä.
Pääosaan nousee ennemmin Agnes. Hän saa kirjan parhaat palat. Agnesin synnytykset, esimerkiksi, ovat hurjan väkevää tekstiä; ne ovat vaikuttavimpia synnytyskohtauksia, joita olen koskaan lukenut. Agnesin suru sairaan ja lopulta kuolleen lapsen äärellä on riipivää. Myös näytelmäkirjailija saa käsitellä surunsa omalla tavallaan. Tarina käynnistyy vähän hitaasti, koska O’Farrell pohjustaa sitä paljon ja monin tavoin, mutta palkitsee sitten kärsivällisen lukijan perinpohjaisesti. Hamnet on hieno kirja ja sen loppuhuipennus on upea.
Teoksen suomentanut Arja Kantele on tehnyt hienoa työtä. 1500-luvun lopun maailma tulee lähelle. O’Farrellin rikas kieli ja taidokas dialogi henkilöiden erilaisine oppineisuuden asteineen välittyy suomeksi kirkkaasti. Hamnet on todellinen lukunautinto historiallisten romaanien ja syvien inhimillisten kokemusten kuvauksen ystäville.
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Dekkarikirjailija Donna Leon avaa uusimmassa teoksessaan elämänsä vaiheita – arviossa Muistoja matkan varrelta
KIRJAT | Donna Leon on saavuttanut maailmanmaineen Venetsiaan sijoittuvalla kirjasarjallaan komisario Brunettin tutkimuksista. Kirjailijasta itsestään ei ole tiedetty paljonkaan.
Kylmä krematorio – arviossa Jószep Debreczenin raportti Auschwitzin valtakunnasta
KIRJAT | Pitkään suomenkielistä julkaisua odottanut muistelma kuuluu holokaustikirjallisuuden parhaisiin.
”Pessimististä naista ei olekaan, Luojalla ei ole varaa sellaiseen” – Hilkka Laukka-Sinisalo ja elämä muistisairaan rinnalla
KIRJAT | Jokaisen päättäjän ja ihmisen pitäisi lukea tamperelaisen Hilkka Laukka-Sinisalon kirja. Se näyttää meille muistisairaan tulevaisuutemme.
Hiilivoimalan räjähdys ei olekaan onnettomuus – arviossa neljäs Faber & Pedersen -dekkari Varjon maa
KIRJAT | Tanskalaisten Kim Faberin ja Janni Pedersenin dekkarissa seikkaillaan politiikan, aktivismin ja huumekaupan maailmassa. Jännitys säilyy alusta loppuun.