Mätäpaise keskellä Eurooppaa on meidän yhteinen syymme – arviossa Katalin Miklóssyn Demokratian rappio

Kuvat: Otto Virtanen / Tammi

Kansainvälinen politiikka on välillä enemmän kuin absurdia. Ajatelkaa vaikkapa sitä, että oikeusvaltiota ja demokratiaa kohta parikymmentä vuotta nakertanut Unkari on parhaillaan Euroopan unionin puheenjohtajamaa.

Siinä asemassa maan hallitus on pyrkinyt viimeksi edistämään esimerkiksi puhelinten sisällön valvomisen mahdollistavaa EU-säännöstöä. Virallinen peruste on lapsipornon ja muun rikollisen sisällön torjunta, mutta samalla mahdollistuisi myös kansalaisten muuhun viestintään puuttuminen ennalta.

Autoritäärisistä otteistaan tunnettu pääministeri Viktor Orbán on mediatietojen mukaan kiirehtinyt uutta lakia omalla arvovallallaan. Jos nyt arvovallasta voi puhua hänen tapauksessaan. Orbánia arvostavat tässä maailmassa lähinnä Vladimir Putin ja Donald Trump sekä ainakin aiemmin merkittävä osa perussuomalaisista.

Orbán on myös vahva pohjasyy sille, että Unkarista ja maan kansanvallan vakavista ongelmista on julkaistu tänä vuonna kaksikin sisällöltään laadukasta suomalaista tietokirjaa. Niistä ensimmäisenä luin Heino Nyyssösen teoksen Unkarilaisen autoritarismin nousu, josta arvio julkaistiin Kulttuuritoimituksessa 4.10.2024.

Äskettäin sain luettua läpi Katalin Miklóssyn kirjoittaman opuksen, jonka otsikko iskee vielä terävämmin orbanismin ytimeen: Demokratian rappio – Unkarin tiellä tulevaisuuteen? (Tammi, 2024).

Kirjoissa on toki paljon samaa sanomaa, mutta ei ole lainkaan haitaksi käydä läpi molemmat. Miklóssy näet pureutuu konkreettisesti myös unkarilaisten ihmisten arjen ankeuksiin. Maan terveydenhuolto esimerkiksi on siinä jamassa, että omaiset joutuvat viemään potilaille sairaalaan muun muassa vessapaperia, pyyhkeitä ja saippuaa, koska sairaaloilla ei ole niitä omasta takaa.

* *

Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa työskentelevän dosentti Milkóssyn kirjan keskeinen uusi viesti on syyttävän sormen osoittaminen EU:ta kohti. Hänellä on siis tavallaan sama moitteiden maali kuin Orbánilla, joka on pannut Brysseliä halvalla jo vuosituhannen alkuvuosista lähtien.

Tutkija-kirjailijan pointti on kuitenkin ihan eri kuin Viktor-pellen. Miklóssy moittii unionia ensisijaisesti siitä, että se on antanut demokratian rappion edetä Unkarissa.

”Kesti yli kymmenen vuotta ennen kuin EU otti Unkarin demokratiaongelmat vakavasti. Pitkän jahkailun aikana Fidesz-johto ehti vakiinnuttaa illiberaalin järjestelmänsä”, kirjassa todetaan.

Ja niinhän siinä kävi. Viime vuosina toki on rakennettu unionille oikeusvaltiojärjestelmiä ja on jäädytetty sekä vapautettu Unkarille osoitettuja EU-tukirahoja, mutta sitä ennen Orbánin johtama Fidesz-puolue on ehtinyt esimerkiksi keplotella vaalijärjestelmän maassa sellaiseksi, että 45 prosentin kannatuksella se saa kaksi kolmasosaa parlamenttipaikoista. Näin se pystyy muuttamaan perustuslakiakin yksin.

Eurooppalaisessa politiikassa Fidesz kuului pitkään EPP-puolueryhmittymään, joka on myös kokoomuksen kotijoukkue EU-parlamentissa. Kokoomukseltakin meni vuoteen 2019 asti ennen kuin se rohkeni vaatia orbanistien erottamista EPP:stä. Se toki sanottakoon Petteri Orpon kunniaksi, että kokoomus oli Euroopan keskustaoikeistolaisista puolueista ensimmäisiä, joilla oli selkärankaa nostaa Unkarin kysymys pöydälle.

* *

Katalin Miklóssyn tietokirja on tiivis, lukijaystävällinen ja sisällöltään perusteltu tuotos. Jos sitä lähtee käyttämään lähdeteoksena tai oppikirjana, on kuitenkin oltava tarkkana.

Johtuuko näet sitten kustannustoimittamisesta tai mistä, niin teokseen on jäänyt paikoin epäselviä tekstirakenteita ja suoranaisia virheitä. On esimerkiksi hyvin valitettavaa, että oikeusvaltion periaatteiden noudattamisesta arvioita esittävä Venetsian komissio määritellään kirjassa Eurooppa-neuvoston alaiseksi organisaatioksi, kun se tosiasiassa on Euroopan neuvoston suojissa toimiva elin.

Ja tämä nyt ei ole silkkaa semanttista kikkailua. Eurooppa-neuvostolla tarkoitetaan EU:n huippukokouksia, ja Euroopan neuvosto on täysin EU:sta erillinen ja unionia jäsenistöltään laajempi toimija, jonka valtuudet keskittyvät lähes yksinomaan ihmisoikeuksiin sekä niihin elimellisesti liittyviin kysymyksiin.

* *

Erityiset kiitokset Miklóssy saa opuksensa päättävästä visio-osuudesta. Tulevaisuuden vaihtoehdoissa on nimittäin paljon positiivisia piirteitä. Yksi keskeinen havainto on, että Viktor Orbán ei ole kasvattanut itselleen ”kruununprinssiä”. Kun hänen valtakautensa tavalla tai toisella päättyy, on hyvin mahdollista, että Unkarissa alkaa kiihkeä taisto vallasta useiden itseään itseoikeutettuna seuraajana pitävien poliitikkojen kesken.

Sehän on tunnetusti yksi tyypillinen tapa, joilla diktatuureilla ja autokratioilla on ollut tapana tuhoutua.

Sitä odotellessa.

Matti Mörttinen

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua