Mässäilyä väkivallalla – arviossa Skúli Sigurdssonin dekkari Isoveli

Kuvat: Minerva Kustannus

Skúli Sigurdssonin Isoveli (suom. Marjakaisa Matthíasson; Minerva, 2024) on aloitusosa uudelle islantilaiselle Jäämaa-dekkarisarjalle. Kirjassa on paljon raakaa väkivaltaa, jonkin verran sen ymmärtämistä sekä nuori, innokas toimittaja ja mukavan oloinen poliisi.

Isoveli on kertomus siitä, että vääryyksistä jää kiinni. Lukija ymmärtää taantumien kautta, että Reykjavikissa täydenkuun aikaan tapahtuvat raa’at pahoinpitelyt liittyvät vanhaan poikakotiin ja siellä hetken asuneisiin veljeksiin Bjarturiin ja Fannariin.

Päätekijä dekkarissa on nuori toimittaja Emil, joka puskee läpi harmaan kiven uutisen perässä. Jostain syystä mieleeni tulee ajatus Suomisen Ollista yksityisetsivänä; tarinan kulussa on jotakin tahattoman humoristista terhakan pikkupojan vipellyksestä vakavien asioiden perässä.

Toinen tärkeä hahmo on kokenut rikosetsivä Héðinn, joka on joutunut esimiestensä epäsuosioon.

Skúli Sigurdsson on juristi ja entinen toimittaja. Hän hallitsee varmasti käsittelemänsä asiat ja osaa myös kirjoittaa. Pienet yllätyksetkään eivät kuitenkaan riitä perustelemaan yli viidensadan sivun mittaista tekstimassaa, vastenmielistä mässäilyä väkivallalla ja puuduttavan yksityiskohtaisia kuvauksia poliisioperaatioista. 

Romaanin lopussa veljekset Bjartur ja Fannar keskustelevat viimeistä kertaa. Toinen kehottaa toista unohtamaan koston ja antaa neuvon: ”Sinun pitää vain elää”.

Valitettavasti kehotus tulee aivan liian myöhään niin veljen kuin romaaninkin kannalta.

Mutta toisinkin kirjasta voi ajatella: Islannissa Isoveli valittiin vuoden parhaaksi dekkariksi vuonna 2022.

Leena Reikko

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua