Marikirja kertoo Marimekon luovan historian Piccolosta Palstaan – mutta kenelle kirja on tarkoitettu?

15.02.2021

Kuvat: Jonne Räsänen / Nemo Kustannus

KIRJAT | Marimekko-kirja on kuin kiitos onnistuneelle työlle. Visuaalisen ulkomuotonsa takia siihen voi myös palata useampaan kertaan. Samalla voi pohtia, millainen on Marimekon tulevaisuus.

”Tiesitkö, että Marimekon tehtaassa työntekijöiden aamu on alkanut Armi Ratian ajoista lähtien talon tarjoamalla aamupuurolla?”

ARVOSTELU

3 out of 5 stars

Henna Koste & Silja-Maria Wihersaari: Marikirja – Marimekon luova historia Piccolosta Palstaan

  • Nemo, 2020.
  • 96 sivua.
Osta kirja tai kuuntele sitä ääni­kirja­palveluista, tuet samalla Kulttuuri­toimitusta!
Adlibris BookBeat Nextory Storytel

Ai että odotin tältä kirjalta paljon! Otava osti Nemon vuonna 2016 ja uskalsin odotella kirjan ulkoasulta liikaa(kin), Otavan Kirjasäätiö kun oli kirjan tekoa tukemassa. Nemo on myös omalinjainen, itsenäisesti toimiva kustantamonsa, jonka julkaisemat kirjat ovat olleet itsensä näköisiä ja oloisia. Muistelen vieläkin ihanan pehmeän tuntuista lakukirjaa (Mari Leppänen: Lakua!, 2004) vuosien takaa. Siihen tämä kirja ei pystynyt.

Hieman epävarma olen myös siitä, kenelle tämä on kirjoitettu. Aikuisille? Nuorille? Suunnittelijoille? Ensimmäinen kirjastoluokitus on historia mutta epäilenpäs, ettei se sieltä helposti lukijaa löydä.

Marikirjan kuvitus on Silja-Maria Wihersaaren. Onnistunut, erilainen. Olisipas ollut ihana hipistellä jotakin marikuosia samalla kun lukee kirjaa. Kannessa tekstuurina? Lukunauhana? Tällä tavalla kirjan tekstit uppoavat liikaa kuviin ja kirjan sisältö muistuttaa hämärästi Into-kustannuksen Sankaritarinoita. Enemmänkin olisi saanut irti.

Tunnustan. Rakastan Marimekkoa. Sen historia on aivan omaa luokkaansa Suomen yrityshistoriassa. Marimekosta on ilmestynyt viime vuosina useita kirjoja, keskenään hyvin erilaisia.

Marimekon nousuun saattaja, Kirsti Paakkanen ja kirjoittaja Ulla-Maija Paavilainen, saivat runsaasti palstatilaa muutama vuosi sitten. Paakkasesta ilmestyi Paavilaisen kirjoittama ansiokas elämäkertakirja Suurin niistä on rakkaus (2020), jossa Marimekko sai ison osuuden. Muutama vuosi aiemmin ilmestyi hyvin erilainen kirja: Marimekko – Suuria kuvioita (2015), jossa Marimekon tarinaa kerrottiin haastatteluiden kautta. Olen myös lukenut muutamia vuosia sitten kirjan Kuvioissa Marimekko (2012), jossa myös Marimekon suunnittelijat olivat pääosassa, kuten nytkin luetussa kirjassa.

Kirja on jaoteltu henkilöittäin ja aiheittain. Ääneen pääsevät Armi Ratia, Nurmesniemi, Isola ja Rimala mutta myös Suvanto, Suna, Wakisaka, Ishimoto, Ristomatti Ratia, Piirainen, Hirvi, Falla, Louekari, Metsola, Koski ja Maaranen. Myös muotoilija Sami Ruotsalainen ja kuviosuunnittelija Lotta Maija saavat omat lukunsa.

Välissä kerrotaan historiaa, painotyöstä, toimitusjohtajista ja klassikoista. Jokainen henkilö saa oman lukunsa kuvitettuna, sarjakuvamaisesti. Visuaalisesti kirja on kaunis, vaikka toivomaani tekstuuria siitä ei löydykään. Bokseissa kerrotaan Marimekosta, sen suunnittelijoista ja historiasta pieniä anekdootteja. Tiesitkö, että Marimekon tehtaassa työntekijöiden aamu on alkanut Armi Ratian ajoista lähtien talon tarjoamalla aamupuurolla?

Marimekon kuosit ovat tunnettuja missä päin maailmaa tahansa. Kirjan kirjoittaja Henna Koste löytää Marimekon kuosien ilon ja yksilöllisyyden tekstiin. En tiedä, kuinka kirja on toimitettu mutta oletan kaksikon tehneen valintoja yhdessä. Siltä se ainakin vaikuttaa ja jos ei, niin hyvin ovat onnistuneet.

Poimin kirjasta pari suunnittelijaa ja tunnettua mallia.

Annika Rimala on tunnetun Tasaraita-kuosin suunnittelija. Kirjan mukaan Annika ”halusi suunnitella vaatteita tavallisille ihmisille, minulle ja sinulle. Kiireisille, tyylikkäille ja ehkä vähän laiskoillekin”. Rimala työskenteli sekä lastenvaatekauppa Muksulan myymälänhoitajana että teatteripuvustajana Lilla Teaternissa. Rimala edustaa minusta juuri sitä mitä Marimekkokin. Sieltä löytyy sekä arkeen että juhlaan. Marimekko on yhtä aikaa arkinen ja juhlavan laadukas.

Maija Isola on kaikille suomalaisille jollakin lailla tuttu. Maija ehti suunnitella Marimekolle yli 500 kuviota. Jokainen meistä tuntee ainakin jonkun näistä – Ruusupuu, Satula, Ananas, Kivet, Kaivo, Lokki. Maija oli pedantti. Hän työskenteli säntillisesti työajan mukaan ja oli siisti ja tarkka. Hänen jäljiltään ei löytynyt sotkuja eikä hänen jaloissaan ollut kopisevia kenkiä eikä hän paukutellut ovia. Ehkä juuri tästä syystä hän ei työskennellyt tehtaalla vaan teki töitään freelancena – 38 vuotta Marimekolle.

Ritva Falla tuli Marimekkoon vuonna 1997. Silloin Marimekko oli vielä out of fashion mutta Kirsti Paakkanen oli jo suunnitelmissaan lähellä pörssilistausta. Vuonna 1999 Marimekko listautui takaisin pörssiin.

Mika Ihamuotilan aikana Marimekon ajat olivat haasteellisia ja muistamme monet ikävät plagiaattisyytökset ja kansainvälistymisen. Ihamuotila osasi siirtyä takavasemmalle juuri oikeaan aikaan.

Tiina Alahuhta-Kasko nimitettiin toimitusjohtajaksi vuonna 2015. Viime vuonna, korona-aikana, Alahuhta-Kasko näytti myös parhaan osaamisensa – kykynsä reagoida nopeasti muuttuvaan tilanteeseen siirtämällä myyntiä verkkoon ja kehittämällä sitä.

Tämä Marimekko-kirja on kuin kiitos onnistuneelle työlle. Visuaalisen ulkomuotonsa takia siihen voi myös palata useampaan kertaan. Samalla voi pohtia, millainen on Marimekon tulevaisuus.

Hanna-Liisa Onnela

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua