Kuva: Kimmo Ylönen
KIRJAT | Tuija Kauppisen kevyesti rullaava matkakirja korostaa pyöräilyä ilman suorittamista, elämästä ja yllätyksistä nauttien.
”’Kaikkia pyörämatkojamme yhdistää yksi asia: vapaus’, Kauppinen kirjoittaa.”
ARVOSTELU
Tuija Kauppinen: Joutilaita kilometrejä – Polkupyörällä Etelä-Amerikan halki
- Kirjapaja, 2024.
- 256 sivua.
Pisin alamäki Andien ylängöltä kohti Tyynen valtameren pintatasoa tarjosi Tuija Kauppiselle ja hänen puolisolleen Ilkalle noin 130 kilometriä yhtäjaksoista laskua. Hauskaa ja helppoa tasamaata löytyi brasilialaiselta hiekkarannalta laskuveden aikaan. Toisen luontoisella tasamaalla Atacaman autiomaassa puhalsi pyöräilijän kumoon kaatava myrskytuuli, ja kaikkialla maailmassa alamäen alkuun johtaa aina ylämäki. Pyöräily voi olla taivaallista liitoa tai tarjota kiertomatkan hornan piireihin.
Kokonaisen mantereen mittaan venyvä pyörämatka sisältää taatusti molemmat ääripäät. Tiellä kohtaa kaikki odotetut vaikeudet ja useita arvaamattomia sen päälle. Listalle kuuluvat itsestään selvästi huonot tiet, vaarallinen liikenne, kovat nousut ja kamalat kelit. Pyöräilijän terveyttä uhkaavat vatsavaivat, vilustuminen ja viime vuosina korona-pandemia. Etelä-Amerikan erikoispiirteinä voi mainita vaikkapa myrkkykäärmeet ja sissien operaatiot.
Lähtö Etelä-Amerikkaan ei tapahtunut hetken mielijohteesta. Tuija ja Ilkka ovat molemmat kokeneita pyörämatkailijoita. Suunnitelma oli kytenyt toistakymmentä vuotta, joiden aikana pariskunta polki yhdessä muun muassa Bulgariassa ja Pyreneiden vuoristossa. Syyriassa he pyöräilivät juuri ennen kuin siellä syttyi sota. Ajatus Etelä-Amerikan-matkasta lausuttiin ensi kerran ääneen georgialaisen majatalon pihamaalla.
Pyöräilijät nousivat satulaan Kolumbiassa. Cartagenan satamakaupunki ei ole Etelä-Amerikan pohjoisin piste. Se on siellä päin ja sinne pääsee lentokoneella. Jo lähtöviivan paikka kertoo paljon matkan luonteesta. Tarkoitus ei ollut polkea jostain myyttisestä pisteestä toiseen tarkkaa matkasuunnitelmaa seuraten. Suunnitelman pohjana oli olohuoneen seinälle ripustettu ison mittakaavan kartta. Matkan aikana pyöräilijät tekivät suunnitelman pari kolme päivää eteenpäin ja reitillä oli kaiken aikaa lupa muuttaa kulkuaan.
Tie pohjoisesta maanosan kärkeen Tulimaahan ei ollut suorin, nopein tai helpoin, eikä Ushuaian kaupunki ole eteläisin piste, johon pyörällä pääsee. Reitti sisälsi pyöräilijöiden suosimia pätkiä, kuten Argentiinaa halkovan valtatien Ruta Cuarentan ja niin sanotun valtatien, Carratera Australin Chilen puolella. Matka vei kuuluisiin kohteisiin, kuten Atacaman autiomaahan ja Torres del Painen kansallispuistoon, mutta aarteita löytyi yhtä lailla tavallisten kyläteiden ja sivupolkujen varrelta.
* *
Pyöräilijä on matkanteon keskellä ilman peltikuorta ja kaikilla aisteillaan alttiina vaikutelmille. Kolumbian kasteenraikkaassa aamuilmassa tuoksuivat kukat. Iltapäivän helteessä haisivat tien poskessa maatuvat raadot. Tropiikin aurinko pani hikoilemaan. Autiomaassa se uhkasi polttaa. Rannalla puhalsi viileä tuuli, Andien huippujen varjossa se hyyti selkäpiitä myöten.
Polkupyörän kyydissä maisema vaihtuu hitaammin kuin auton tuulilasin takana, mutta niinpä onkin helppo huomata yksityiskohtia. Ehkä pientareen pieniä ihmeitä malttaa jopa pysähtyä katsomaan lähempää. Epämiellyttäviä asioita, kuten kiukkuisia kulkukoiria, ehtii pakoon nopeammin kuin jalkaisin.
Pitkän matkan pyöräily on pohjimmiltaan hyvin yksinkertainen tapa olla olemassa. Kaikki tarvittava mahtuu pyörälaukkuihin ja useimmilla pyöräilijöillä varusteet ovat aina oikealla paikallaan. Tätä kaiken kattavaa pakettia vieritetään omin voimin eteenpäin aamiaisesta alkaen. Illan tullen pitää löytää yöpuu. Pyöräily pitkässä mitassa tarjoaa yhtä aikaa selkeyttä ja loputtoman elämysten virran.
”Kaikkia pyörämatkojamme yhdistää yksi asia: vapaus”, Kauppinen kirjoittaa.
* *
Vaihtuvan maiseman lisäksi tärkeitä ovat sitä asuttavat ihmiset. Pyöräilijä on tässäkin kaiken keskellä ja kosketusetäisyydellä. Hikinen pyöräilijä päätyy harvoin hienostoalueen loistohotelliin ja hän myös polkee halki kaupunkeja ympäröivän rosoisen reuna-alueen. Maaseudulla tapaa väkeä, joka on juurtunut kituliaaseen peltoon. Maailmassa on paljon ihmisiä, joilla ei ole varaa nauttia joutilaiden kilometrien kaltaisesta luksustuotteesta. Monilla ei ole varaa edes polkupyörään.
Oman ryhmänsä muodostavat toiset matkailijat, joista jotkut ovat meitä Euroopan etuoikeutettuja ja toiset taas todistavat, että seikkailuun voi heittäytyä vastoin kaikkia odotuksia. Kirjassa tavataan muiden muassa yksijalkainen polkija ja kolumbialainen pitkän matkan pyörätuolikelaaja, joka nukkuu tuolissa muovin alla ja ansaitsee elantonsa myymällä pikkutavaraa hitaasti liikkuvasta kioskistaan.
* *
Tuija Kauppinen on retkeilyyn erikoistunut freelance-toimittaja. Kirjan pohjana on Kauppisen blogi, jonka hän matkan jälkeen muokkasi ja täydensi uudella aineistolla. Käytössä olivat myös molempien pyöräilijöiden matkapäiväkirjat.
Suuri satulaseikkailu voi olla pitkäveteistä puurtamista, mutta Kauppisen teksti rullaa kevyesti. Kirjan kilometrit ahmii yhdeltä istumalta. Tekstin rinnalla kulkee hyvin valittu kuvitus. Sisäkansiin painettu kartta ja reittikuvaus on kiitettävän selkeä.
Kirjan loppuun on koottu kattava varusteluettelo, tilastotietoja matkan varrelta pieni kirjalista sekä lista kirjaan liittyvistä Instagram-tileistä, joiden kautta pääsee kurkistamaan sivuilla kohdattujen pyöräilijöiden matkoihin. Kustantaja on tehnyt hyvää työtä. Joutilaita kilometrejä (Kirjapaja, 2024) on kannesta kanteen kaunis kirja.
* *
Joutilas kuluttaa päivänsä kuten huvittaa. Joutilas pyöräilijä polkee niin pitkälle kuin huvittaa ja kääntyy sivutielle jos huvittaa. Pyörämatka ei menetä merkitystään, vaikka joitakin kilometrejä istutaan rekan, linja-auton tai peräti lentokoneen kyydissä.
Joutilaita kilometrejä on paljon enemmän kuin listaus siitä mistä ja mihin poljettiin. Kauppinen korostaa pyöräilyä ilman suorittamista, vailla matka- tai pulssimittareiden tuijottamista. Varusteisiin suhtaudutaan tarvelähtöisesti. Pääosassa eivät ole kalliit pyörät tai tiukimmat trikoot. Maukkaassa matkakirjassa katse suuntautuu ohjaustangon yli ympäröivään maailmaan ja tarkentuu omien korvien välissä koettuun.
Kimmo Ylönen
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Cristina Sandun Tanskalainen retkikunta on pakahduttavan intensiivinen teos
KIRJAT | Romaani vaatii lukijaltaan paljon. Henkilöiden pieniin eleisiin, sanoihin tai vaikenemisiin kätkeytyy paljon. Ja se paljous kuoriutuu esiin kerronnan edetessä.
Monikerroksinen ensiromaani – arviossa Irene Zidanin Isäni appelsiininkukkien maasta
KIRJAT | Irene Zidanin romaanin voi lukea kertomuksena siitä, mitä kaikkea toisen polven siirtolainen voi Suomessa joutua kohtaamaan.
Keskustelevaa runoa – arviossa Arto Lapin Eranto
KIRJAT | Arto Lappi käy uudessa teoksessaan keskustelua muun muassa Emily Dickinsonin, Amy Lowellin ja William Blaken runojen kanssa.
Pauliina Haasjoen runoissa sidokset yhdistävät kaiken luonnon – arviossa Valenssi
KIRJAT | Pauliina Haasjoen runoteos tutkii taidokkaasti yhteyksiä atomeista ylöspäin. Runot poraavat ihmisen aistein nähtyä syvemmälle ja tuovat esiin molekyylit ja aaltoliikkeet.