Kuvat: Osuuskumma
KIRJAT | Reetta Vuokko-Syrjäsen novelleissa päästään matkalle satojen vuosien päähän tulevaisuuteen, kehon kanssa ja ilman.
”Katastrofien jälkeinen maailma antaa myös toivoa ja uskoa hyvään.”
ARVOSTELU

Reetta Vuokko-Syrjänen: Mahdottomien kukkien puutarha
- Osuuskumma, 2023.
- 323 sivua.
Reetta Vuokko-Syrjäsen Mahdottomien kukkien puutarha (Osuuskumma, 2023) on kahdella tavalla valtavirrasta poikkeavaa kirjallisuutta. Kirja koostuu novelleista, joita julkaistaan nykyisin kovin vähän. Toiseksi kirja edustaa spekulatiivista fiktiota, jolla on kyllä oma lukijakuntansa mutta pääsee harvoin valtamedioissa esiin.
Jonkinlaista muutosta tieteiskirjallisuuden yleisen hyväksynnän suuntaan saattaa merkitä se, että Pasi Ilmari Jääskeläisen reaalifantasiaa edustava Kuurupiilon anatomia oli syksyllä Finlandia-palkintoehdokkaana. Jääskeläinen on Vuokko-Syrjäsen tavoin palkittu myös Atorox-patsaalla tieteisnovelleistaan.
Vuokko-Syrjänen jatkaa Mahdottomien kukkien puutarhassa kehollisuuden pohdintaa, jonka hän aloitti jo edellisessä teoksessaan Syntykeho, eli miten juosta pakoon ilman jalkoja (Osuuskumma 2022). Niminovellissa jatkuu myös Syntykehossa esiteltyjen Kipin ja Artistin tarina.
Millainen on maailma kahden, kolmen tai neljän sadan vuoden kuluttua? Väestöräjähdys ja elinympäristön osittainen tuhoutuminen on aiheuttanut sen, etteivät kaikki enää voi jatkaa elämäänsä omassa kehossaan, vaan joutuvat tyytymään jopa itselleen täysin sopimattomaan lainakehoon tai viettämään aikaansa avattarina.
Kun jostakin on puute, syntyy myös ristiriitoja ja rikollisuutta. Ihminen ei siis lopulta muutu. Vuokko-Syrjänen tuo kiinnostavasti meidän maailmamme ongelmat osaksi tulevaisuuden ihmisten elämää. Novelli Emma Halmin vaihtoehdot kuolemalle aloittaa kokoelman ja osoittaa, että kehoista luopuminen voi tuottaa traagisia kohtaloita, elämän tarkoituksettomuutta ja yksinäisyyttä. ”Ylimääräisen on kuoltava tai maa kuolee!”
Hyvinvointilautakunnan projekteissa sattuu virheitä, joista tässä kärsivät niin Emma kuin hänen yllättäen kohtaamansa Eris. Kiinnostavaa, että Vuokko-Syrjänen on nimennyt yhteiskuntaa kontrolloivan yksikön juuri hyvinvointilautakunnaksi. Ajatus hyvinvointialueista tulee väistämättä mieleen.
Novellia Luovutusvoitto lukiessa tulee pohtineeksi sukupolvien välisiä ristiriitoja, kun kehottomana kasvanut lapsi kokee, että hänen isoisänsä sukupolvi on vienyt hänen ja hänen ikäistensä tulevaisuuden. Kiusaaminen, ulossulkeminen, itsekkyys ja toisen hyväksikäyttö ovat Sovitusmatkan teemoja, ja Neljäs porsas tutkii kostoa ja väkivaltaa. Novelli Anna itse kolmantena poikkeaa teemoiltaan muista novelleista, sillä se vie aiemmassa novellissa kehoista toiseen hyppivän näyttelijän ongelmia ratkoneen Jaak Korjuksen luostariin ja kenties enemmän matkalle itseensä kuin nunnien maailmaan.
Niminovelli Mahdottomien kukkien puutarha on kerronnaltaan vangitseva sukellus virtuaaliseen puutarhaan, jossa kaikki on mahdollista. Puutarha voi ahdistaa, mutta se tarjoaa myös toivoa maailman pelastumisesta.
Novellit sitoo yhteen salaperäinen Yakubu, joka on Hyvinvointilautakunnan luvalla päässyt arkistoihin tutkimaan kehottomuuden kipupisteitä. Yakubu saavuttaa lopulta tutkimusmatkansa määränpään.
* *
Tartuin epäröiden Mahdottomien kukkien puutarhaan, sillä genre on minulle vieras. Perinteisemmän kaunokirjallisuuden ystävälle scifi yleisemmin ja Vuokko-Syrjäsen edustama spekulatiivinen fiktio on paikoin haastavaa luettavaa, sillä toisenlaisen maailman kuvaus vaati avointa suhtautumista lukemiseen. Retki osoittautui lopulta kannattavaksi sukellukseksi erilaiseen kirjallisuuteen. On hyvä rikkoa rajoja ja tutustua muuhunkin kuin tuttuun ja turvalliseen.
Pidän Vuokko-Syrjäsen tavasta kirjoittaa. Teksti on miellyttävää luettavaa, ja katastrofien jälkeinen maailma antaa myös toivoa ja uskoa hyvään.
Marjatta Honkasalo
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Olivatko Lalli ja Elina sittenkin lihaa ja verta, kysyy Mikko K. Heikkilä teoksessaan Taruissa on totta
KIRJAT | ”Tasokas tiede on kuin puolueeton oikeudenkäynti, jossa vain näyttö ratkaisee”, perimätietoon perehtynyt dosentti esittää ja lyö pöytään todisteet, joita on vaikea väittää palturiksi.
Frans, joka ei ensin edes tiennyt olevansa Frans – arviossa Hannu Salmen Frans Leijon -elämäkerta
KIRJAT | Hannu Salmi kiinnostui 1800-luvun lopussa syntyneestä isosedästään vuosia sitten. Syntyi Finlandia-ehdokas köyhän piian aviottomasta pojasta, joka eli kuurona ja sokeana.
Hybridinen teos pohtii merkityksiä ja muutosta – arviossa Taneli Viljasen Glitterneste
KIRJAT | Taneli Viljasen Glitternesteessä muoto ja sisältö palvelevat taidokkaasti toisiaan. Queerbarokin haaste otetaan tosissaan.
Heti ensimmäisen roolin jälkeen Anthony Hopkins tiesi, ettei ryhtyisi leipuriksi – arviossa muistelmateos Hyvin sinä pärjäsit
KIRJAT | Jonkun sivun kirjaa luettuaan arvaa, ettei Anthony Hopkinsin maailmassa ole järkeä kirjoittaa muistelmia kertomatta totuutta.







