Maarit Tastula kirjoittaa suomalaisista siirtolaisista Amerikan kultamailla – arviossa Köyhää väkeä

Kuvat: Jonne Räsänen / Otava

Toimittaja Maarit Tastula on tunnettu useista henkilöhaastatteluihin perustuvista tv-ohjelmista. Tastulan vahvuus televisiotoimittajana on ollut hänen kiinnostuksensa ihmisiin ja heidän elämäänsä.

Köyhää väkeä – Suomalaisia Amerikan kultamailla (Otava, 2025) on Tastulan innostava ja ansiokas tietokirja, jossa hän on tutustunut amerikansuomalaisten historioihin. Innostuksen hän sai omasta sukutaustastaan.

Kirjassa on enimmäkseen Suomen länsirannikolta Amerikkaan 1800-luvun lopulla tai myöhemmin 1900-luvulla lähteneiden ihmisten ja perheiden tarinoita. Lähtijöissä olivat hyvin edustettuina keskipohjanmaalaiset.

Tastula on käyttänyt tietolähteinään niin suomalaisia kuin amerikkalaisia lehtiä, joista hän on löytänyt paljon tietoa ja tarinoita vuosikymmenien ajalta. Toveri oli Oregonin Astoriassa vuosina 1907–1931 ilmestynyt sosialistien, myöhemmin kommunistien lehti. Toveritar oli rinnakkaislehti, johon kirjoittivat enimmäkseen naiset, naisten asioista. Harvinaisen aikaisin keskusteltiin naisten asemasta perhe-elämässä!

Yrittäjämyönteisillä keskipohjalaisilla oli innostusta lähteä etsimään parempaa elämää ja heihin kuuluukin moni kirjan päähenkilöitä. Siirtolaisiin, joiden elämä oli kovaa ja johti joskus politiikkaan ja muutaman kerran myös rikkaaksi ja melkein onnelliseksi. Enimmäkseen onnistujat olivat miehiä, mutta joskus myös leskeksi jääneitä naisia.

* *

Washingtonin osavaltiossa sijaitseva Ilwaco on oli alun perin intiaanien asuttamaa seutua. Sinne päätyi suuri osa suomalaisista siirtolaisista. Astorian ensimmäinen suomalainen siirtolainen oli liminkalainen merimies Jacobi Johan Carl Nyman alias Charles Newman vuonna 1859.

Suomalaisia houkuttelivat Amerikkaan värvärit, jotka olivat pappeja, sotilaita ja myöhemmin laiva- ja teollisuusyhtiöiden asiamiehiä.

Bror Axel Seaborgin elämänkerta on syystä kerrottu kirjan alkupuolella. Hän syntyi Kristiinankaupungissa kauppiaan poikana ja nai Vaasan raatimiehen tyttären Maria Charlottan. Liike-elämässä epäonnistuttuaan Bror lähti vaimonsa kanssa Amerikkaan vuonna 1876. Siitä alkoi heidän elämänsä rikkaana ja useamman rakkaana. Pariskunnan elämässä on elokuvallisia käänteitä.

Maahanmuuttajien tarinat ovat enimmäkseen taloudellisesti vaatimattomampia, mutta rohkeutta riitti kielitaidottomanakin monenlaiseen työhön ja yrittämiseen. Kalateollisuus oli monen kohtalo, kuten metsätyöt, kaivosteollisuus ja työt laivoilla. Omantienkulkijoitakin löytyi useita, esimerkkinä Henry Kokko, joka elätti itsensä 12-vuotiaasta töillä, ei rikoksilla.

Suomalaiset ja muut pohjoismaalaiset kuolivat Amerikan mantereella usein viinaan tai kaivoksiin. Siirtolaismiesten elinolot kaivos- ja metsätöissä olivat hirveitä. Majoitukset olivat hädin tuskin sadetta pitäviä katoksia, joissa oli sängyn tapainen heinäpatjalla ja syöpäläisillä. Toisaalta, kuuluisalla sisulla ei ihan pienestä annettu periksi.

* *

Myös Washingtonin Salmon Creekiin rantautui 1870-luvulla suuri joukko siirtolaisia, kaustislaisen Antti Kaibnerin perässä. Hän hankki hanttihommilla Michiganissa rahaa, jolla rakensi mökin ja hankki pari lehmää. Vasta sitten hän kutsui paikalle muun perheen, vaimon ja kymmenen lasta.

Antti sai 65 hehtaaria maata 20 dollarilla ja melko pian myös kansalaisuuden. Antista tuli puutavarakauppias. Vaimo Anna toi Suomesta mukanaan rukin ja hankki myöhemmin kangaspuut. Anna piti perheensä ja monet muut lämpimissä vaatteissa. Anna istutti ensimmäisenä naapurustosta pihalleen omenapuun. Hänen kuoltuaan omenapuita oli jo 100 kappaletta.

Osalle suomalaisista naisista ei käynyt hyvin, heidät pakotettiin ilotytöiksi, joiden työstä ilo oli kaukana. Näin kävi joskus eronneille ja leskille, joista moni toki löysi myös laillisen tavan elättää lapsensa. Jotkut onnistuivat jättämään jälkipolville jopa perintöjä.

Ikuista kahinaa oli uskovaisten suomalaisten siirtolaisten ja vasemmistolaisten, työväen aatteitta kannattavien välillä.

1900-luvun puolella suomalaisten siirtolaisten lapsista jo suurin osa kävi koulua eikä ollut enää ihme, jos joku heistä onnistui pääsemään jopa lukioon.

* *

Kirjassa kerrotaan useita tarinoita kadonneista lapsista. Vanhempien kuoltua, kadottua tai sairastuttua lapset jäivät pitämään tilaa tai katosivat, usein lastenkodeista tai epämääräisenä tunnetun Children’s Aid -järjestön sijoituksista. Leski usean lapsen kanssa ei yleensä pärjännyt, varsinkaan nainen.

Gentalan kuusi poikaa jäivät orvoiksi, iältään he olivat 6–18-vuotiaita. Äiti oli mielisairaalassa ja isä kuoli. Heidän tarinaansa liittyy talon rengin Kusti Mäen nerokkaat ohjeet talonhoidossa, jotka olisivat käyttökelpoiset tänäkin päivänä. Jokainen poika teki osansa ja talo pysyi jonkin aikaa pystyssä.

Tarinoista voi päätellä, että amerikansuomalaisten lähdöt Neuvosto-Karjalaan 1920- ja 1930-luvulla johtuivat amerikkalaisten suhtautumisesta suomalaissyntyisten sosialismin aatteeseen. Taustalla oli myös talouden romahtaminen.

* *

Köyhää väkeä on aarreaitta suomalaisista ”Amerikan ihmemaassa”. Tarinoita on paljon ja jokainen kertoo paljon ajasta, ihmisistä, elämästä ja muuttuvista maailmantilanteista. Kertomukset ja niihin liittyvät todellisuudet ovat toisinaan kuin seikkailua ja toisinaan kuin helvettiä.

Kirja on myös antoisa kunnianosoitus rohkeille ihmisille, jotka uskalsivat lähetä etsimään toisenlaista, ehkä rankkaakin elämää.

Maarit Tastula on kirjoittanut tarkkoja ja monipuolisia kuvauksia yksittäisten suomalaisten siirtolaisten elämästä. Tastulan tarinoissa on elämänmyönteistä huumoria. Hänen kiinnostuksensa ihmisiä kohtaan on synnyttänyt tarinoita, jotka ovat antoisaa luettavaa – ja sitä paitsi totta!

Maija Kääntä

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua